Peltolan Ponipysäkki: Kevätkirmaus

Tänään päästin hepat kaikki laitumella käymään. Oli niin hieno ilmakin. Ei käynyt mielessä ollenkaan ettenkö saisi niitä sieltä pois. Diisan kanssa kun ei ole sellaisia ongelmai eikä Bonnienkaan joten laskin sen varaan kun neitoset haen pois tulee Geislikin perässä ja niinhän se menikin :)

Geisli sai ihan itse hoitaa eilisen valmennuksen jälkeisen lihastensa verryyttelyn ja hyvin se hoituikin! Puolentunnin riekkumiset ja tietysti hiukan syömistäkin siinä ohessa.

Laitumella oli ensimmäiset leskenlehdetkin tältä keväältä bongattavissa.

Samoin lauloi aamulla peippo takametsässä joten kyllä se kevät on tulossa.Maanantaina tuli aamusella valjasmestarikin käymään ja laitettiin Diisan satula selkään ja katsottiin sitä ja sitten menin kentälle ihan selkään ja hän katsoi miten se menee kun ravaan ja laukkaan. Satula lähti osatoppaukseen ja laitoin mukaan yhden nahkaisen satulavyönkin josta on yksi lenkki mennyt poikki, tulee sekin korjattua samalla. Satulassa ei ollut isoa vikaa niinkuin tiesinkin mutta pois suljetaan kaikki epämukavuudet kuitenkin, ei hevosen tarvitse tehdä töitä epäsopivissa varusteissa.

Eilinen valmennus oli tosi hyvä. Laukkasin ensimmäistä kertaa Geislillä niin että oikein itse nostin laukan. Aikaisemmin se tarjosi sitä itse minulle ja laukkasin silloin suoran pätkän ja nyt mentiin laukkaympyrällä. Geisli tarvitsee oikeastaan vain ajatuksen laukasta niin se siirtyy. Jos tekee liian suurieleisesti, siirtyminenkin on suurieleinen. Valmentajamme Outi on minulle sanonutkin että Geisli opettaa minut kyllä ratsastamaan todella erilailla ja ei voi muuta kuin nyökytellä. Tämä on niin hieno peli kyllä! Pitää osata antaa ohjaa ja olla rento niin homma senkun paranee vaan. Mentiin voltteja paljon ja siirtymisiä käynnistä tölttiin. Pitkillä suorilla mentiin tölttiä ja hidastettiin kulmaan jossa voltti ja taas tölttiä. Tuli tosi hyvään kohtaa nyt valmennus, tarvitsin hiukan Outilta potkua omaan takamukseen että olen rohkeampi enkä jää nysväämään vaikka hevonen onkin herkkä niin jäkitän itseäni turhaan ja arkailen sitten reippaampaa askellajia kun tuntuu etten hallitse kroppaani. Kun sain rentoudesta kiinni alkoi homma toimia.
Eilen oli hienoa muutenkin olla taas hoitelemassa lähitallin kahta ihanaa hevosasikasta jotka olivatkin molemmat hyvässä kunnossa ja oli kiva todeta omistajille että hommat on kunnossa ja hevoset nauttivat rentoina hieronnasta eikä kivuista ollut tietoakaan. On niin onni nähdä hyvin voivia ja hyvinpidettyjä hevosia joista todella välitetään ystävinä.

Bonnie mamma ei riekkunut enää askeltakaan laitumella vaan arvokkaasti asteli ja tutki kuivaa heinikkoa, hirnui kyllä kerran toisille jotka riekkuivat sydämensä kyllyydestä. Bonnien maha on muuttanut muotoaan, lieneekö varsa kääntynyt jo.