torstai 31. tammikuuta 2013

Pikkumaasto




Vettä on ripsutellut taas pitkin päivää. Päästiin silti aamupäivällä kokeilemaan maastolenkkiä Veetin ja Diisan kanssa. Veetin omistaja tuli tänne ja satuloitiin hepat ja mentiin tuohon takametsään ja eräälle pienelle peltolohkollekin. Veeti tuli tosi reippaasti Diisan perässä ja Diisa oli tosi innokas esittelemään maastoja Veetille :) Kahlailimme pienen lenkin pellollakin ja tultiin parinkymmenen minuutin jälkeen takaisin pihaan. Ei voi vielä nuorta ensikertalaista ( koulutuksen jälkeen ensikertalaista) enempää rasittaakkaan ja että touhusta jää kiva mieli hepallekin. Veeti oli todella hienosti.





Sain tänään hakea Hööksin paketin jälkitoimituksena tulleet kaksi tuotetta. Heinäverkko joka on tuollainen pienisilmäinen ja tukee slow feedingiä ja sitten riimunaru joka on tuollainen käsilenkillä varustettu lila,valko, pinkkinen.




Kävimme hetki sitten kun oli vielä valoisaa mittaamassa ratsastuskentän kulmat ja merkkasin puihin nauhalla minkälaisen alueen sisäpuolelta sitten kaadetaan puut. Kentästä tulee nyt ihan kunnollinen 40 x 30 metriä vähintään.




Kentän pitkä sivu tulee seuraamaan ojaa joka on tuossa harjauspuomin takana rajaa metsän ja nykyisen pihan. Metsää kaadetaan varmaan aika pian miehen toimesta ja sitten se keväällä heti kuoritaan niin että päästään laittamaan sitten salaojat ja muut ainekset. Meidän tontti kun on hiekkaa ja soraa ei tarvitse maa-ainesta vaihtaa vaan tuoda lisää. Kentästä tulee kivituhkapintainen kun issikoille se kova kenttä on parempi. Kentän reunalle tulee jossakin vaiheessa katos jonne saa kalustoa puomeja yms. suojaan ja siellä saa istua vaikka sateensuojassa jos meillä on täällä sitten joskus valmennuksiakin. Valot tulee kentälle myös ja kaijutin jotta musiikkiakin voi kuunnella kun ratsastaa :)




Huomiselle on sovittu maastoilua ja lauantaina ja maanantaina olisi tarkoitus mennä maneesille toisen issikan kanssa. Kelit kun on nyt aika huonoja sovittiin maneesikeikat kimpassa. Sunnuntaillekin on säävarauksella sovittu maastoilua eli tuleekin aika toimelias loppu viikko hepallekin jos vaan säät nyt sallii.


keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Satulapukki





Mies teki minulle satulapukin. Nyt sujuu kätevästi satulankin huolto. Ei tarvitse kiikkerän tuolin karmilla sitä puhdistaa ja varoa että tipahtaa lattialle kesken kaiken. Iste pukki on kuivaa kuusipuuta ja jalat on metallia jotka on maalattu harmaalla. Kevyt siirtää ja silti tukeva. Korkeuskin on hyvä joko tekee seisten eikä joudu siltikään kumartelemaan jatkuvasti tai sitten istuu matalammalla jakkaralla vieressä.

Eilen oltiin taas Anun ja Unton kanssa maastossa. Kaksi tuntia meni aikaa ja mentiin hiukan erilaisiakin polkuja. Riistapellolla tehtiin kierros ja hepat sai hiukan raskaampaa kulkua kun tultiin takaisin polkua jossa ei ollut kun ihan parit jäljet. Vaikka eihän täällä lunta juurikaan ole.
Mennessäni noutamaan heitä menin tölttiä ja mikä hienointa pyysin ravia töltistä ja heppa siirtyi heti raville kun pyysin. Se nosti mieltä ja olin tosi iloinen.

Tänään onkin ollut karmea ilma, tuulee ja tulee välillä vettä ja välillä suuria räntähiutaleita.
Huomenna onkin jännää kun Veetin omistaja tulee aamulla ja meinataan mennä yhteiselle pienelle takametsämaastolle ja Veeti saa kantaa omistajaansa, hän testaa poikaa koulutuksen jälkeen. Veeti kun on myynnissä niin hän haluaa hieman tietää sen käyttöä ja jos sitä haluaa joku kokeillakin niin hän haluaa hieman itse ensin saada siitä käsitystä. Emme voi tietenkään tehdä kuin lyhyen lenkin kun heppa on nuori ja vielä puuttuu ne "ratsastus" lihakset.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Retkestä haaveillen





Posti toi tänään ostamani satulalaukut jotka ovat Hööksistä mutta ostin ne yksityiseltä täysin käyttämättömänä ja edullisemmin. Näistä olen haaveillut kun mielessä siintää ne pidemmät ratsastusreissut ja kesällä ei viitsisi montaa tuntia pitää selässä hiostavaa ja hiertävää reppua. Tuohon mahtuu jo hepallekin hiukan evästä ja varavarustetta yms.

Peruimme tämän päiväisen maaston melkoisen tuulen ja oman väsymykseni ansiosta. Nukuin erittäin huonosti ja tunnen hivenen oloni puolitehoiseksi muutenkin.
Eilen oli hepoilla myös vapaata kun olimme sukulaiseni syntymäpäivillä.





                                         
                                            Huomenna koitamme uudelleen maastoreissua

lauantai 26. tammikuuta 2013

Vauhdikasta tölttiä!


Eilen mies vaihtoi Diisalle kuluneita hokkeja eteen. Täällä on nämä jäiset tiet ilmeisesti niin kovia että kuluu hokitkin tyystin. Jo viimeksi vaihtoi kengittäjäkin hokit eteen.  Diisa oli vapaalla eilen kun oli takana neljä reipasta työpäivää.






Tänään mies otti trailerin mukaan kun lähti metsään kaatamaan aitatolpiksi sopivaa kuusta. Hän toisi niistä latvoja hepoille syötäviksi. Harjoiteltiin kolmesti lastausta Diisan kanssa. se kun on hiukan alkanut jarruttamaan sillalle tuloa ja tuppaa menemään poikittais siinä. Tilannetta auttaa kun minä olen tukemassa takaa. Kolmesti laitettiin heppa sinne ja hetken seisotus, porkkanaa ja pois.

Täällä alkoi tusiskuttaa lunta aika reippaasti. Minulle tuli kuitenkin hieman ennen kolme kun sain kotityöt tehtyä niin halu lähteä hepan kanssa kevyelle pienelle lenkille. Laitoin hepan valmiiksi ja hyppäsin selkään. Raipankin otin mukaan jos neito ei haluaisi oikein mennä yksin pidemmälle.! Eipä ollut niitä ongelmia! Heppa oli heti tosi reipaskäyntinen ja ryhdikäs...meni oikein selvästi energistä käyntiä ja käytti takaosaa hyvin. Hetken päästä se meni alas ja rentoutui mukavaksi ja hiljenteli hiukan tahtia. Kun päästiin sellaiseen kohtaa josta olen vieraiden kanssa aina ottanut tölttipätkän alkamalla itse juosta oli Diisa selkeästi sitä mieltä että nyt huvittaisi mennä tölttiä. Kokosin sitä ja valmistelin töltiin ja se olikin helppoa. Heppa nousi kivasti ja oli tosi tirheä. Vain aavistus ja ajatus tölttiavuista niin johan oli meillä jo reipas töltti menossa. Heppa meni ensin vähän hutiloiden ravitahtisena mutta korjailin tilannetta ja Diisa vastasi alkamalla oikeen tahdikkaasti mennä tölttiä jossa oli selkeä töltin tahti! Se pärisi ja pörisi oikeeen minulle kun mentiin,  kivet sinkoili tiestä. Kun hidastelin se oikein viskoi päätäänkin ja korskui...sillä oli todella menohaluja! Otin muutaman askelen käyntiä ja taas tölttiä ja nyt tuli heti hieno töltti. Voi kun joku olisi ollut kuvaamassa meitä! Olen varma että tämä on pitkään aikaan parasta tölttiä mitä on menty. Heppa oli niin paketissa ja meni ryhdikkäänä kuin mikäkin taskuraketti. Menin edestakaisn tietä noin 200m pätkällä, koitin saada säädeltyä tölttiä hitaammaksi ja onnistuinkin välillä. Helposti se otti kyllä sen vahdikkaamman vaihteen mutta mikä hienoa heppa meni tölttiä eikä rynninyt tai ryysinyt laukalle. Se meni tölttiä todella ilolla tai minusta ainakin niin tuntui. Uskalsin sen antaa mennä niin lujaa kuin se tahtoi ja mentiinkin pätkä tosi kovaa, Jopa kuolaa roiskui hanskoilleni kun neito pisteli menemään :)

Minulla oli kyllä kaikkea muuta kun rauhallinen maasto, mutta mitä mahtavin fiilis. Minä luotan tuohon poniin kyllä että se ei tahallaan tee mitään hölmöyksiä kun annan sen mennä, sillä on jarrut  ja järki päässä. On se ihan mahtava tunne kun heppa on tuollainen energiapakkaus ja sen uskaltaa antaa mennä ja me ollaan tuolla kahden metsässä, kaviot iskeytyvät tiehen ja kuuset vaan vilistää silmissä kun nautitaan vauhdista. Piti sitten tehdä kunnon loppukäynnit ja heppa venytteli itseään tosi alas ja ravisteli kaulaa, pärisiteli ja huokaili. Uskallan ajatella että se nautti tästä ainakin yhtä paljon kun minä :) Se sai loimen niskaansa ja porkkanaa palkaksi, lämmintä vettä ja sekin maistui. Heinät odotti tarhassa kaverin kera.




torstai 24. tammikuuta 2013

Maneesilla Diisan kanssa.



Lähdimme maneesille vaikka pakkasta olikin noin -17,5 astetta. Pakko mennä aikaisin kun mies menee iltavuoroon jos meinaa mennä. Diisalla oli jo mennessä loimi vaikka matka ei kestäkkään kun reilun 10 minuuttia.




Mies oli minulle taas apuna mutta lähti asioilleen kun oltiin saatu heppa satuloitua. Maneesilla kesti hetken että loisteputkivalot valaisivat kunnolla ja maneesi oli melkoisen hämärä kun ulkona taas oli kirkasta. Diisa oli ihan nätisti, pikkasen se kuunteli pakkasen rasahduksia puisessa maneesirakennuksessa mutta ei niistä sen kummemmin välittänyt. Kun menin selkään oli se hetken hieman tarkempi ja kulki pää pystymmässä eikä malttanut mennä kuolaintuelle. Kun hetki oli menty ympäri maneesia se rauhottui ja alkoi hakeutumaan alas ja kuolain alkoi liikkua suussa. meillä oli taas omppukuolain.

 Aloitin taas keskittymällä kulmiin jotka menivätkin heti jo alkuun mukavasti kun niihin on nyt tässä parin viikon aikana kiinnitetty huomiota enemmän. Sitten otin isolle ympyrälle ja aloitin sen säätelyn ja taas oli alussa huomioitavaa että heppa kulki lapa edellä ja pää oli pikemminkin ulospäin kun sisälle taipuneena varsinkin kun aloitin vakeampassa kierroksessa. Sain tehdä hetken töitä että sain lapaa raipan kanssa siirrettyä ja heppa alkoi taas taipua. Pikkuhiljaa pääkin tuli mukaan ja saatiin ihan kohtuullinen ympyrä. Toinen suunta olikin sitten huomattavasti helpompi. Kokeilin myös pienentää ja suurentaa ympyrää ja siinä heppa jopa hiukan liioitteli pohjetta ja astui tosi reippaasti sivuun pohkeen paineesta vaikka en tosiaankaan itse mitenkään liikaa pohjetta käyttänyt...oli heppa jotenkin heti vain paremmin pohjekuulolla mitä se ei ollut pari viikkoa sitten kun aloitin tämän "kiemuroiden" vääntämisen taas. Sitten mentiin muutama kierros taas käyntiä uralla ja otin pysähdyksiä ja nopeita liikkeellelähtöjä heti kun heppa oli oikeastaan kunnolla pysännyt. Sitten oli vuorossa töltti. Heppa oli siihenkin melko hyvin virittynyt ja ei tarvinnut paljoakaan antaa pohkeita kun töltti nousi joskin se oli ravitahtista ensin. Tein hieman kokoamista ja valmistelin paremmin ja otin pitkälle suoralle tultaessa tölttiä ja sieltä tulikin pari oikein kunnon pätkää hyvää tölttiä. Pohja oli muuten nyt aavistuksen kovempi varmaan pakkasestakin johtuen ja sopi töltillekin paremmin. Ravia sain pienen pätkän kun sitä pyysin mutta se oli enimmäkseen ravitahtista tölttiä kun annoin hiukan enemmän ohjaa ja aavistuksen nojasin eteenpäin niin muutama askel tuli ihan kunnollista ravia ja siihen tyydyin ja kehuin...kuitenkin se alkaa jo tietää mitä pyydetään.Siihen pitää kyllä kanssa keskittyä vaan enemmän että sitä saadaan kentälläkin kun pyydetään. Pohkeenväistö oli ohjelmassa seuraavaksi käynnissä..Älkää luulkokaan että tekisin sitä jossakin muussa askellajissa tämän hepan kanssa :)  Sain yhden pätkän oikein tosi kivasti menemään ja heppa taas astui kunnolla alle ja ristiin. Kehujen jälkeen siirryttiin pienen pätkän pitkillä ohjille menemisen jälkeen tekemään siirtymisharjoitukset. Käytin kentän kirjaimia hyväkseni ja siirsin käyntiin ja käynnistä tölttiin. Heppa alkoi ennakoida nopeasti kun tein samoissa kohdissa joten sekotin pakan ja otin lyhyilläkin sivuilla tölttiin ja sain hepan heräämään oikein tosi herkäksi kuuntelemaan istuntani apuja. Sellainenhan tämä heppa on ollutkin aina että on tosi herkkä istunnalle.  Piti välillä hiukan toppuutellakin oikein kun vauhttia alkoi löytymään tölttiin enkä viitsinyt ratsastaa heppaa hikeen enään kun tiesin että lopettelisinkin kohta. Lopuksi mentiin käyntiä ensin huolellisesti vielä ohjaintuntumalla mutta pää sai mennä eteen ja alas kunnolla ja sinnehän Diisa mielellään menee venyttämäänkin. Sitten annoin pitkät ohjat ja heppakin hieman päristeli ja minä kehuin ja rapsuttelin säkää.

 Otin satulan, suitset pois ja laitoin loimen, kuljetussuojat ja soitin miehelle että oliko hän jo tulossa. Haravoin jälkiämme niinkuin maneesin käyttöön tuolla kuuluu ja Diisa kulki hitaasti perässäni vapaana riimunaru selänyli heitettynä. Se ihmetteli hieman haravoimistani. Kassista kaivettiin  porkkana, sitten jo kuultiinkin auton tulevan meitä noutamaan. Hiukan jouduttiin lastaamisessa tukemaan koppiin menoa takaapäin...ja tehtiinkin niin että mies otti narusta kiinni ja meni koppiin ja minä tulin takana ja pidin kättäni lautasilla ja maiskutin hieman kun neito meinasi kääntyä pois sillalta. Meillä meni noin kolmevarttia ratsastukseen. Diisalla on ollut nyt kohtuu työrupeama tässä neljänä päivänä ja olen tyytyväinen kyllä kokonaisuudessaan fiilikseen mikä on ollut nyt. Paljon on tekemistä...sehän on selvää mutta ollaan taas päästy kuulolle ja herkistelty pohjeavut aika kivasti. Seuraavaksi hiukan paremmalla kelillä...ei näin kovaa pakkasta niin otan maneesilla laukkatreeniä...saakin nähdä miten siinä käy :)

                                                              Mies & hevonen

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Maastoiluja




Eilen laittelin Diisan valmiiksi kun Suvi oli tulossa neljän aikaan ratsastamaan että ehdimme ennen pimeää. Mentiin tutusti maastoon ja siellä reipas 45 minuuttia ja pätkä tölttiä ja takasin tullessa pihassa satula pois ja Suvi meni vielä loppuverkat siten.




Kuvan laatu on surkea mutta piti kännyllä ottaa kuvaa kaukana makoilevasta päikkäreitä viettävästä Veetistä. Nyt on poika jo alkanut ottaa taas päikkäreitä makuultaan, onko se lisääntyvän valon ansiota mene ja tiedä. Lumi täällä ainakin on kovaa ja jäistä että se ei ainakaan houkuta.




Tänään taas päästiin itse asiaan ja Anun ja Unton kans maastoilemaan. Lähdin puoli kahden maissa noutamaan heitä ja mentiin verkkaisesti. Tunnustelin tien liukkautta mutta tänään ei ollut liukasta vaikka tien pinta on toki jäinen, ehkäpä aamun kirpeä -16 pakkanen sai sen kuuraantumaan karheammaksi. Luonto oli todella kaunis, oikeaa lumijääkristallia joka puolella. Päivällä oli reilu -10 kun oltiin liikenteessä. Mentiin rauhallista käyntiä jota Diisa välillä hiukan johti reippaammin kun sai intoa jostain. Ei ravailtu kun metsässä kuului sahattavan puita jossakin aika lähellä ja hepat olivat pikkasen tirheinä ja kääntelivät korviaan suuntaan ja toiseen, ihmisiä oli jossakin lähistöllä mutta ei me nähty niitä.
Oli kyllä tosi ihana rento ja kaunis maastoilu päivä meillä. Käytiin saattelemassa pienen matkaa kavereita ja siinä kohtaa Diisa oli vissiin jo sitä mieltä ettei hän enää menisi poispäin kodista ja sain käskyttää hivenen voimakkaammin siitä että mihin suuntaan ja millä vauhdilla mennään. Kun käänsin kotiinpäin heppa oli ihan rauhallinen..sillä ei ole muutoinkaan tapana kotiin rynniä mutta huomasin että se käveli kyllä ripeästi lopun 500 metriä.


Kotona odotti heinät ja fleeceloimi hetkeksi niskaan kun neito oli hieman kaulaltaan hikinen pakkanen oli laskenut ihan -5 ja alkoikin hetken päästä sataa hieman lunta.




Taivaskin oli todella kauniissa "liekeissä" taas tänään kun aurinko laski. Kaksi tuntia reippaasti meni tänään aikaa.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Uudet suitset ja ratsastusta




Tässä on Diisalla ne uudet suitset. Laitoin omppukuolaimet ( kova kuminen, makukuolain) ja tässä vielä niitä viritellään kun tuo neitokainen on melko pienipäinen jouduin tekemään kuolainosaan lisä reijän. Nuo kuolainrenkaat on aika isohkot muutenkin joten pitää olla varaa säätää. Nätit ne on kyllä muuten, sopii tuolle tummalle neitoselle hyvin.

Eilisen maneesihuuman ansiosta otin itseäni niskasta kiinni ja lueskelin illalla sängyssä kirjaa: Mestari ratsastaja ja sieltä poimin pari ideaa. Tein kartioista pihakentälle ympyrän ja kahteen kulmaan laitoin kans tötsät että ne otan erityisen huolellisesti. Menin ensin alku verkalle käynnissä metsään ja kiersin sen noin 800m lenkin ja heppa oli kivan virkeällä tuulella ja ilmakin rapsakka kymmenen asteen pakkanen. Tulin sitten takaisin pihaan ja heppa oli hiukan ehkäpä hämillään että oliko se nyt sitten tässä se lenkki mutta huomasi pian että ohjastin pihalle missä odotti tötsät ja kulmat :)
Se aavistuksen jumitti aluksi ja hiukan meinasi kyseenalaistaa työnteon mutta oikeastaan yhdestä raipan hipaisusta sain sen kulkemaan eteenpäin kunnolla. Otin kulmat tosiaan hitaassa käynnissä ja oikeen huolella valmistelin kulmiin. Käytin ehkäpä tehostetusti ulkoapuja pohjetta ja istuntaa. Keskityin omaan vartalooni ja käsiin. Todella keskityin nyt taas tekemiseen enkä ajatellut että tämä menee pieleen kumminkin vaan menin hetkessä ja koitin olla mahdollisimman rauhallinen ja huomata ajoissa kun heppa meinaa punkea jonnekin väärään suuntaan. Ihmeekseni heppa hakeutui melko mukavasti kuulolle ja oli hommassa todella hyvin mukana. Toki se jokusen kerran pääsi hiukan livahtamaan kulmaan liian kiireellä mutta asia korjattii tulemalla uudelleen. Kehuja ja sitten pitkää ohjaa. Omppukuolain toimi hyvin...ei ollut hervotonta väyläämistä mitä oli aluksi kun sen laittoi vaan sopivaa ja hepan suupielissä olikin aika hyvin vaahtoa kun hommat lopetettiin. Selkeesti tänään voin sanoa että meillä oli taas oikein mainio yhteen hiileen puhaltamisen TUNNE. Tuntui ainakin itsestä että heppa yritti parhaansa ehkäpä itsekin osasin tänään taas olla oikealla asenteella ja keskittyminen oli hyvää. Tein ympyrää joka oli ehkäpä noin 8m halkasijaltaan ja siinä otin harjoitusta jossa laitoin ulkoohjan käden kiinni hepan säälle ja sisäohja oli melko löysällä ja ulkopohkeella säätelin. Heppa toimi todella kivasti. Asetin ulospäin hieman ympyrällä myös välillä ja siitä taas suoristus ja taivutus ympyrälle. Sain läpi muutaman kerran ihan kivasti aseukset. Toki tiedän että opettaja katsomassa ulkopuolella olisi kertonut vielä monta asiaa mitä olisi voinut muuttaa ja korjata mutta olen itse tyytyväinen kadonneen tuntuman palautumiseen kun itsellä oli jo tunne että onko ne vähäiset saamani opit hepalle jääneet vallan metsäpoluille mutta kyllä ne sieltä löytyy ja me aletaan nyt kyllä palautella hepan notkeutta taasen. Lopuksi käytiin vielä metsässä ja mentiin pätkä reipasta tölttiäkin kun heppa oli niin kivan virkeä taas metsässä. Aikaa meillä meni noin 45minuuttia ja siitä oli tehokasta kenttää se noin 20 minuuttia.

Lauantaina muuten havaitsin Diisalla hienoista karvanlähtöä, lienee valon lisääntyminen ilmeisesti asialla kun pitkiä talvikarvoja oli lähtenyt. Siksipä kaivoin kesäkuvan tähän loppuunkin :)

                                                          Kesää muistellessa.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Maneesilla


                                            Meidän uusi yhdistelmämme näyttää nyt tältä.

Diisa on viettänyt kolme vapaata nyt kun itsellä ollut töitä ja muita kiireitä niin paljon. Olen hieronut hevosia, ihmisiä yms. Tänään kuitenkin lähdettiin hieman ennen seitsemää illalla liikenteeseen ja heppa oli kyydissä. Suunnistimme ensin tallille jossa on Kyösti papankin koti ja sieltä otettiin Kyösti ja koko perhe kyytiin. Ajoimme noin 10 kilometrin päähän maneesille. Diisalle tämä on ainakin ensimmäinen kerta minun hoteissani ja ainakin suomessa ollessaan. Maneesi ei ole mikään hirmuisen iso mutta ihan riittävä pituutta on varmasti 40m.




Hepat tulivat reippaasti maneesiin eikä ollut mitään ongelmia. Kulmat ja ovenkin kohta mentiin ihan seiniä hipoen jos niin vain halusi. Peileistä kumpikin hieman itseään katseli.
Sinne tuli myös kolmas heppa jota juoksutettiin liinassa toisessa päädyssä joku 20 minuuttia, sitten saatiin maneesi ihan omaan käyttöön. Menin pieniä ympyröitä töltissä ja käynnissä. Otin pysähdyksiä ja kulmat koitin ottaa huolella. Tein myös kahdeksikkoa. Diisa oli melkein heti rento. Se alkoi kuitenkin jossakin kohtaa hieman purnailla ja punki siihen vaikeampaan kierrokseen kovasti lapa edellä. Sain huomauttaa koskettamalla raipalla lapaan. Meillä on kyllä edessä selvästi työskentelyä tähän vaikeampaan suuntaan. Heppa on jäykistynyt maastoilun aikana taas melkoisen jäykäksi toiselta puoleltaan. Pitäisiköhän omakin heppa hieroa joku päivä mutta taitaa se vaan niin olla että suutarin lapsilla...jne...:)

Ratsastettiin noin 50 minuuttia ja meillä kun oli huoltojoukot mukana oli mukava kun oli auttavia käsiä kun riisuttiin hepat ja laitettiin loimi niskaan. Pohja oli hiekkaa ja se on uusittu hetki sitten ja on paksuhko ja täten melko raskas varmasti töltille. Hieman oli heppa rinnasta ja satulan alta hikinen. Oli kyllä kiva reissu voi olla tyytyväinen fiksusti käyttätyviin heppoihin. Tänne pian uudestaan.

                                                           Diisan uusi pinkki riimu



torstai 17. tammikuuta 2013

Kentällä








Eilen oli aikomus maastoilla kevyesti tuossa takametsän maastossa kun oli tiedossa että tiet on kovin liukkaat kun tuli hieman pakkaslunta jäiseen tienpintaan. Menin hiljakseen tallille kaveria noutamaan ja päätimme yhdessä että jäämmekin kentälle. Me oltiinkin Diisan kanssa noin 40 minuuttia kentällä. Hepppa oli hieman tahmea kun aloin työskennellä voltilla jossa olisi pitänyt taipua ja asettua. Heppa yritti punkea milloin minnekin suuntaan lapa tai takapää holtittomasti mennen. Kun huomauttelin raipalla hieman pohkeesta heppa joko ylireagoi tai niskuroi muuten. Tein välillä taas muuta ja tilanne rauhottui. Sain muutaman jonkinmoisen askeleen pohkeenväistöä ja taas uudelleen voltille...se oli kyllä hankalinta taipua, varsinkin vaikeampaan suuntaan. Työstin hiukan tölttiäkin ja se nyt meni kohtuullisesti joskin hiukan oli siinäkin tempo turhan verkkaista.

Tultiin kotiinpäin koko matka niin että minäkin kävelin hepan vieressä. Katseltiin hiukan maisemia kun oli hieman eri reitti. Aikaa meni taas kaksi tuntia matkoineen. Mietin että kyllä pitää päästä enemmän kentälle työskentelemään ettei heppa vallan luule että ei tarvitse niitä hommia lainkaan tehdä. Meille sopisi kyllä ehkäpä parhaiten noin 20-30minuutin työskentely kentällä ja sitten muuta niin ponin mielenkiinto pysyisi varmaan paremmin hommassa kun nämä issikat eivät yleensäkään ole mitään kehäkettuja jotka veivaavat tunnista toiseen kentällä.



Hieman kuin ilkkuen eiliselle aika kehnolle esityksellemme kentällä oli posti tuonut aiheeseen sopivan kirjan. Eli ei muuta kuin lukemaan ja ottamaan neuvoista vaarin :)

Olin eilen vielä hieromassa, mobilisoimassa ja venyttelemässä meidän maastoilukaveriamme Unto suokkia ja heppa sai ihan hyvän käsittelyn ja oli hienosti vaikka varmasti oli kipeitäkin paikkoja jotka löytyi.

                                                        Hepat sai lehdeksiä tänään

Tänään on ollut melko kiva pakkaspäivä joka näyttää kiristyvän vaan iltaa kohti. Diisa viettää vapaata tänään ja uskoakseni vielä sunnuntaihin saakka kun on tulossa pari kiireisempää päivää nyt tähän väliin.






Tänään oli postista haettavana Hööksin paketti jossa oli tammialen tuotteita. Pieni silmäinen heinäverkko ja riimunaru jäivät jälkitoimitukseen. Satulahuopa on tosi kaunis, se on kermanvärinen ja kauniit kanttaukset. Riimu on kyllä nyt niin pinkki ja bling bling että huh hu!! En ole pitkään aikaan ostanut riimuja kun niitä on tosi monta meillä ja heppa ei ole yhtäkään onnistunut rikkomaan niin ettenkö sitä olisi saanut ihan helposti korjattua. Pala satulasaippuaa tuli tilattua ja sitten nuo aikas kivannäköiset issikkasuitset. Emme kyllä tarvitse suitsia kun niitä on kahdet ihan hyvät ja vielä erikseen meksikolainen turparemmikin mutta näistä oli -50%.


                                
Laittelin traileriin purut valmiiksi joten meillä on nyt sitten trailerikin täysin käyttövalmiina kunhan keksitään mihin mennään ja koska. Tänään juttelin erään issikkaharrastajan kanssa että hän alkaa kyselemään erästä opettajaa josko se tulisi pitämään meille noin neljälle tuntia hänen luokseen ja sinne ei olisi meiltäkään kuin noin 20km joten jos asia onnistuu pääsisimme pareittain tunneille ja hinta pysyisi kohtuullisena kun tämä opettaja tulee kuitenkin vähän kauempaa. Issikkapuolen ongelmia, hyvää opettajaa ei oikeen löydy alle 50km säteellä.  Kuulostellaan miten asia etenee. Mietittiin että tunneista tehtäisiin aika vakio eli aina sovittaisi uusi kerta kun ollaan tunnilla ettei se jäisi unholaan.







                                                           Tämän päivän otoksia



keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Liukasta




Eilen tuli Suvi ratsastamaan Diisalla. Mentiin hämärissä metsään ja tehtiin reilu kolmevarttia lenkki siellä ja otettiin pätkä tölttiäkin. Takasin kun tultiin meni vielä Suvi vielä pihassa ilman satulaa. Aikasemmin tuli pari pienempää tyttöä ja he saivat harjata Diisan ennekuin aloitettiin ratsastus.


maanantai 14. tammikuuta 2013

Maanantaita!




Nuori äiti Noora tuli vauvansa ja oman äitinsä kanssa tähän meille ja pääsi kokeilemaan issikalla ratsastusta. Hän on tottunut ratsastaja mutta ei ole mennyt koskaan aiemmin tölttiä. Ensin hän tutustui Diisan pihassa ja sitten menimme metsään jossa mentiin pari pätkää tölttiä. Kyllä Diisa hurmasi töltillään ja rauhallisella käytöksellään heidät. Pieni Amalia tyttönenkin pääsi hieman istumaan hetkekis mummin tukemana hepan selässä.

Tänään maanantaina on Diisalla vapaata. Aloittelin tarhan siivousta keräämällä syödyt kuusenoksat pois ja talikon kanssa kerään lantakasoja jotka on melkoisen jäässä! Huomenna jatkan siivousta tarhassa ja iltapäivällä pitäisi tulla taas Suvin ratsastamaan.

                                                               Heinät kutsuu :)

lauantai 12. tammikuuta 2013

Montaa heppajuttua.




Eilen oltiin traileri katsastamassa ja se sai ihan kehuja kunnostaan. Tullessa poikettiin hakemaan purua 6 pakettia. Laitan tästä traileriinkin purua. Tänään aloitin aamupäivällä pihaton kunnollisemman alustan vaihdon märistä kohdista. Viisi kottikärryllistä vein lantalaan tavaraa.




Uusi puru tilalle ja pahnoja päälle. Nyt on taas pihatossa mukava raikas puuntuoksu. Aikaa hujahti tähän puuhaan ja sainkin mennä kipin kapin vaihtamaan ratsikamat päälle ja hain Diisan puomille.
Meille saapui taas Hanna ja Jaffa. Laitettiin hepat kuntoon liki samanlaisessa säässä mitä viime viikonlopullakin. Pakkasta noin -9 ja pientä lumitihkua tuli alas, osittain oli kirkasta kun lähdettiin liikkeelle noin puoli kahden maissa. Otettiin Anu ja Unto matkaan mukaan reitin alkupuolelta.




Tässä ollaan pitemmän maastoreitin kääntöpaikalla. Tie tosin jatkuu miehen kummisedän metsiin mutta emme ole sinne menneet vielä. Hepat oli aika virkkuja ja ehkäpä kolmen hepan ryhmä jo teki lisää jännityksiä. Mennessä saatiin katsoa kun Jaffa meni todella rivakasti edellä ja näytti sitä issikoiden vitosvaihdetta eli passia. Diisakin otti kunnolla laukalle ja hiukan jopa vastusteli kun pyysin siirtymään hitaammalle .Se todella tuntuu olevan tietoinen että kaveri on issikka ja sitä ei kuulu jättää :)  Muutenhan meillä ei ole mitään ongelmaa vaikka toinen lähtisi laukalle ei Diisa saa mitään hepuleita nytkin se totteli mutta oli selkeästi harmissaan moisesta jarruttelusta. Jarrutin siksi koska Unto meinasi lähteä takapaikalta kisaamaan edemmäs ja tilanteen rauhoittamisesksi mentiin sitten käyntiä joka oli reipasta. Oli kivaa hiljaisessa metsässä jossa kuultiin palokärjen kutsuhuutoja.

                                                       Kuurassa lenkin jälkeen

Takaisinpäin kun tultiin ja oltiin päästy liukkaalle tielle kompastui Diisa kunnolla tai ainakin ensin kompastui ja sitten liukkaus esti sen saamasta tasapainoon itseään, oli ehkä hokkien ympärille tullut metsästä jäistä lunta ja hokki ei purrut tiehen ja se likipitäen putosi polvilleen ja minä kippasin sievästi tienpintaan ohjat kädessä pysyen. Se oli niin alhaalta oleva niiaus joten en tullut kovin korkealta ja en kopauttanut onnekseni edes kypärää joka olisi varmasti mennyt vaihtoon koska tie oli todella jäinen ja kova. Selvittiin ihan pienellä säikähdyksellä tilanteesta. Minuunkaan ei sattunut mihinkään.  Kotona tutkailin heppaa ettei ole missään nirhaumia tai hokin reikiä enkä havainnut mitään poikkeavaa. Aikaa meni taas runsas parituntinen.





Molemmat loimitettiin ja Jaffa lähti taas kotimatkalle ja Diisa meni heiniä syömään Veetin kanssa tarhaan. Meinataan mennä ehkäpä käväisemään lähi maneesissa tässä piakkoin yhdessä Jaffan kanssa.





Harkitsemme tämän auton hankkimista uudeksi vetoautoksemme ja se on meillä nyt pitkässä viikon mittaisessa koeajossa kun on tutulla myynnissä ja saatamme käväistä appivanhempien metsäpalstalla  ja ottaa heppakärry mukaan ja Diisan kanssa metsäteille ratsastamaan niin saamme tuntumaa hepan vetämisestä tällä, voima tällä kyllä riittää nelivetoineen. Näin tämä hevosharrastus laajenee kun pitää hankkia traileri, auto ja talliakin jo haaveilen :)




Käväistiin vielä hakemassa paikallisen facebooke myyntipalstan kautta bongaamani korihylly johon saa mukavasti taillipyyhkeitä, suojia yms. tarviketta.



torstai 10. tammikuuta 2013

Suvi ratsailla




Suvi tuli tänään ratsastamaan Diisalla. Ilma ihan kohtuu mukavakin. Lähdettiin maastoon ja tehtiinkin liki tunnin lenkki. Minä olin jalkapatikassa ja hölkkäilinkin pätkän kun mentiin vähän reippaammin.




Juteltiin taas niitä näitä kun mentiin metsässä. Takaisin tullessa oli jo aika hämärää ja laitettiin valot pihaan ja Diisalta otettiin satula pois.


Suvi ratsasti pihassa tovin ja minä tein sillä aikaa heinähommia. Diisalla riitti ihan hyvin motivaatiota pihassa jossa joskus aletaan haraamaan vastaan kun heppa on jo sitä mieltä että riittää mutta tänään oli hyvä päivä :)


keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Laidunta ja liikuntaa!




Tämä pelto tuli sitten otettua myös hoitoon ja hallintaan. Se on noin kaksi hehtaaria. Paperien mukaan melko simppeli laskutoimitus kun on 200m pitkä ja 100m leveyttä.  Tämä on tosiaan ihan lähellä meitä. Ihan tuossa vasemmalla maston vieressä on oma tilamme vain maantie on tässä välissä ja  pätkä tietä.  Peltoa tuli sitten tähän taloon 3 hehtaaria hoidettavaksi, oman tiluksien lisäksi.
Olen onnellinen kun tiedän että hepoilla on turvattu laitumet ja viimeinkin saan antaa Diisalle sen ansaitseman loman omassa valvonnassani kuitenkin.





Tänään pitkästä aikaa teinkin hepan kanssa pihassa maastatyöskentelyä. Ensin juoksutettiin neljässä askellajissa ja molempiin suuntiin tietenkin. Mies kuvasi meitä.

                       
                                            Kuolaimet oli suussa ja juoksutusdelta.




 Ihan hyvin meillä meni vaikka ravilla ja laukalla pysyminen ei ole vielä itsestään selvyys kun neito tarjoaa niin helposti tölttiä ja sitten mennään jo sekalajeja jos ei ole tarkkana.




                                  Veeti seurasi Diisan työskentelyä välillä hirnahtamalla taustalla.







Loppuverkat mentiin rennosti. Tein myös peruutuksia ja raipalla hipaisten kylkiin väistätin taka- ja etuosaa. Heppa oli melkein koko ajan rentona ja hyvin mukana tänään. Ainoastaan aluksi juoksutuksessa suunnanvaihto oli hiukan  haastavampi mutta kahden onnistuneen käännöksen jälkeen alkoi palautua sekin . Laukannostoissa annoin kyllä tahtia ihan raipalla maahan ja äänellä...tahti pysyi paremmin kun sai tsempitystä :)