sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Ponipainotteinen viikonloppu

                                                                    Nelli ja Muffe     

            Wasaborg's Muffin ja Nelli Hohkuri suorittivat lauantaina Lahdessa shettisten mestaruuskoulukisoissa mahtavat kaksi ohjelmaa kouluradalla. Yhteispisteet kun laskettiin oli aika mennä pokkaamaan pronssia mestaruuskisassa. Mahtava tunne kun ystävän poni pärjäsi näin hienosti. Kyllä kannatti herätä aamuyöllä 3.30.












                                                                        Mitalisti




Paikalla ei ollut kuin yksi varustemyyjä ja sieltä tarttui kotiin tuliaisina punaiset ihanan pehmeät butsit ponitytöille.

Tänään meillä olikin sitten jo perinteeksi muodostunut Canna's ponien kasvattien omistajien kesäpäivä nyyttäritapaaminen ksvattajien luona Eurassa. Päivä vaan hujahti hyvän ruuanmerkeissä ja jutellen pitkälti heppajuttuja ja kaikenlaista muutakin tietysti puhuttiin ja oli mukava nähdä uusiakin kasvoja taas joukossa.  Kaikkien odottama kohokohta laidunkierros lähti lämpöisessä kelissä liikkeelle ja tutkailimme ensin kesätöissä olevaa Samppaa ja hänen naapureitaan ja "naisiaan". kierros jatkui siirtyen vanhempien tammojen laumaan jossa on tämänvuoden varsoja ja lauman herra ja hidalgo. Martin joka on Kertunkin isä.


Kertun äiti ja täyssisko olivat viettämässä päiväsiestaa metsän varjossa. Poneilla on upeat tilat missä kulkea ja valita mieluinen paikka olla.


                                                                 Kertun täyssisko







Perälaitumella olivat vuotiaat ruunapojatkin jotka malttoivat tulla meitä katsomaan keskeltä heinikkoa.

                                                   Komea nuorimies Hocus

                                           Nämä pojat ovat myynnissä Canna's tallilla

                                                               Varsojen kanssa

Viikonloppu on ollut todella antoisa ja mukava. On niin hienoa tavata ihmisiä joita kaikkia yhdistää ainakin yksi asia, elikkä nämä ihanaiset ponit!

Tämän viikon satoa on myös se että saatiin torstaina haettua lähipellolta heinäntuottajalta jolta on nyt parina vuonna heinää otettu niin noin 250 paalia itselle varastoon. Veljeni oli auttamassa hommassa.






Keskiviikkona olimme koiriemme kanssa Porissa Yyterin koira uimarannalla. Olikin mukavaa kun Roope oli ihan ekaa kertaa uimassa ja se oli rohkea ja tykkäsi mennnä monta kertaa uimaan.












sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Ikaalisten näyttelyt ja muuta puuhailua

                                                                Kerttu ja ruusuke

                                                         IKAALINEN 17.7
                                                        Tuomari Heidi Sihvo
                                                          IIp ja kakkos sija

Arvostelu oli ihan hyvä. Ilmeikäs pää, tiivis syvä runko. Tahdikas käynti ja tahdikas hieman lyhyt ravi. Se ei tosiaan tänään ollut ihan sitä parasta itseään. Kerttu oli aavistuksen hermostuneen oloinen ja säpsyilikin pari kertaa puuskaista tuulta, jota kyllä säpsyili muutama muukin. Poni oli asteen verran kärsimätön ja se taisi tänään nyt näkyä liikkumisessakin. Muuten reissu oli ihan kiva. Ei onneksi yllättänyt sade vaikka lähtiessä oli hyvinkin synkkää. Melko tuulinen oli sää kuitenkin.

                                                                Lämmittelyssä


                                                                  Kaunistautumista

Eilen pestiin ja laitettiin harjaa ja sitä tehdessä oli kyllä tosi hieno tunne itsellä ja siinä itse ainakin huomaan että näyttelyt on paljon muuta juuri kuin vain se itse näyttelypäivä. Siinä on tehtävä paljon taustatyötä vain siihen pieneen hetkeen. Tykkään kyllä siitä taustatyöstä ja sehän on pääasia että se on mielekästä mitä tehdään. Toki aina lähdetään sillä ajatuksella että tehdään parhaamme ja toivotaan sitä ykköstä.  Kyllä tänäkin aamuna alkoi sitten jo jännittää kun lähdettiin matkaan.


                                                                            Hilla


Hillan kanssa oltiin eilen noin 4,5 km lenkillä Tyynen kera. Oli kivaa kun mentiin uusille reiteille Hillalle ja se oli niin reippaana menossa. Korvat tötteröllä se meni soratielläkin ensimmäisenä. Autoja tuli muutama edestäpäin ja takaa. Ne ei aiheuttaneet mitään huolestumista. Samoin ruohonleikkurit ja haukkuvat koirat pihoissa. Onneksi meillä tottuu kotona ääniin ja koiriin.

                                                                     Talli

Nyt kun miehellä on lomaa hän on maalaillut aina kelin salliessa ja aloitti tallirakennuksesta. Tallin isot ovet on vielä maalaamatta ja samoin metalliset karmit. Talliin tehdään nyt sisälle väliseinä joka jakaa isomman tilan minun hevostarvikkeilleni ja hänen kaikille remppa kamoilleen kun hän hitsaa yms. muuta puuhailee omalla puolellaan. Saan kauan kaipaamaani seinätilaa koukuille yms. nyt sitten. Vasta harkot on lattiassa ja runkoa laitettu alkuun. Talomme maalaus on myös aloitettu joten hommia tässä piisaa ponien näyttämisen ohellakin taas tuolle miehelle. Kesälaitumella olevat hepat lähtevät alkavalla viikolla täältä kotiinsa. Tyyne jää jatkamaan omiemme kanssa.

                                                             väliseinän harkot


                                                                 Kalusto

Käytiin eilen hakemassa ihan samalta kylältä myynnissä olleet käytetyt puutarhakalusteet. Pöytä ja kolme kevyttä tuolia pehmusteineen. Saan niistä omalle puolelleni sitten talliin kivan pienen vaikkapa kahvittelupöydän kun sitten voi tallikahvitkin maistua sisällä joskus. Meinaan alkaa trimmata  koiratkin siellä kun ainahan siitä aika lailla tulee sitä karvaa kun noita haukkuja trimmailee.
                                            


                                                                          Hilla





Hillan kanssa touhuttiin kentällä ja pihassa torstaina ja otin kuvia kun neito poseerasi niin mielellään.








                                         Video tähän loppuun, hiukan latinotunnelmissa oltiin!








tiistai 12. heinäkuuta 2016

Kasvattajan merkitys

                                                                    Hilla

Jokainen eläinten hankkimista miettivä punnitsee tahollaan aina että mistä ja keneltä hankkii eläimen. Ääripäissä on se joka tuijottaa vain hintaa ja tahtoo saada jotakin kunhan sen saa halvalla. Toinen tutkii sukutaulut, kasvattajan taustat, menestykset ja muun kaiken mahdollisen ja melkein mahdottomankin siinä ohella. Hiukan jo jotakin tiedostava ja tietävä on varmaankin sellainen mahdollisimman hyvä ostaja. Perustiedot ja taidot hallinnassa ja realiteetit myös. Sekä se on isossa osassa mitä on etsimässä ja sen jäsentäminen itselleen on hallinnassa.  Kun hakee ensimmäistä hevostaan saattaa tunteet tulla liikaa peliin ja huomaakin hetken päästä että ei saatukkaan ollenkaan sitä mitä haettiin. Hyvänä esimerkkinä se että haetaan koko perheen harrastushevosta ja huomataankin kohta omistavansa täysin kouluttamaton 3 vuotias jyrä jonka liki ainoana toiveena on ihmisolennon kanssa  haastaminen millon mihinkin hankkaukseen. Se kun vaan sattui olemaan niin tavattoman hurmaavan höpsökkä ostohetkellä siellä tarhan perällä.  Silti nämäkin tarinat useinmiten päättyvät melko mukavasti sentään. Ihminen kouliintuu ja hevonen myös siinä matkan varrella ja lopputulos saattaa olla lähes täydellinen, hyvä niin! Varsinkin jos ymmärretään hakea apuaja ja kysellä neuvoja jos omat taidot ei riitä.Jonkunlainen jarru pitäisi kuitenkin olla kun hankitaan eläintä.Ihan jo eläimen puolesta ja ihmistenkin turvallisuuden kannalta. Kukin määritelköön sen sitten ihan itse kuitenkin missä on omat tiedot, taidot ja ne rajat.

Itse kun lähdin miettimään shettistä oli minulle kaksi asiaa ihan selvää.  Ensinnä se että poni tulee olla asiallisesti rekisteröity ja muutenkin kaikki sen paperit yms. asiat kunnossa. Eli ei mitään epämääräisiä tuonti juttuja joilla rekisteröinnit jokseenkin niinkuin kesken tai jotenkin muuten ei rekisteröitäviä. Toisekseen kasvattajan tulee olla sellainen jolla on jo aikaisempien ponien kanssa näyttöä. Miksi halusin tätä? Siksi koska halusin ostaa ennenkaikkea tietysti perheeseen ponin mutta myöskin ponin jonka kanssa pääsen näyttelyihin ja olisi mahdollisuutta pärjätä. Kukaanhan ei pysty takuita antamaan mistään menestyksistä mutta hyvä kasvattaja näkee jo asioita sillä silmällä että missä olisi potentiaalia. Toki uusi omistaja saa pilattua hyvänkin vääränlaisella ruokinnalla, liian varhaisilla kuormituksilla jne toimenpiteillä jos niikseen on. Tämä on kuitenkin minulle asia jonka jätän juurikin hyvän kasvattajan harteille eli  etsiessäni sopivaa ponikasvattajaa ja käydessäni heidän luonaan huomaan kyllä että voinko luottaa ihmiseen ja se merkitsee aika lailla minkälaisen vaikutuksen se jättää.

                                                                    Hilla

Hyvän kasvattajan merkkinä pidän myös sitä että hänkin on kiinnostunut minkälaiseen kotiin, paikkaan ja harrastukseen on poni menossa. Joku voi pitää sitä tungettelevana jos joutuu kertomaan mitä touhuaa eläintensä kanssa ja mitä on ajatellut uuden varalle jne. Minusta se kuulostaa vaan todella hyvältä. Kasvattaja on kiinnostunut ja sillä on merkitystä mitä hänen kasvatilleen on luvassa mahdollisesti. Tarjontaa on paljon ja kaikenlaista kauppaa käydään. Ei ole helppo löytää sopivia ostajia varmaankaan tänäkään aikana.

                                                                  Hilla


Me kävimme tänään meidän ponien kasvattajan luona leikki näyttelyissä. Eli veimme Kertun ja pikku Hillan kasvattajan luo ja siellä minä juoksin ponin kanssa kentällä niinkuin näyttelyissä olisimme. Poni joutui keskittymään minuun vaikka ympärillä oli muita poneja tarhassa ja laitumella. Hilla käyttäytyi hienosti. Minua kun arvelutti että jos se muualla kuin kotokentällä alkaa temppuilla  kun pitäisi liikkua minun haluamaani vauhtia. Hillalla kun on selkeästi erilaisempi luonne kuin esimerkiksi Kertulla joka on ollut hyvinkin mukautuvainen alusta asti. Hillan kanssa on tehty töitä paljon kotona mutta piti päästä testaamaan sen käytös vieraammalla maaperällä. Vaikka kotopaikkahan se Hillalle oli mutta nyt oli vieraita ponejakin siellä eikä se ole siellä käynyt sen jälkeen kun meille muutti. Hilla matkustikin oikein hyvin. Meille on eilen valmistunut miehen tekemänä traileriin perälevyt. Muutenkin puunattiin ensin traileri ulkopuolelta ja sitten sisäpuolelta kunnolla.

                                                                Päältä pestiin

                                                         Sisältä puunattiin lattiasta kattoon


                                                                   Puti puhdas


                                                                       Perälevyt


Nuo perälevyt lisää huomattavasti turvallisuutta siinä tilanteessa kun puretaan kahdestaan miehen kanssa näitä nuoria poneja. jos traileriin jäävä päättäisikin alkaa riuhtomaan itseään pois paikaltaan se ei pääse jumittamaan itseään puomien väliin ja näin mahdollisesti loukkaamaan itseään jopa hengenvaarallisesti. Tasainen ovilevy hillitsee ponia riittävästi asettumaan aloilleen.

                                                                       Hilla

Tämänpäiväinen käynti taas toi tämän hyvän kasvattajan mietelmän minun ajatuksiini koska olen itse niin kovin iloinen ja tyytyväinen kasvattajaan jolta nämä ponit olen hankkinut. Minä kun sain juuri sitä mitä minä halusinkin sekä sen tuen, neuvot, avun, vinkit, vihjeet ja ohjeet joilla on päästy näihin tavoitteisiin. Kannustus ja rohkaisua väheksymättä sekä  sen kokemuksen käyttöön antamisen monissa asioissa joita ei osannut edes ajatellakaan kun lähti näyttelyponia hankkimaan. Vaikka on aika vahva näyttelykokemus koirapuolelta on tämä kuitenkin omat niksinsä sisällään pitävä juttu. Onni on siis hyvä kasvattaja joka on kiinnostunut kasvateistaan ja niiden touhuista. Se aika ja vaiva pitää tulla sydämestä sillä palkkaa siitä ei muuta saa kun korkeintaan hyvän mielen ja siitä tämä harrastus saakin sen energian millä jaksaa tätä hiukan monien hölmönä pitämääkin hommaa että retustetaan aamuyöllä satoja kilometrejä ponia kuskaten millon kaatosateissa millon paahtavassa helteesä. Ei tätä totisesti viitsisi tehdä jos ei olisi muita kaltaisia ympärillä. Nöyrimmät kiitokset siis kasvattajille jotka välittävät niin kasvateistaan ja niiden omistajista!






torstai 7. heinäkuuta 2016

Sadepäivän päivitystä

                                                                        Hilla


Täällä on nyt paneuduttu loppukesän tuleviin näyttelyihin ja mietinnässä on Hillan osallistuminen. Vielä ensi viikkoon aikaa miettiä että lähteekö pienin Hilla poni Turkuun näyttelyihin jotka on elokuun lopussa. Pikkuinen on kasvanut ja näyttää kasvunsa suhteen ihan kohtalaisen sopusuhtaiselta eli sellaiselta jonka kannattaa viedä kymmenienkilometrienkin päähän näytille. Käydään ehkäpä hieman harjoittelemassa aluviikolla matkustusta ja vieraammassa paikassa liikkumista. Teen sitten päätöksen Hillan suhteen. Tässä kuussahan meillä on tulossa Kertun osalta Ikaalinen vielä.

                                                                  Saima ja Diisa


Saima on ollut Diisan kanssa ratsastamassa ja on maastoiltu metsissä ja peltoteillä. Sain eilen hankittua Diisan lahjaksi saamaan taidemuseon keikoista taiteilijan työstä tehtyyn julisteeseen kehykset ja saatiin se ihan seinälle saakka. Tosi hieno muisto jää meille siitä.

    
                                                        Eggert Péturssonin teoksen juliste

Olen kerännyt nyt tänä vuonna taas talven varalle hepoille kerppuja joihin olen laittanut pajua, maitohorsmaa, pujoa, leppää, karrikoita, vadelmia. Kuivatan ne koiratarhan katoksen alla. Vielä olisi noin 10 kerppua tekemättä että saan alkaa marraskuussa niitä antamaan heppasille kuusien ja muiden rankojen lisänä.




Hilla oli Tyynen kanssa metsälenkillä ja hienosti pikkuinen oli vaikka pari kertaa tuli kapealla tiellä autokin meitä vastaan.

                                                             Metsälenkillä Hilla


                                                                  Hilla ja Kerttu


Olen tässä miettinyt aina välillä kun paljon kerran olen tekemisissä hevosten ja niiden omistajien kanssa ja tietysti muidenkin eläinten. Kuinka niistä saa iloa itselleen ja mitä merkitsee niiden seura minulle. Se on ollut onni lapsesta asti saada pitää eläinystävää. Vaikka tähän ikään on jo nähnyt sen kolikon kääntöpuolenkin, sairastelut, luopumisen ja muut ongelmat on silti vahvimpana tunteena ilo, riemu ja rakkaus. Minulle on tuonut ihan valtavan paljon onnea ja iloa nämä minun hevonen ja ponit. Diisan kanssa ylitin itseni monta kertaa ja näytin itselleni että minä osaan! Minä saan koulutettua hevoselle asioita ja me onnistuimme valmentajan johdolla ihan sille tasolle että olisin voinut mennä kisoihin. Siitä olen todella onnellinen.  Diisa on opettanut minulle niin paljon etten varmaan edes sitä pysty vieläkään hahmottamaan kunnolla. Elämäni ehdoton hevonen! Se on tuonut iloa monilla tavoilla. Nyt sen kanssa on astetta haastavampia juttujakin tehty kun on oltu julkisissa paikoissa ja se on näyttänyt minulle kuinka se luottaa minuun ja minä voin siihen luottaa.

                                                          2013 kun kenttää tehtiin kotiin

Nämä pienemmät ponit Kerttu ja Hilla tuli täyttämään minulle ehkäpä sitä paikkaa sen lisäksi että ovat ihania ja sydämellisiä hyväkäytöksisiä poneja niin niiden kanssa saan harrastaa niitä juttuja joita halaun eli näyttely juttuja. Kerttuhan on osoittautunut niin mahdottoman hienoksi siihen hommaan että! En voi kun olla siitäkin asiasta niin kovin kiitollinen ja onnellinen.

                                                               Turku 2015 Ip ja LV



Kaikki alkoi Turusta ja Mira esitti Kertun siellä ja saatiin Ip ja luokkavoitto. Siitä alkoi se menestys sitten. Johtaen champion titteliin Mynämäelle ja bis kehään saakka niinkuin tänäkin vuonna. Hippoksen kehässä Ikaalisissa huippupisteet arvosteluista Ypäjästä huippu saavutus ja hieno päivä. Niin paljon ilonaihetta. Nyt vielä ja edelleen olen ihan onnesta mykkyrällä kun näin tänä vuonna mieheni esittämässä Kertun Mynämäellä. Voin kertoa että olin ihan millin päässä että olisin tirauttanut kyyneleet ja ne olisi todellakin olleet onnenkyyneleitä. Niin upea tunne kun mieskin innostui aiheesta näin paljon että lähtee esittämään ponia.. Tämä on meille nyt vielä entistä enemmän yhteinen juttu! En osaa edes oikeita kiitoksen sanoja sanoa. Elämä on riittävästi näyttänyt kaikkea muuta minulle jo että tiedän minkälaisina murusina onni jaetaan. Minä nautin täysillä niistä jotka on minulle jaettu. Mikään, ei mikään himmennä sitä.Tätä kaikkea varten  jaksaa joka päivä puurtaa ja tehdä.

                                                                 Mies esittää Kertun


 Loppuun ettei ihan hehkutukseen tukehdutakkaan laitetaan eilinen Hillan ja Tyynen hyppyvideo kooste. Hilla näytti osaavansa homman. Se tyttö osaa meinaan liikkua varmaan parhaiten mitä tällä tontilla on nähty liikkeitä. Koitan saada siitä joskus kunnollisen ravipätkän tallennukseen.