Perjantain kävelymaasto

Tänään harjoiteltiin Geislin kanssa puomilla taas satulointia niin että ei tarvii hepan huolestua. Se jännittää aika selvästi välillä vasemmalta puolelta tehtäviä juttuja. Olen laittanut sen nyt merkille. Vasen puoli on sille jotenkin herkempi. Emme tiedä mitä on tapahtunut tai sattunut hänelle joten ajattelin että opetan tavallaan satuloinnin niinkuin uudelleen. Meillä oli satulanmallinen huopa ja siihen päälle juoksutusvyö jonka saa kiinni niinkuin satulavyön eli se sopii hyvin siihen, helisee ja kiliseekin sopivasti. Jokin mättää hänelle siinä kun aletaan laittaa satulaa. Tulee halu lähteä pois tilanteesta. Satulaan nousu ei ole ongelma vaan satulointi ja välillä jopa vasemmalta tuleva harja. Kun hän ei voi kertoa minulle tarkemmin mitä on tapahtunut minä lähden ajatuksesta että jokin asia huolestuttaa ja jännittää. Eli me harjoittelemme mukavuusalueella ja menemme pikkuhiljaa pois alueelta kohti sitä rajaa milloi tulisi halua poistua. Rohkaisen, kehun ja palkitsen kun saan laittaa satulan selkään ja hän pysyy paikoillaan. Seuraan korvia ja hepan kehoa kokonaisuudessa ja poistan painetta heti jos alkaa näyttää siltä. Tänään päästiin jo neljästi satuloimaan ilman että hevonen halusi poistua paikalta. Joku siellä ajattelee että miksi en laita molemminpuolin kiinni ja anna olla ja heitä satulaa selkään. 

Totta! Se olisi se helpoin tapa.... en kuitenkaan halua että hevoseni tuntee ahdistusta ja jännitystä siitä että jokin joskus on sen saanut tuntemaan paniikkia. Haluan että se saa minun kanssani näyttää pelkoa ja pakeneminenkin onnistuu...se saa peruuttaa liinan ollessa irti puomista, eli se huomaa sen että se pääsee pois jos haluaa mutta en satuta sitä ja palkitsen niin että se voi tuntea olonsa mukavaksi ja turvaliseksi  kanssani. Kun oltiin harjoiteltu oli palkintona lopuksi se että ei mentykään kentälle vaan otettiin satula pois ja lähdettiin kahdestaan porkkanapalat taskussa metsään.

 Geisliä on todellakin luonnehdittu maastakäsin "ujoksi" joten tiedossa oli että on arkuuksia  maastakäsin joten otan tämän ihan meille haasteeksi että saan hevoseeni luotua hyvät välit ja se tulee ajan kanssa, johdonmukaisella, tasaisella käsittelyllä ja rohkaisulla. Oikotietä en kuvittele olevankaan vaan aikaa ja pitkäjänteisyyttä se ottaa mutta mitäpä muutakaan minulla on näille hevosille antaa kuin aikaani. Paljon on jo edistytty, riimun saan päähän ilman että edes yrittää kääntää päätä pois, odottaa portilla oikein kun tulen riimun kanssa eli on me jo edistytty tosi hyvin omasta mielestäni. Maastossa Geisli oli tosi mukava ja rento, päristeli ja söi kun annoin luvan varpuja ja jotakin ruohojakin jo löytyi.

Eilen Suvi tuli ratsastamaan Diisalla ja tytöt meni ilman satulaa kun se satula onkin toppauksessa. Valjasmestari soittikin tänään ja tuo satulan maanantaina ja se testataan sitten taas niin että menen selkäänkin.

Keskiviikkona ratsastin Geisliä kentällä ensin tehtiin yli puolituntinen maastakäsittelyä kun ilmeni juuri tuota stressaamista satuloinnista joten ajattelin tehdä töitä ensin maastakäsin että saan hepan rentoutumaan. Heppa toimi hienosti ja aika hujahtikin kentällä kun tein niitä samoja mitä maanantaina tehtiin valmennuksessa. Laukkaa en mennyt.

                                                                 Erilainen hevoskuva

Ilmat ovat olleet niin ihania että tulee hengailtua tarhassa hevosten kanssa, harjaan niistä valtavia karvatukkoja sekä rapsuttelen ja juttelen niiden kanssa.