Kävelyllä!

Oltiin tänään kävelemässä maastossa ihanan keväisen auringonlämmittäessä mukavasti. Lahja tottuu maastoon ja nähdään miten tyttö reagoi kaikenlaisiin matkalla tuleviin juttuihin. Hienostihan se meni.

Tänään tuli kaksi pyöröpaalia säilöäkin ja minä jatkoin tarhan parempaa siivousta.

Rennosti

Ponipysäkillä on vietetty kohtuullisen rentoja päiviä. Hepat on saaneet tutustua toisiinsa ja hakea paikkaansa ja totuttautua arkeen. Eilen kävi eläinlääkäri ja rokotti Lahjan joten sillä on muutenkin lepoa ja olen ajatellut että Diisakin saa nyt hiukan kevennettyä.

Olen siivonnut parina päivänä tarhaa paremmin ja jatkan huomenna vielä. Huomenna pitäisi aamupäivällä tulla säilöheinääkin vielä pari pyöröpaalia.

Valmennus

                                                                  Lahja

Aamulla jo kuuden maissa kävin päästämässä hepat ulos. Ja ei ollut aamulla mitään kummempaa tohinaa kun heinät oli saatu niin porukka söi välillä kolmistaan samasta läjästä ja välillä oli joku yksinään kasalla.. Veetin kanssa saattaa hiukan tulla paikan sanomista kun se on ollut Diisaan nähden pomo ja Lahja tamma on myös ollut entisessä paikassaan pomottava. Tytöt tuntuvat ainakin löytäneen leppoisan toveruuden.

                                        Aamulla leppoisaa tönöttelyä emännän tehdessä hommia :)

Suvi tuli yhdentoista maissa meille ja alettiin laittaa Diisaa kuntoon valmennusta varten. joka olisi lähitallilla. Mentiin ratsain paikalle kun tuttua on reitti ja pari kilsaa matkaa se kävisi hyvästä alkuverkasta.

Tunti oli tosiaankin ihan tunnin mittainen ja opettaja Hanna kyseli niin hepan kunin ratsastajankin taustoja hieman Sovittiin ettei hän puutu tosiaankaan askellajiin Diisan kohdalla kun se ei vielä ravaa kokoaikaa ja Suvin keskittyminen kärsisi jos hän koittaisi vain ravata ja heppa töltätä. Helpompaan kierrokseen diisa ravasikin oikein nätistä ja opekin kehui tyttöjä :). Opettaja oli oikein asiantuntevan ja mukavan oloinen ihminen. Selkeät reippaat ja kannustavat ohjeet. Neuvoi ja jaksoi toistaa olematta ärtyisä.

Tunnilla olivat Suvin lisäksi Tiia Timpan kanssa. Aluksi he työskentelivät käynnissä hakien reipasta käyntiä ja ja heppaa joka taipuu ja kuuntelee pohjetta. Ravissa menivät samaa ja isolla ympyrällä opettajan ympäri ravityöskentelyä. Siirtymisä käynnistä raviin ja taas käyntiin. Avotaivutusta meni Diisakin ja se onkin hieno juttu kun tyttö ei ole tosiaankaan mikään helpoin taipumaan haluttuun suuntaan vaan silloin helpolla se lähtee punkeemaan takapään ihan jonnekin muualle. Heppa pääsi tunnin jälkeen karsinaan loimi selässä kun kaulaltaan oli hikinen ja sai vettä ja heinää hieman. Itse oltiin kahvilla :) Kävelin kotiin loimitetun hepan kanssa ja Diisa oli hyvin reipas kotiinpäin.

Huomenna on hepoilla vapaata ja meille tulee aamulla laadukasta kuivaheinää 125 paalia ja mennään naapuritallille auttamaan heidän paalien kanssa ja sitten tullaaan meille kans purkaan paalit.

Tinkeri Lahja

                                             Ensimmäinen kuva tinkeritamma Lahjasta ponipysäkillä

Pahoittelen huonoa laatua mutta pitihän se heti täällä kuitenkin julkaista. Huomenna sitten paremmin kurkistetaan mikä kaunotar onkaan tuolla loimen alla :)

Heppa saapui seitsemän aikoihin ja sai tutustua paikkaan kaikessa rauhassa. Matka oli ollut pikkasen jännä kun ei ole paljoon ollut traikussa tämä heppa. Kun laitoimme hepan tarhaan toisten kanssa oli hiukan aikaa reippaampaa menoa ja juteltiinkin hiukan mutta melko laimeaa. jotenkin osasinkin sen aavistaa. nämä issikat ainakin ottavat kohtuu tyynesti uudet tulokkaat.
Heiniä laitettiin sitten kaveruksille ja omaan kasaan lahjaa varten niin pian oli Veeti ja Lahja samalla kasalla. sopuisasti homma sujuu.

Huomenna on valmennus joten postaustahan siitäkin tulossa ja Lahjasta lisää kuvia :)

               Diisa ja Veeti ovat rapsutelleet kovasti toisiaan. Lähtevä karva taitaa kutittaa melkoisesti

Kengitys ja ilman satulaa!!

Meillä oli tänään kengitys. Se suoritettiin naapuritallissa kun oli kirpakka  -12 asteen pakkanenkin.
Menin hienossa kirpeässä aurinkoisessa säässä, reppu selässä reipasta tölttiä ja käyntiä sen parin kilometrin matkan. Jätettiin tilsakumit nyt pois kun ei tuo lumi kuitenkaan enää tilsoja tee kumminkaan montaa viikkoa ja senverran säälin hepan kavioita ettei tule sitten kuran kanssa mitään ongelmaa turhaan. hokit kun saa poistettu kyllä itse kun aika on.

Takaisin kun tultiin oli keli parantunut entisestään kun pakkanen oli  enää -6 asteen kieppeillä ja niin ihanaa oli tuolla mennä. Kiersimme pitemmän lenkin kautta kotiin. Kun tulin metsästä pihaamme hyppäsin selästä pois ja mieleeni tuli ajatus että nyt olisi se hetki minun kokeilla!
Sehän on yksi tavoitteistani tälle vuodelle että ratsastan ilman satulaa. niimpä minä otin satulan pois ja menin jakkaralta selkään. heppa seisoi kiltisti paikoillaan ja minä pääsin hyvin menemään selkään niin etten tömähtänyt sinne miten sattuu. Heppa lähti reippaasti liikkeelle ja minä olin aivan ihmeissäni tuntemuksesta joka todella yllätti! Kun olen mennyt hiukan ilman jalkkareita minusta on tuntunut hevonen melko kapealta ja olen siksi ajatellut etten varmastikkaan pysy siellä selässä ilman satulaa. Se oli täysin harhaa se tuntuma satulassa.  Menin hetken pihassa ja homma meni ihan kivasti. en tosiaankaan vielä uskalla siellä mitään muuta kuin käyntiä mennä, kyllä tämä vaatii opettelua istunnan kanssa miten löytää se sopiva rentous ja tasapaino.

Onnellisen uskaltamisen ja iloisen mielen jälkeen hetki hepan kanssa vietettiin puomilla :)

Auringonpaisteessa maastoilua

Aivan mielettömän upea auringonpaiste siivitti tämänpäivän maastoiluamme. Lähdin liikenteeseen puoli yhden maissa ja mennessä otettiin hidasta tölttiä ja raviakin kun mentiin noutamaan Anua ja Untoa tallilta. Mentiin metsälenkki johon on nyt liitetty riistapellolla kahlailua. Oli aivan upeaa paistatella kirkkaassa auringossa ja oikein kerätä sitä energiaa itseensä. Tuntea jo sen lämmittävän.

Jumituttiin vielä juttelemaan meidän tien päähän kun minä käännyin kotiin ja toiset jatkoivat pyörätietä tallille.  Puolitoistatuntinen vierähti taas mukavasti.

Tein eilen illalla taas ostoksia netissä :) Nyt on tilattu Diisalle ajo-ohjat ja tuli tietenkin muutakin hiukan tilattua. Niistä lisää kun saapunevat.

Laadukasta kuivaheinää saadaan sunnuntaina kotiintuotuna 250  paalia jotka otin kaverin kanssa kimppaan. Pitää alkaa jo varautumaan kun säilöä en voi varmaan enään kovasti huhtikuussakaan syöttää jos ilmat lämpee niin pääsee pilaantumaan.
Perjantaina saapuu uusi heppa ja lauantaina meillä on naapuri tallilla kouluvalmennus johon ottaa osaa  Suvi Diisan kanssa.
Huomenna menen naapuritallille yhdeksi kun on kengitys, siinä samalla tulee hepalle kevyt liikutus kun mennään matkat ratsain.

Pitkästä aikaa oli illalla kunnon pakkanen  eli yli -10 astetta ja Diisan harja oli kauniisti kuurassa.

                     Talon ainoa vahtikoira. Snautserityttö Pertta 3.5v nautti myö auringosta tänään

Ohjasajo oppitunti 2.

Eilen oli vapaata hepoilla. Saatiin sovittua askellajivalmennus alkaen 6.3 samassa paikassa missä oltiin viime kesälläkin oppimassa. Opettaja on nyt eri mutta asiansa osaava ihminen. Valmenneuksesta olisi tarkoitus tulla säännöllisempi noin kahden viikon välein tapahtuva juttu ja meitä on ilmeisesti noin neljä ratsukkoa,  pareittain olemme tunnilla. Odotan innolla ja pienellä jännityksellä.

Eilen tuli huollettua satulakin ja kiiteltyä miehen tekemää satulapukkia, ei tarvitse vääristellä turhaan.

Tänään käytiin kaverin kanssa kaupungilla ja hain hokkeja kun kengitys on vielä loppuviikolla. Ostin uuden suolakiven ja kunnollisen pitkän juoksutuspiiskan sitten ostin satulatelineen ja parit suitsitelineet. Loppu viikosta onkin kerrottavaa kun vahvuuteen tulee uusi heppa. Kaverien ostama Tinkeri tamma. Aiheesta lisää kun heppa on täällä.

Tänään otettiin Diisan kanssa ohjasajon toinen oppitunti. Minulla ei ollut avustajaa tänään niin päätin pienen pihakierroksen jälkeen mennä metsäpolulle. Jossa polku itsessään veisi mukavasti hepan oikealle reitille eikä tarvitsisi niin paljon käännellä. Heppa lähti reippaasti metsään ja kokeilin ottaa äänikäskyllä ja kevyellä pidätteellä ( kuolaimettomat edelleen)  pysähdykset ja heppa totteli tosi hienosti ja jäi heti paikoilleen. Kävin viemässä palan leipää ja palasin takaisin taakse. Heppa käänsi päätään suuntaani mutta seisoi paikallaan. Sitten maiskutuksella ja kevyellä ohjien heilautuksella liikkeelle. Mentiin se noin  700m kierros ja se meni tosi hyvin. Otin jopa parit pätkät ravia. Heppa nosti ravi tosi hyvin, maiskutuksia ja napakammat ohjien heilatukset selällä ja johan mentiin...

hiljentäminen käyntiin kävi äänellä,  matala hoooo jolla muutenkin rauhoitan selästä tai maastakäsin Diisaa.  Kun oltiin kääntymässä kotiinpäin heppa menikin ohi kotipolun ja pysin pysäämään, se totteli ja sitten pidätin ohjia vielä ja pyysin taakse käskyllä sen peruuttamaan jota on tullut hoettua myös maastakäsin opettaessa sille peruutus ja niimpä hepan ottaessa ekan askeleen aloin kehutulvan ja pyysin lisää ja heppa peruutteli askel kerrallaan kunnes käänsin kotiinpäin ja maiskutin....En voi kun hämmästellä hepan toimia, miten se ymmärtää jo näin hyvin. Minähän en osaa ajaa hevosta...enkä tiedä miten opetetaan mutta tiedän että asioissa eteneminen rauhallisesti ja olemalla itse rauhallinen ja toimia aina itse täsmällisesti ja johdonmukaisesti hevonen pystyy oppimaan. seuraan paljon hevosta , miten se reagoi, rauhallinen ilme ja olotila kertoo että se on vastaanottavainen ja hommassa mukana...aina rauhotetaan tilanne jos muuta ilmenee.

Jos tästä joskus kärryjen eteen on...niin silloin pyydän apua siihen joltakin osaavalta ja minun tietooni tulevalta rauhalliselta ihmiseltä joka osaa opettaa maltilla meitä molempia. Itseni pitää myös ensin oppia sitten valjastus yms....ettei tule vahinkoja. Mutta tässä nyt vaan harjoitellaan ja pidetään vaihtelua yllä. Tavoite ei ole muuten kun että saan saumattoman hyvän ja rennon homman tästä heppani kanssa. Mahdollisimman pienillä avuilla toimivan yhteistyön. Enkä tiedä tarvitaanko tässä sitten ollenkaan kuolaimiakaan kun näinkin kerran toimii :)

 Kello oli noin puoli kuusi kun vein hepan takaisin tarhaan ja on kyllä ilo huomata päivän piteneminen. nyt voi jo alkaa puuhailemaan hepan kanssa iltasemmallakin eikä heti ole pussipimeää.

Maastoilemassa

Tänään lähdettiin liikkeelle puoli yhden aikaan ja taivaalta alkoi ripsiä hieman vettä ihan tihkuna. Ilma oli muutenkin pulussalla. Silti keli on ihan kiva eihän meitä jokasään otuksia pienet vesikelit haitanne :)

 Tilsaa ei onneksi kertynyt ja tiekin oli pehmennyt niin hyvin että menin hidasta tölttiä koko 400 metrin pätkän ja sitten peltotiellä menin siirtymisiä käynnistä, raviin, käyntiin ja tölttiin. Tällä kiinnitin hepan huomion muuhun kuin siihen epämääräiseen talon kohtaan missä viimeksikin piti sitä muovia säikkyä. Homma meni hyvin kun heppa joutui keskittymään tekemään eikä kyttäämään.  Haettiin Tiia ja Unto mukaan tallilta ja  lähdettiin tutulle metsälenkille ja siitä mentiin riistapellolle kahlailemaan. Siellä oli paljon kauriiden tuoreita jälkiä ja makuukuoppia oli tosi paljon.
Sitten mentiinkin sorakuopan pohjalle ratsain ja tultiin toista polkua ylös. Meni tosi kivasti se kun mentiin Diisan kanssa edeltä oli Unton helppo tulla uuteen paikkaan perässä. Diisalla oli intoa siihen puuhaan se laittoi kyllä lisävaihteen päälle ja oli niin varmajalkainen ja reipas että!. Annoin sille ohjaa ja kehuin. Puolitoista tuntia meni maastoiluun aikaa ja kotiin tullessa käytiin ihmettelemässä kentän paikalla olevaa nuotiota joka ritisi ja rätisi.

Tein tarhassa siivousta taas hiukan ja innostuin sitten tekemään nuoskalumesta isoa palloa ja Veetihän oli heti jutussa mukana.

                                                     
                                                          Kaviolla piti kokeilla :)

                                
                                                                 Maistaakin piti!

Ohjasajo: oppitunti 1.

Heti alkuun pitää kertoa miksi aloitettiin juuri nyt tämä mielessä jo aikaisemminkin käynyt opetteleminen.  Taas toimi innoittajana lukemani blogi Tahvon uudet seikkailut jossa on hankittu Tahvolle kärryt ja alettu  menemään maastossakin ohjasajo harjoituksia.  On mukavaa saada innoitusta ja vinkkiä muilta ja kyllä blogin kautta voi tosiaan tuntea yhteenkuuluvuutta ja mukavaa harrastamista vaikkakin näin tietokoneen välityksellä.

Tänään siis me aloitettiin laittamalla Diisalle juoksutusvyö jossa on mahdollisuuksia vaikka kuinka laittaa ohjia yms. kiinni eri kohtaan. Tein kahdesta ohjasta joissa on pikalukot niin alkumatkan kummallekin puolelle ja jatkoin ihan narulla pitemmiksi ohjiksi. Päähän tuli kuolaimettomat suitset.
Sain miehen tulemaan sivulle hieman tueksi ja apukäsiksi ja mentiin pihassa tietä ja isoa ympyrää. Heppa oli rento ja innokas tekemään. Se lähti liikkeelle maiskutuksesta ja isännän lähtiessä kävelemään sen vierestä. Heppa ei yhtään katsellut mihin minä jään ja jäin heti sen taakse. Heiluttelinkin ohjia kevyesti sen selällä ja hiukan kyljilläkin. Diisa ei tuosta korvaansakaan juuri heilauttanut. Käännös tien päässä tehtiin avustaen enkä juurikaan noin tiukkaa käännöstä yrittänyt pelkällä ohjalla. Tein muutaman pysähdyksen pidättämällä ja äänikäskyllä seeeis! Se on hepalle tuttu ja sitä se totteli oikein hyvin. Pysäsi saman teni ja höllättyäni ohjaa se jäi nätisti paikoilleen. Lähti liikkeelle maiskutuksesta ja kevyestä ohjan heilautuksesta selälän päällä. Harjoitus kesti noin vartin. Heppaa kehuttiin ja välillä sai leipäpalankin palkaksi. Pysähdyksestä ja liikkeelle lähdöstä tuli kehua oikein reilusti. Tosi hieno tunne oli kyllä kun heppa oli noin hienosti ja miltei heti jyvällä asiasta.

Harjoituksen jälkeen poseerasivat isäntä ja Diisa puomilla, molemmilla hiven muikea ilme :)
Kyllä me tuosta ponista vielä metsurin apuheppa tehdään tuumattiin me.

Tänään siivoilin pihattoa hieman paremmin ja puhdistin tarhasta lantaa. Sitten piti leikkiä Veetin kanssa purupaalin muovilla.

Muovilla sivelin vielä Veetin kauttaaltaan rapistellen sitä ja siedätin sitä ja Veeti tönötteli ihan rauhassa paikoillaan koko toimituksen ajan.

                                
                                             Veeti riepotteli palloakin kunnolla pitkin tarhaa.

Ystävänpäivä ja soramonttu seikkailu

Eilen oli vapaata Diisalla eli nyt on ollut aika kevyttä mutta toisaalta ihan ansaittuakin hepalla kun sitä ennen oli melko tiivistä treeniä ja pitkiä maastoja.

Eilenhän oli ystävänpäivä ja minua odotti postilaatikolle mennessäni mukava yllätys! Heppakaveri oli pudottanut sinne ohimennessään hienon kortin.
Tänään oman olon ollessa vielä vähän heikonlainen flunssasta johtuen, mietin ensinnä että menenkö ollenkaan ratsastamaan mutta päätin sitten lähteä ainakin pienelle lenkille takametsään.

Heppa oli kivan rento ja virkeä kun lähdettiin tuttua polkua menemään. Oloni tuntui ihan kivalta ja sain sitten kumman ajatuksen että nythän me tytöt mennään hiukan seikkailemaan.
Lähellämme on hiekka ja soranottopaikkoja kun maa kerta on sellaista oikeaa soraharjannetta  joten vieressämme on yksi suuri syvä vanha ottopaikka jonne menee kaksi polkua pohjalle saakka. Toinen on leveämpi ja ihan autollakin mentävä ja toinen on hieman hankalampi kulkuinen montun reunalla ja lähempänä meitä. Menimme sitä kautta alas.Johdatin Diisan umpihankeen ja löysin hyvin polun pään kun olen tuolla montulla ollut useita kertoja koirien kanssa. Diisalle tämä on ensimmäinen kerta. Syksyllä en uskaltanut sortumavaarankaan takia mennä kun oli niin märkää. Käveltiin polkua alaspäin mitä oli vain jänikset meitä ennen menneet. Heppa tuli niin rentona perässäni kuin olisi päivittäin mennyt sinne alas. Polun reunoilla on puita jotka ovat taipuneet osa polun yli ja osa muuten vain kenollaan johonkin suuntaan. Kesällä tuolla polulla vallitsee aivan sademetsämäinen tunnelma...kun puut ovat kasvattaneet latvuksensakin polun päälle niin se on aina hivenen hämäräkin.

Tulimme montun pohjalle ja annoin Diisan katsella ja kuunnella ympärilleen kaikessa rauhassa.
Nousin selkään ja mentiin montun tässä osassa pohjalla hiukan aikaa ristiin ja rastiin käyntiä. Heppa oli edelleen hyvin rento. Sitten lähdettiin nousuun joka on arvioltani noin 80 metriä pitkä tie joka nousee tasaisesti melko jyrkästi montun reunalle.Nousin hiukan kevyempään istuntaan ja nojasin eteenpäin antaakseni hepalle enmmän tilaa ja vapautta takaosalle. Se tuntuikin ottavan oikean tehokkaan reippaan käynnin ja puski iloisesti hangesta piittaamatta tasaisesti ylös saakka. Sen hengityskään ei huomatavasti edes muuttunut...ei voinut kun kehua hienoa heppaa ja se oli niin uteliaan näköinen kun tultiin ihan eripaikkaan ja edessä oli asfalttitie ja pyörätie sen sivussa.. Tulin alas selästä ja taluttelin Diisan kotiin rauhallisesti. Heppa sai tutkia tullessamme metallisia kaiteita, lumikinoksia. Se oli niin totaalisen rauhallinen ja rento eikä sillä ollut mihinkään kiire eikä mitään katseltu varuillaan. Me olimme todellisella huviretkellä.
Kun tultiin oman tien päähän se pysähtyi ja jäi katselemaan ohi meneviä autoja ja sitten se kurkisteli metsään ja tönötti :)

Pihaan tullessa irrotin pikalukolla toisen puolen ohjan kuolainrenkaasta ja heppa pääsi tutkimaan kentän paikalta kaadettuja puita. Se nuuski ja maistelikin hieman kuusitukkeja ja havuja maassa.

Talon ovellakin piti tuijotella ja nuuhkia. Kyllä kait se sisällekin olisi tullut jos olisi vaan ovi avattu :)

Viimein Diisa malttoi tulla puomille ja riisuttiin varusteet ja hän pääsi takaisin tarhaan jonne ei kyllä ollut mikään kiire vaan lunta piti maistella mennessä ja yksi lumikasakin pöyhiä mennessä.
Kivaa välillä mennä näin hevosen ehdoilla ja antaa sen toteuttaa omaa uteliaisuuttaan ja mielitekojaan.

Laskiasiriehaa ja metsälenkki

Suvi tuli tänään ratsastamaan Diisalla ja mentiin tuttu metsälenkki. Nyt ei töltätty kun minulla on flunssa ja olo hieman väsynyt ja tukkoinen niin meni vain reippaasti kävellen reissu.

Takas tultuamme otettiin satula pois taas hepalta ja Suvi kokeili pitkästä aikaa istua ns. naistensatulassa. Diisa tönötteli kiltisti paikallaan. Reilu tunti meni maastoiluun ja loppukäynteihin.

Eilen kun oli laskiaistiistai oli hepoilla omaa riehaa kun juoksutinkin niitä vain tarhassa. Eikä minun tarvinnut kun ottaa maasta risu ja maiskuttaa muutama kerta niin riekkuminen alkoi.

                                              Ihan kun olis harjoiteltu yhdessä :)

                                                                        Diisa

                                                                   Veeti

                                                                 Tunnelmaa

Yksi on joukosta poissa

Mandi

1.9.2000 - 11.2.2013

Vaikka tämä ei liity hevosiin niin perheemme pikkuinen kääpiösnautserityttö nukkui eilen kotonaan omaan petiinsä eläinlääkärin toimesta. Tiesin soittaa hänelle kun hän on aivan ihana ihminen jonka olen tullut tuntemaan hevosten kautta kun hän on raspannut, rokottanut heppoja meillä.Hän tuli kotimatkallaan sitten meidän kautta.

Mandilla oli pitkälle levinneet nisäkasvaimet joita ei voitu leikata niiden ilmaantuessa kun sydän oli niin heikko ja jo viimeisen vuoden oli tällä kolmet eri sydänlääkkeet. Oli aika päästää väsynyt pois ennen tuskia. Talossa on vielä snautserityttö Pertta joka on kolme vuotias.

Eilen oli ihan siitäkin syystä hepoilla vapaata ja tänään en vielä oikeen tiedä teenkö liinatyöskentelyä Diisalle vai jatkuuko vapaa. Huomenna tulee ainakin Suvi ratsastamaan.

Laskiaissunnuntaita

Lunta tulla tuiskuttaa ja se on melko kastelevaa kun pakkasta on vain pari astetta. Tänään sunnuntaina hepat viettävät vapaata. Eilen oltiinkin taas maastoilemassa Unton ja Anun kanssa. Ennen yhtä lähdin liikkeelle ja noutamaan heitä tallilta. Diisa oli heti alkumatkasta hieman höntti. kyttäili hiukan kainelaista ja mutkittelikin peltotiellä kun mikäkin. Erään talon kohdalla joka on sellainen remontinalla oleva vanha talo on ollut syksystä asti lepattavia muoveja jotka oli osittain uusien räystäiden suojana mutta tuuli ja lumi on ne irroittaneet ja ne liehuvat pitkin mata ja tuuli niitä kahisuttelee, niitä piti nyt pelätä ja mennä liki ojaaan etteivät ne vain syö pientä ponia.

Kun tultiin Unton ja Anun kamssa kyseisen talon ohi taas niin minä ajattelin että kaverin kanssa ei olisi varmaan nyt enään ongelmaa ja olin tapani mukaan hiukan turhankin rentona ja ohjat melko löysällä. Heppahan teki täyskäännöksen salamanopeasti ja silloin huomasinkin jo olevani maassa, ohjat käsissä joista päästin kuitenkin irti kun näin vieressäni vilistävän kavioita. Heppa pysäsi liki samantein ja kääntyi minuunpäin. En edes tuntenut missään kohtaa mitään , kun en olisi tippunutkaan. Se oli taas niin puskista tullut juttu. Talutin sitten hepan liki niitä muoveja ja siinä tönötettiin hetki ja todettiin paikka täysin turvalliseksi. Nousin selkään ja matka jatkui. Nähtiin kärryjen edessä oleva suokkikin joka tuli pellolla meitä vastaan, hepat olivat tarkkaavaisina mutta ei mitään kummempaa. Mentiin metsässä lenkki ja kahlailtiin pellollakin. Liki parituntinen meni taas aikaa.

Muiden ratsastusta ja vapaapäivä

Tiistaina tulivat kaksi tyttöä ratsastamaan Diisalla niinkuin oli sovittu. He ovat olleet kerran aikaisemminkin ja ovat molemmat käyneet nyt talven säännöllisesti ratsastuskoulussa tunnilla. Toinen tytöistä joka on ratsastanut enemmän ja sai viime kerralla Diisan jopa hieman tölttäämään herätti hieman hämmennystä muututtuaan yllättävän kovakätiseksi ja aika hanakaksi käyttämään pohkeita. Diisahan on melko herkkä suustaan se ei rynni mihinkään kovasta kädestä mutta osoittaa sen kyllä pysähtymällä ja alkamalla vastustaa liikkumista ja peruuttelemaan yms. Huomauttelin asiasta ensin ihan nätisti ja kerroin että nyt hän oli yksityishepan selässä jolla ratsastaa pääasiassa vain minä ja heppa toimii vähäisemmilläkin avuilla. Hän ei oikein tuntunut saavan asiaan yhteyttä vaan ihmetteli miksi heppa vastustelee ja on hankala. Toisen tytön tullessa selkään oli tilanne huomattavasti parempi mutta huomasin että heppa oli aika jännittynyt kuitenkin koko touhusta. He ratsastivat noin puolisen tuntia pihassa ja minun piti opastaa ja kulkea hepan vieressä niin se suostui kulkemaan kovempikätisen tytön kanssa. Päätinkin sitten että he eivät varmaankaan saa enää ratsastaa koska en vain yksinkertaisesti halua että heppa hermoilee kun se ei kerta ole tottunut tuollaiseen käsittelyyn eikä sen sitäpaitsi tarvitsekaan tottua.

 Minun ei pitänyt itse ratsastaa mutta kävin hakemassa kypäräni ja menin selkään kun tytöt tekivät lähtöä. Tuulikin aika tavalla ja luntakin leijaile tuulen mukana ja heppa oli tosiaankin aika jännittynyt kun mentiin metsäpolulle. Se meni tosi rivakasti pää pystyssä ja mietin hetken mitähän tekisin. Otin pätkän tölttiä ja heppa oli virkeä menemään ja kokeilin kuitenkin jarruja ja kun ne toimi niin annoin mennä melko pitkän pätkän reipasta mutta hallittua tölttiä. Kun käännyin kotiin päin testasin vielä jarrut ja annoin hetken pitkät ohjat ja heppa päristeli ja meni pää alhaalla. Se riitti minulle että tiesin sen rentoutuvan tästä ja otin vielä pätkän tölttiä ja sitten kunnon loppukäynnit. Heppa oli oma itsensä kun tultiin kotipihaan.

Eilen oli Diisalla vapaata. Oli hieno ilma aamupäivän. Veetin omistaja kävi ja otettiin Veetistä hiukan myyntivideota.

Tänään tuli Suvi ratsastamaan Diisalla ja mentiin tuttuun tapaan metsään ja siellä käveltiin ja pieni pätkä reippaampaa mentiin. Ilta alkoi jo hämärtää kun tultiin takaisin pihaan. Otettiin satula pois ja loppukäynnit niin. Heppa hoidettiin ja vietiin tarhaan syömään iltapäiväheiniä. Noin tunti oli taas tämänpäivän liikutus.
Tänään oli minulla isompi hommakin kun siivosin pihatosta enemmän heppojen olkipatjaa ja laitoin uutta purua märkien tilalle.

Maasto ja maanantain maneesitunti.

Sunnuntaina oli sovittu Unton ja Tiian kanssa maastoilu ja lähdin pariakymmentä vaille yksi liikenteeseen. Tuota kuvan tietä tultiin toiseen suuntaan kuin kuvassa jossa mennään kotiinpäin jo.
Ilma oli vielä mennessä aurinkoinen ja unohduin haaveilemaan ja nauttimaan auringosta mennessä ja havahduin että heppa oli liki pysännyt tuijottelemaan kanssa peltoja. Otettiin sitten pätkä tölttiä ja kivasti se kulki. Päätimme mennä pitemmälle maastolle kun kummallakaan ei ollut mihinkään kiireitä. On tosi hienoa maastoilla ilman kelloa. Tiet on liukkaita ja polanteisia. Mentiin ihan kävelymaasto ja metsätiellä mentiin muutama sata metriä rauhallista ravia ja minä tölttiä kohdassa jossa on kunnolla lunta tiellä.
Metsätiellä tulikin vastaan traktori jolla oli erikoinen tukkireki perässä ja kettingit senkun kilisi. Tie on niin kapea että piti loikkia pois alta. Traktorilla oli tuhannen kiire ja saatiin vauhdilla loikkia puskiin pois alta. Hepat vain pikkasen puhisivat laitteelle. Oli kyllä niin ihana maasto taas että! Mieli lepää ja saa rentoutua. Kotiinpäin tullessa tulin pois selästä noin 100m ennen kotipihaa kun mies kaataa niitä puita siitä ratsastuskentän kohdalta.

Tänään maanantaina lähdettiinkin aamusella maneesille. Mentiin ajoissa koska mies meni iltavuoroon taas ja hänen pitää ehtiä työmaalle. Lastaus sujui melko kivuttomasti ja porkkanalla lahjoen tuli poni hyvin kyytiin. Haettiin Jaffa ja Hanna taas kavereiksi maneesille. Molemmilla hepoilla oli melko kiva päivä eli ne toimivat ihan kivasti. Tänään jopa Diisa meni useamman kierroksen ihan kohtuu kivaa reipasta tölttiä maneesissa. Jossakin kohtaa tarjosi laukkaakin neitonen kulman jälkeen kun alkoi heppa lämmetä menemiselle. Noin tunti me ratsastettiin. Loppua kohden oli meillä hiukan keskittymisvaikeuksia ja pohjeavut olivat neitosella hiukan vastahakoisia mutta vaadin muutaman kunnollisen askeleen väistöä ja sitten riitti.  Hepat olivat hikisiä lauhan säänkin ansiosta. Kotona pihaan päästyä tuli vähän ohjelmaa kun Veetiä tultiin taas koeratsimaan ja Diisa lähti talutuksessani mukaan maastoon tueksi. Se sopi ihan hyvin veryttelyksikin kun noin 20 minuuttia käveltiin metsässä loimi selässä.
Laskin eilen illalla että viime viikolla olen viettänyt heppani selässä reilut seitsemän tuntia.

                                          Veet,i nuori uupunut ratsu ansaituilla päikkäreillä :)         

Ravia ympyrällä

Tänään on ruotsalaisen kalenterin mukaan Disan nimipäivä eli kyllä Diisa voi viettää nimppareitaan myös tänään :)  Aamu ja aamupäivä on ollut tosi kaunista. Hepat on viettäneet rentoa päivää tarhassa.

Neljän aikoihin tuli meitä hakemaan Jaffa omistajineen  eli issikkakaverin kanssa lähdettiin maneesille. Lastauksessa on nyt vaan pikkasen hangoittelua mutta rauhallisella asenteella se hoituu. Eikä siinä nyt kauheesti aikaa mene mutta pikkasen joutuu takaa heppaa työntämään ja liinatkin oli apuna tänään niin kyllä se sinne sitten menee ihan kivasti kunhan on päästy sillalle ja matkustaa myös ihan ok. Tulee myös nätisti ulos eikä rynni.

Maneesin hiekka oli tänään melko pehmeetä kun ei ollut pakkasta kun muutama astekin. Eli se ei ole mitään ihan parasta töltille. Koitin sitten ravia ja täytyy sanoa että vaikka heppa oli tänään hiukan tahmea muuten tekemään mitään kiemuroita löydettiin maneesissakin uralla ja jopa ympyrälläkin se ravinappula. Sain kivasti ravia ja se oli ihan hyvää ravia eikä kaahomista tai ravitahtista tölttiä vaan heppa oli alhaalla ja ravasi ihan kunnolla. Kävin jaffankin selässä. Se on reipas heppa.

Aikaa meillä meni maneesilla puolitoista tuntia kun väännettiin. On kyllä mukavaa kun sattuu olemaan miehet jotka osallistuu harrastuksiimme näin kivasti  ja jaksavat uhrata aikaansa.
Maanantaina minun mies kuskaa meitä molempia aamusella maneesille. Huomenna Unton ja Tiian kanssa maastoilemaan puolitapäivin.
Tähän päivään kyllä ihan tyytyväinen pitää olla :)

Kolmen kopla!

Tänään oli aivan mielettömän mukava ilma lähteä puoliltapäivin liikkeelle ja hakea kaksi kamua mukaan. Kyösti ja Unto heposet ja ratsastajat Teija ja Anu olivat meidän kavereina tänään. Puolentoistatunnin lenkillä. Mentiin sama lenkki suurinpiirtein mitä mentiin pari päivää sitten. Kahlailtiin hiukan pellolla ja mentiin metsässä polkuja ja hiukan leveempääkin tietä niinkuin kuvassa.

Mennessä hakemaan kavereita otin kokeeksi taas ravia ja nyt käynnistä pyysin suoraan ravia ja kolmesti pyysin ja kaksi kertaa sain suoraan ravia ja yhden kerran heppa meni epäpuhtaan töltin kautta raville. En oikein vielä uskalla hirmusti hehkuttaa vaikka olenkin onnesta mykkyrällä että olen löytänyt ehkä sen ravi "nappulan" ja siten yhteisen sävelen hepan kanssa. Muutin hiukan istuntaani sellaiseen kolmipisteistuntaan ja en vielä uskalla sanoa mutta luulen että siinä on se juttu...kun tämä heppani nyt on vaan niin herkkä sille istunnalle...ja ninihän se heppa kuuluisikin olla. Minulla kun on  sellainen heppa että kun kehun sitä äänellä jos siis sanon hyvä tai hieno sanan se tuppaa hidastamaan heti...eli minä kehun niin että rapsutan sään vierestä, tänään vaan en voinut sille mitään kun käytin hyvä sanaa ja heppa lopetti ravin...mutta uudelleen siirryin raviin ja rapsuttelin sitten ja käynnissä sitten kovasti kehuin.

Tänään mies aloitti kaatamaan puita tulevalta ratsastuskentältä. Laitoin siksi hepoille heinät maasta kun heinäkatos on lähempänä aluetta jossa kaadettiin juuri puita ja ajattelin että saavat paremman ruokarauhan ainakin vaikka eivät pelkääkkään sahaa ja kaatuvia puita.