Ensimmäistä päivää

Tänään olikin Geislin ensimmäinen päivä täällä meillä. Päivällä otin pojan tarhasta ja hän tuli ihan reippaasti mukana. Kierreltiin ensin hieman pihan ympäri ja kurkistettiin tallirakennuksen sivuille ja kurkattiin heinäkatos yms. Puomilla laitoin liinan vaan renkaan läpi enkä sitonut kiinni. Outi neuvoi hiukan minua eilen että tällä välttäisin vetopaniikkia jos poika alkaa arkailemaan ja pakittelemaan. Kun tuli kavioiden puhdistuksen vuoro, oli kaviokoukku aavistuksen pelottava ja aiheutti väistämistä. Etukaviot kuitenkin meni ihan kivasti. Takakavioista toinenkin meni hiukan huomaamatta mutta toisen kanssa Geisli oli hiukan sitä mieltä että sitä ei tarvitse ottaa :) Poika väisti minua puolelta toiselle ja pakitti. Tuli kuitenkin heti lähemmäs puomia kun otin liinasta tiukemmalle. Juttelin ja palkkasin porkkanapaloilla luokse tulemisesta ja nätisti seisomisesta. Tämä on tosiaan aika herkkä ujostelemaan josta selviää olemalla itse rauhallinen ja päättäväinen. Heppa tarvitsee toki aikaa tottua. uusi paikka, uudet kaverit jotka laittavat tulokkaan koville ja uusi ihminen...ihmekös tuo on jos herkempi kaveri on siitä  pikkusen hermostunut ja epäileväinen. Meillä on kyllä aikaa harjoitella ja tutustua.

                                                Harjailin hepan ja se oli ihan tyynesti.

Diisan bling bling suitset soviteltiin sopiviksi hänelle ja kuolaimethan onkin samankokoiset joten Diisan toiset kolmipalat sopivat hänelle.

Mentiin sitten kentälle kun sain liinan ja deltan paikoilleen. Otin raipan mukaan ja huomasin heti että Geisli kurtisteli sitä kädessäni. Se olisi siis ilmeisesti täysin turha, selässä käsin se on ainakin turha. Heitin raipan siis pois ja käveltiin kentällä muutaa kierros ihan uralla ja tutkittiin kaikki nurkat. Minulla soi radio joka kuuluu kentän kaijuttimesta ja sen en huomannut aiheuttavan mitään  herran olemukseen. Kun sitten lähetin melko pienieleisesti Geislin ympyrälle vain aavistuksen heilauttamalla kädessä olevaa liinavyyhtiä sain rivakan liikkeellelähdön. Diisalle saa antaa kunnollisen merkin...Geislille riittää vain aavistus heilautusta. Se tarkkaili minua tiiviisti ja hetken kuluttua alkoi mielikseni pärsitellä ja oikoa kaulaansa ja meno muuttui rennompaan suuntaan. Mentiin tölttiä, ravia ja laukkaa sain vain pyytämällä, laukka ja ravistamalla kättä missä oli loput liinasta ja aavistus sitä kohottamalla, ylläpidin laukan. Uskomatonta miten hienosti toimi. Suunta vaihtui kun pyysin pysähtymään ja sanoin suunta ja  hieman vedin liinsta viistosti....hän tajusi ja lähti käynnissä kulkemaan uuteen suuntaan heti. Kun oli noin vartti menty pysäytin ja heppa teki oikein iloiseksi minut "pyytämällä" saada tulla luokseni ja sain rapsuttaa otsaa ja silitellä ja siitä se lähti heti seuraamaan perääni. Heppa oli melko rento mitä nyt siitä osasin lukea. Laitoin ohjat pikalukoilla kiinni ja otin kierroksen sivusta "ratsastusta" pidin ohjia käsissä ja kokeilin jarrut ja ne toimivat oikein hyvin ja liikkeellelähtö pienellä maiskautuksella toimi. Käännöksetkin meni kivasti ohjasta kevyesti pyytämällä. Taputtelin, juttelin ja käveltiin vielä kierros pari.

 Puomille kun mentiin takaisin oli Iksu siinä varustettavana ja  Geisli hieman arkaili siihen tuloa, Iksukin on väistättänyt aika paljon tänään Geisliä joten syy oli selvä. Ylempiarvoisen hepan viereen tuleminen jänskätti hieman. Kun olin laittamassa riimua päähän pakitti Geisli ja livahti minulta  pois käsistä, se meni noin 10 metrin päähän ja katseli sieltä. Otin liinan ja riimun, sillä aikaa se päättikin että hän haluaa tarhaan takaisin ja meni tarhan portille. Menin ja päästin sen sinne. Ihan rauhallinen se oli onneksi. Taisi vaan paine kaverista puomilla käydä liian isoksi. Tätä en osannut arvioida. Onneksi meillä on isolle tielle menvän oman tien päässä liinat kiinni nyt ainakin kun tuli uusi heppa juuri tämänkaltaisia tilanteita varten ettei mene autotielle. Eikä hevoset yleensä pitkälle lähde kaverien viereltä jos niitä ei pelota liikaa kun ovat kerran laumaeläimiä niin kaverin lähellä on syytä pysyä :)

Tarhassa sain hetken mairitella että sain sille riimun päähän. Se oli jotenkin epäilyttävä. Palkkasin taas paikallapysymisestä ja vein riimua kaulan alle ja kosketin sillä poskea ja kaulaa, palkkasin ja juttelin.  Silittelin ja lisää juttelin. Sitten laitoin riimun päähän ja lisää palkkausta, heppa oli ihan siinä taas niinkuin ei arkailisi mitään. Geisli vaatii varmaan luottamuksen syntymistä ja hevosten keskinäisen suhteen alettua tasaantumaan se varmasti rentoutuu paremmin ja jaksaa keskittyä ihmiseenkin paremmin. Jatkan sen luona käymistä tarhassa ja teen minun luoksepäästämisestä mukavan jutun :) Eikä se olekkaan lähtemässä pois kun menee kohti mutta ei välttämättä antaisi tosiaan koskea heti vaan se pitää pienen tuumaustauon saada katsoa tilannetta. Ujoksi häntä on luonnehdittu maastakäsin mutta selästä käsin on luottavainen. Eiköhän me tämä asia saada ajalla ja maltilla parantumaan.

Tässä on tämä meidän uusi satulakin. Outi on sillä ratsastanut Geisliä parisen kertaa eli sisäänajo on suoritettu :) Me taidamme odottaa maanantaihin että Outi tulee pitämään valmennusta ja hän saa ehkäpä  olla mukana kun menen ekaa kertaa täällä Geislin selkään niin saadaan parempi alku hommalle. Pienillä asioilla on merkitystä kun niitä tehdään ensimmäistä kertaa jossakin.

 Diisa pääsi kentälle ja tehtiin kolmen vartin treenit. Heppa oli taas hiven nihkeä töltille ja kyseli muutaman kerran että onko ihan pakko. Ravi meni kohtuudella ja laukkasinkin molempiin suuntiin kevyessä istunnassa. Peruutukset meni ihan kohtuullisesti tänään.