Maanantain mahtavat fiilikset

 Tammamamma Bonnie suvaitsee Geislin heinille kanssaan kun herra on osoittautunut hyväkäytöksiseksi.

Tänään oli kymmenisen astetta pakkasta aamulla. Tuntui tosi kylmältä ja maa oli kova.  Soittelin heti aamusella tutulle ja lähelläkin vielä asuvalle valjasepälle ja hän lupasi tulla katsomaan ja hakemaan satulan topattavaksi ensi viikolla.

 Posti toi Geislin paperit minulle ja taidankin heti huomenissa kun on muutenkin asiaa Poriin niin mennä raviradan toimistolle hoitamaan omistjavaihdoksen Hippokselle.

Menen hakemaan  jos vaan löytyy niin kesäkengät molemmille heposille valmiiksi ja meinaan ottaa samantein molemmille parit kierrokset ettei tarvitse turhaan kesällä niitä sitten lähteä hakemaan. Toisaalta mietin josko Diisa olisi jokusen kuukauden kesällä kengättä jos sille antaisin kevyemmän kesän, tämä jää nyt vielä mietintään. Muutenkin pitää hakea kivennäisiä ja uusi talikonlapa agrista.

Tänään hainkin Geislin puomille ja tarkoitus oli sen kanssa mennä viikonlopun valmennus antia. Venyttelin tänään ennen ratsastusta ja olen nyt päättänyt että kuminauhalla venyttely tulee ohjelmaani päivittäin. Ei tee yhtään huonoa pitää omat paikat hieman paremmassa kunnossa. Voimaa tulee ihan ohessa kun lykkää lantakärryjä, kantaa, nostaa, siirtää ja vie ja tuo asioita joka paikkaan ja ratsastaa paria heppaa :)

Geisli oli taas hieman epäilevämpi turpiksen suhteen ja satulavyötä kun jouduin hieman säätelemään meni herralta hieman herneet nenuun. Asiasta selvittiin juoksuttamalla pari kierrosta tinttaavan hepan vimman liikuttaa jalkojaan ja sen jälkeen sainkin ihan rauhassa taas hääräillä sen ympärillä. Teinkin hieman ylimitoitetusti asioita hepan ympärillä ja olin aavistuksen rivakampi ja  menin puolelta toiselle mutta heppa oli nyt ihan paikallaan ja mutusteli päiväheinää jonka toiset saivat tarhaan.

Mentiin kentälle ja laitoin ensin liinan ja deltan. Käveltiin pari kierrosta ja otettiin porkkanapaloilla pienet jumpatkin, sitten laitoin herran kävelemään ja tölttäämää ympyrällä. Raviin siirryttiin ja vaihdoin suunnan. Heppa alkoi rentoutua taas ja päristeli. Otin sitten liinan pois ja sivusta ratsastin arviolta yhteensä kymmenen minuuttia molemmilta puolilta ja otin pyähykset, voltit. Sitten meninkin selkään. hienosti herra oli paikoillaan ja odotti käskyä. Palkkasin selästäkin pienellä porkkananpalalla jota hän osasikin jo odottaa, tämä oli kolmas kerta :)

Heppa tuntui heti tosi rennolta mutta herkältä, kuunteli pienintäkin pyyntöäni. Tämä on niin uskomaton tunne, kun Diisa on niin ratsastettava että tuntuu kuin ei tekisi mitään vaan ajattelisi niin johan tämä herra on jo tekemässä! Geisli örisi ja ynähtelikin käyntiä mennessä tyytyväisenä korvat sivuille töröttäen joten uskon että se oli tänään kaikkein rennoin mitä se on vielä täällä ollessa ollutkaan selästä käsin vaikka, se onkin ollut melko rento jo heti ensikerrastakin.

Kiinnitin kovasti nyt huomiota jalkoihini, hartioihin että ovat rennot ja tasassa suurinpiirtein. Keskityin vyötäröstä kroppani kääntämiseen volteilla ja heppa toimikin kuin unelma. Avot ja pohkeenväistö meni kuin vettä vaan...En oikeen edes voi uskoa tätä todeksi, osaanko minä vai onko hevonen niin upea että se tekee jo pienestä toiveestakin. Lusmuilin sitten siinä huumassa itse ja huomasin kyllä että ei se automaatti ole! Uralta oiottiin kyllä jos ei ajatellut ja pitänyt katsetta uralla.

Raviin siirryin ja sain heti ravin joka tosin oli mallia mummoköpöttely mutta en piitannut nyt temposta vaan siitä että sain sen askellajin mitä olin pyytänyt. Menin ympyröirä ja kahdeksikon kautta vaihdoin suunnan useampaan kertaan. Pidin yllä ravia enkä hoputellut tempoa vaan keskityin huolellisesti olemaan oikein selässä ja auttamaan hevosta tasapainoon. Uskoakseni suoriuduin kohtuullisesti. Venyttely on nyt parina päivänä jo auttanut omaa kroppaani. Otin peruutukset ja nehän meni niin pienellä pyynnöllä.
Kentällä me vietettiin kiva tunti Geislin kanssa ja olin hyvin onnellinen tästä päivästä.

                       Vieläkin uskomaton tunne! Kahden islantilaisen passit ja omia ovat.