lauantai 23. huhtikuuta 2016

Estekuja treenit alkoivat ulkona


                                         
                                                                Kerttu ja tukka!

Tänään tein kentälle tulevan syksyn tähtäimenä olevan estekujan joka pitää esittää Laatuponikilpailuissa Hämeenlinnassa.

                                                                Kujan kasaamista



Kujaan tulee maapuomi, ristikko, pysty ja okseri. Poneilla on tietenkin omat välit ja korkeudet menee iän mukaan. Me treenataan 40-50cm





Mentiin kävellen ja narussa ensin kujalle. Kerttu on kuitenkin vielä aika noviisi yksin kujalla. Sillähän oli viime kesänä Tyyne hyvänä vetoapuna. Nyt pitää mennä ihan itse, joten menimme yhdessä. Puomit on maassa ja poni saa katsoa esteet. Viimeksihän oltiin helmikuulla  maneesilla joten ei tätä ole nyt hetkeen tehty.
Kertulla tuli hirmuinen virtapiikki ja se  pukitteli ja riekkui joten annoin sen tehdä sitä ensin ihan omiin nimiinsä ja jätin kujalle yrittämisen väliin.









Kun isompi virta oli saatu purettua otettiin ohjat niinsanotusti minun käsiin ja opastin ponin juoksutuspiiskalla kujalle. Teen homman yksin koska ei ole useinkaan ketään apuna niin tarkoitus on tehdä asiat niin että ne voin tehdä yksin. Pitää olla varma että se poni sitten menee sinne kujaan eikä yritä kääntyä Itse pitää olla nopea ja lukea jos poni meinaa epäröidä tai kääntyä.. Kerttu aika hienosti kyllä sinne minusta on aina mennyt. Pientä epäröintiä oli pariin kertaan havaittavissa mutta siitä päästiin menemällä lähemmäs ponia ja voimallisella maiskutuksella tsemppasin ja kehuin tietysti ponia hyvästä reippaasta suorittamisesta.





                                         Kerttu tuli hakemaan kiitos rapsutukset suoritusten välillä



Hienosti meni ekat treenit ulkona tänä vuonna ja tästä ne sitten lähtevät pyörimään. Mies oli kuvaamassa meitä ja otti se hiukan videoitakin. Pitää hiukan miettiä suunnitelmaa että tuleeko esteitä jaksoissa ja sitten taas välillä ohjasajoa yms.









perjantai 22. huhtikuuta 2016

Museo keikkaa pukkaa!





Tässä on taas käyty keskusteluja museon kanssa Diisan toukokuun vierailusta jälleen Porissa. Meillä on siellä taas hommia 21.5 kun on kansainvälinen Museoiden yö tapahtuma ja olemme alkuillasta lasten pajalla jälleen hieman eri teemalla  josta en kuitenkaan voi vielä paljastaa enempää kun museo  tekee tilaisuudesta ihan omat mainoksensa taas. Kivaa on kuitenkin luvassa jälleen.

Samoin on alustavasti jo juteltu että ensi syksynä mahdollisesti omalla paikkakunnalla teemme hyväntekeväisyyttä ja olemme lasten ilona täälläkin. Tämä heppa on niin hienoluonteinen ja sopii tämänkaltaisiin juttuihin kun tiedän nyt jo että meidän yhteinen luottamus toimii ja hepan hermo pitää niin loistavasti kaikki pienten lasten metkut. Se ei myöskään säiky mitään mitä nyt vain ihmisten keskellä ja kaupungissa vastaan tulee.

Ei voi olla muuta kuin iloinen ja onnellinen tästä hepasta ja siitä työstä mitä on tehty nämä vuodet. Kohta tuleekin viisi vuotta meidän yhteistä taivalta Diisan kanssa.

Nautinnollista hetkeä on viettää iltasella kun vie yöheinät hepoille ja saa olla näiden murusien keskellä ihan vaan hiljaa ja kuunnella yön ääniä ja heinää pureskelevaa heppaa.




                                                                       Kerttu


                                                                            Hilla


lauantai 16. huhtikuuta 2016

Taidemuseoon islanninhevosen kanssa

                                                                   Diisaa puunataan

Eilen aloitettiin pesemällä hevosen häntä ja muualtakin sienen kanssa käytiin läpi Diisaa. Karvaa irrotin taas aika lailla ja nypein pitkiä jäljellä olevia karvoja pois. Harjaa ja häntää selvitysaineella kävin läpi ja laitoin kassia ja tarviketta valmiiksi tälle päivälle..

                                                            Lasikäytävä, portaat tehtävänä

Tänään tuli Saima aamulla ja alettiin laittamaan poni juhlakuntoon. Karva sai kiiltoa ja kaviotkin pestiin. Eväskassit niin meille kun hepallekin mukaan ja sitten vaan heppa koppiin ja kohti Poria ja siellä etelärannassa olevaa taidemuseota.  Tilaisuus on lasten taidepaja pörröpensselit järjestämä tapahtuma jossa lapset saavat piirtää ja tulla myös silittämään ja koskettamaan mallina olevaa eläintä.  Alueen lehti Satakunnan kansa kertoi tapahtumasta näin Juttu tapahtumasta 

 Mentiin kuvassa näkyvään lasikäytävään portaita joissa annoin Diisalle pitkän narun jotta se saa rauhassa katsoa mihin astuu ja se kulki perässäni rauhallisesti hieman liukkaan käytävän poikki toisesta ovesta sisäpihalle. Diisa tulee hyvin minun mukanani aika pelottaviinkin paikkoihin kyselemättä sen enempää kun olen paljon meidän alkuajoilla tehnyt sen kanssa näitä harjoituksia missä vahvistettiin luottamusta. Diisa ei todellakaan ollut minulle tullessaan viilipytty vaan herkästi säpsähtävä hevonen. Aika ja rauhallinen käsittely auttaa kummasti.




Tutkittiin pihaa rauhassa. Oltiin paikalla hyvissä ajoin ennen kahtatoista kun tilaisuuden oli tarkitus alkaa. Diisa sai tottua lintujen syöksähtelyihin jotka varmsti pelkäsivät pesäpaikkojensa puolesta ja raatihuoneen viereinen kello kilahteli sekä tuuli pyöritti suljetun pihan kuivia lehtiä ja aurinko toi omat kiiltävät heijastukset lasikäytävästä.

Diisan luotettava hoitaja ja ratsastaja oli mukana ja meillä oli kyllä oikein mukava päivä. Samoin mieheni oli kyyditsemässä ja kantamassa tavaroita yms.




Lapsia tuli jo hieman aikaisemmin ja niinhän me aloitettiin mallina olo. Diisa jaksoi aivan upeasti olla siliteltävänä ja mallina tässä hommassaan. Ei edes aiheuttanut puuskaisen tuulen lennättämät solumuovialustat mitään kaaosta vaikka liki hevonen sai ne jalkoihinsa.




Diisasta aikaisemmin lähettämäni kuvatkin olivat tarpeen sillä museolla oli henkilö pitämässä rintaneula pajaa ja lapset saivat tehdä joko valmiista kuvista Diisa rintaneulan tai värittää haluamansa kuvan jonka joku oli hienosti piirtänyt Diisan kuvista.





Pitihän sellainen saada itsellenikin muistoksi. Saima kävi tekemässä meille kaikille niitä. Saatiin vielä museon omaa tuotantoa Street art hupparit valita myymälästä kaikki me kolme joten kyllä meillä oli antoisa päivä kaikinpuolin. Hevonen sulatti niin pienten kuin isojenkin ihmisten sydämet. Sain vastailla kysymyksiin ja kertoa hevosesta ja rodusta.









Me saimme kutsun ensi kuussa uudelleen museolle kansainvälisille museoiden yö tapahtumaan iltapäivällä joten hevonen jatkaa heinärahojensa ansaitsemista näin kulttuurin muodossa.

 



                                                

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Karvaa ja vielä vaan karvaa!

                                                                   Kerttu

Olen jynssännyt viikon verran liki päivittäin huolelle varsinkin Diisasta karvaa kun se ensi lauantain tapahtuma vaan lähenee ja lähenee. Hepan on oltava sentään kuosissa jos sattuukin että joutuu ihan parrasvaloihin!

                                                                      Diisa

Päästin eilen kaikki laitsalle juoksemaan ja sitten koko porukka sai sieltä etsiä jokusia vihertäviä korsia. Kaikki ponit haisivat jo ihan ruoholta kun otin ne tarhaan.

                                                                        Kerttu


                                                                         

Kertun kanssa on menty pari kertaa ilman avustajaa ohjasajoa kentällä ja se tuntuu hoksaavan nopeasti uudet asiat. Sen hyvinä puolina on rauhallisuus. Se ei sättää eikä rynni. Se miettii selvästi painetta ja ratkaisee hienosti tilanteet lähes aina oikeeaan suuntaa ja sitä on helppo sitten kehua ja rohkaista eteenpäin. Ollaan tehty ihan perusjuttuja, pysähdyksiä joissa se osoittaa myös hienosti rauhallista odottavaa mieltään ja jää tyynesti odottamaan seuraavaa siirtoa.

                                                           Oppiin valmiina Kerttu




Tänään kokeiltiin Globuksen kuolaimettomia Kertulla ohjasajoon ja se toimi oikein hyvin myös niillä kun huomasin rasvata erityisen hyvin nuo ristiin menevät hihnat jotta ne luistavat renkaista ja näin ollen paine tulee ja poistuu nopeammin. Tänään mentiin jopa ensimmäiset peruutusaskeleet.



Kenttä on lanattu tänään ja huomenna meille tulee islanninhevosvalmentaja ja pihaan taas monta issikkaa joten huomenna on vilskettä ja vipinää meillä.

                                                        Diisa päikkareillä ikkunasta tiirailtuna




Diisa on maastoillut Saiman kanssa ja kivaahan meillä oli tänäänkin tunnin maastolla. Upea keväinen ilma. Reipas positiivinen heppa ja kivoja reittejä.








Hillan kanssa ollaan tehty viime viikko paljon talutusharjoituksia ja menty mukavuusalueen ulkopuolelle ensin vain hetkeksi niin että kaverit ovat hävinneet näkyvistä ja siitä asteittain pidennetty aikaa. Hilla kun on astetta temperamenttisempi mitä Kerttu ja se osoittaa herkästi mieltään pysähtymällä ja tekemällä täydellisen stopin etenemiselle. Tähän puutun tietenkin rauhallisesti huomauttamalla raipalla jolla kosketan ponia takaosaan ja jos se ei heti auta maiskuttelen ja kovemman astetta napsutusta kun poni ottaa ajatuksenkin eteenpäin ja siirtää painoaan menosuuntaan loppuu hätistely ja kehuja sataa. Tällä keinolla päästiin jo viikolla hyvin etenemään. Kun tulee jotakin jännää ja pelottavampaa eteen tulee pysähdys helpolla ponille. Sain kovasti kehumalla ja käsittelemällä paljon päivittän poniin kasvatettua sen luottamusta  ja kehuilla ja iloisella mielellä ja riittävän lyhyillä harjoitukerroilla sen tulemaan jo innokkaasti kanssani pois tarhasta mitä ei tapahtunut aluksi.



Hillan ekat metsäkuvat kun poni malttoi olla paikoillaan ja rauhallinen

Tässä alla nyt video jossa Hilla poni lastataan ensimmäisen kerran meillä traileriin  joulun jälkeenhän Hilla on lastattu kasvattajan luona ensimmäisen kerran kun tuotiin tänne meille.  Video on tietenkin koostettu pätkistä mutta se on todellakin autenttinen ja Hilla tuli kanssani traileriin jossakin 5 minuutin kohdalla ensimmäisen kerran ja minulle tärkeää on se että se tuli sinne itse ilman riimunnarun kiristämistä tai kenenkään paineistamatta sitä takaa tai sivusta. Jos mietitte miksi näin menettelen enkä pyytänyt miestäni tulemaan taakse paineistamaan ponia vaan hän kuvasi.Minulle merkitsee se paljon enemmän kun poni tulee itse minun kanssa johonkin mikä on hiukan jännittävä ja se että se on RENTO ihan siitä ensimmäisestä kerrasta lähtien! Silloin minusta opitaan ja saadaan paras tulos. Tämä on minun tapani ja näitä on monia hyviä tapoja. Sain kouluttajalta jolle videoni näytin muutaman vinkin mutta kehut sain rennosta ponista ja poninlukutaidostani kiitosta. Koulutttaja on positiivisen koulutuksen kannattaja niinkuin minä myös. Teen asiat niinkuin minusta oikealta tuntuu, tässä on nyt vaan pakko ollut tunnustaa todella pitkälti tekemiset tunteen varassa ja ilmeisesti näkövammastani johtuen minulla on annettu herkkyyttä enemmän lukea tunnetiloja ja minun ei  tarvitse katsoa eläintä kohti, en lue pelkästään kehonkieltä vaan aistin sen tunteen ihan omalla kehollani. Olen tämän asian havainnut noin 5 vuotta sitten kun aloin olemaan päivittäin hevosten kanssa. Luulin aluksi sen olevan vain minun kuvittelemaani mutta nyt on tullut eteen jo niin monta tapausta etten epäile enää.








sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Huhtikuu




Viimein on lumet sulaneet meidän ratsastuskentältäkin vaikka yhdessä kulmassa siellä on vielä jokunen laatta lumisohjoa koska metsä suojaa niin hyvin. Märkää on tietysti vielä paikotellen tarhoissa ja hepat ovat enemmän ja vähemmän kuraisia ja kuivan hiekan, heinän ja hilseen peittämiä. Karvaa lähtee valtavasti kaikista.

                                                                           Hilla

                                                                  Kerttu ja Diisa



Vähän mietityttää millaisessa karvassa on Diisa .16 päivä kun on se taidemuseo keikka. Saatiin lisäänkin kulttuuuri edustustehtäviä mutta ne on toukokuun loppupuolella ja niistä lisää tuonnempana.



Ollaan treenattu aika hiljakseltaan kun kelit on aika huonot kun oli liukasta ja lumetonta mutta nyt on taas kentällä viihdytty kera kaikkien ponien. Hilla on totutellut ihan perusasioita kun on kuopus ja kaikki on vielä sille niin uutta. Talutellut sitä pihapiirissa ja sitten menty niin ettei se nää kavereitaan. Saanut totutella pikkuisen olemaan mukavuusalueen ulkopuolellakin.
Huomenna tulee Diisalle ratsastaja ja mennään maastoilemaan.