maanantai 31. joulukuuta 2012

Onnea Vuodelle 2013!






Peltolan Ponipysäkki on ollut vasta noin kolme ja puolikuukautta voimissaan täällä kotona ja lyhyemmän aikaa täällä blogissa joten vuotemme katsaus ei ole vielä tarpeen. Tähtihetki oli tietenkin se 15.9 kun tulimme Diisan kanssa kotiin ratsastamalla ja heppa jäi sitten asumaan omaan pihattoon ja saatiin kaveriheppa. Aika on mennyt aika rivakasti ja hyvin on mennyt. Pihatto on havaittu toimivaksi ja hyväksi tarkoitukseensa ja tarha kesti loistavasti karmean vesimäärän syksyllä.
Kaikki on toiminut ja mennyt liki pitäen niinkuin on suunniteltu.

Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja ja toivonkin kaikille lujikoilleni oikein mukavaa vuodenvaihdetta ja sitä onnea tietenkin uuteen vuoteen 2013!



Tänään Diisa testasi uutta sadeloimea fleecevuorellista  ihan kaulakappaleella. Piti laittaa uusi puhdas loimi kun tein nyt plussakelillä sienellä ja shampoovedellä sellaisen pikaisen pyyhkimispesun hepalle. Neito on ollut aika likainen ja ajattelin että asialle voisi nyt tehdä jotain. Heppa kuivatteli pihatossa säteilylämmittimen alla ensin ja söi heiniä ja sai sitten ulos loimen kun vettä ripsii vaan sitkeesti täällä. Hepat menivat jo puoli viideltä sisälle ja laitoin radion soimaan ja valot. Raketteja jo harvakseltaan räjähtelee lähistöllä.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Ei niin hyvä maasto tänään!




Tänään mentiin pitkästä aikaa suhjuisessa säässä tämä ensimmäinen metsämaastolenkki mitä on menty heppojen kanssa täällä. Tällä lenkillä ei paljoa tarvitse olla tiellä autojen seassa. Ilma oli aika kurja. Plussalla ja taivaalta kosteaa tuhjua tuli alas ja tosi harmaata ja jopa synkkää. Anu oli Untolla tänään kaverinamme.

Kun olin laittamassa Diisaa valmiiksi alkoi kuulua rakettien pauketta lähimetsän tuntumasta. Kolme aika isoahkoa pamausta. Heppa nosteli päätään ja kuunteli...hiukan se oli levoton siinä puomilla ja kuunteli selvästi tarkemmin kaikkea. Minä menin ja vaihdoin pitemmät punotut ohjatkin Diisalle, en ajatellut ihan loppuun saakka että ei olisi ehkä kannattanut ihan tänään niitä vaihtaa. Kun olimme pääsemässä takapihan metsiköstä isommalle tielle joka on siis suht leveä soratie joka on ollut nyt jo komeasti jäässä ja luminen useamman päivän huomasin että tie oli tumma ja aika jäinen ja loskainen. Diisa pohti hetken aikaa tien pintaa ja lähti sitten menemään ihan reippaasti oikeaa reunaa. Minulla oli kohtuu löysä ohja ja paksujen sormikkaienkin ansiosta tuntuma melko huonokin ohjista. Edessä kaukana näkyy auto joka etenee meitä kohti. Diisa kuunteli jo selvästi autosta lähtevää erilaista ääntä, loska ropisi pohjaan jne. Se oli selvästi valppaana ja minä aloin aavistuksen keräämään ohjaa paremmin käsiini. Auto läheni ja heppa pysähtyi ja nosti pään yläs ja korvat eteen. Olin juuri antamassa pohjetta ja saamassa ohjaa paremmin tuntumalle kun heppa jo teki ratkaisun ja kääntyi tulosuuntaan aika rivakasti. Auto oli vielä melko kaukanakin meistä ja onneksi takaamme ei ollut tulossa ketään. Nappasin harjasta kiinni ja kurottaudin lähelle kaulaa että sain kerätyksi ohjat. Heppa meni ihan nätisti laukalla. Ei nytkään mitään päätöntä, sain ohjat käteeni ja nousin ylös ja aloin jarrutella mutta varoin ettei heppa itse ryntää isolta tieltä suinpäin pikkupoluille sillä tienreunassa oli aika korkea valli ja jos se olisi sinne hyökännyt laukalla olisimme olleet ehkä nurin tai ainakin toinen meistä. Sain hepan nätisti taas pysäämään käynnille ja juttelin sille kokoajan, se puhahteli muutaman kerran mutta rauhottui ihan silminnähden heti. Ohjasin sen takaisin metsäpolulle ja mentiin pieni pätkä siinä jotta heppa tosiaan rauhoittuisi. Käännyin sitten rohkeasti takaisin uudelleen isolle tielle ja heppa ei kuin ihan aavistuksen verran kyseenalaisti suuntamme. Otin nyt ohjat hyvin käteen ja keskiyin kunnolla ympäristöön ja ratsasti melko reippaasti käynnissä hevosta eteen.


Tässä se paha ja vaarallinen tie mikä muutti autot hirviöiksi tänään. Olemme tulossa lenkiltä kotiinpäin ja olen jalkamiehenä että poni saa rauhalliset loppukäynnit ja ihan sitäkin varten että jos kohtaamme autoja saan hepan kanssa kohdata ne turvallisemmin jalkaisin. Autoja tulikin neljä ja ekan auton kanssa selvästi heppa jännitti kuuluvaa kahinaa sohjosta johtuen ja tihensi hiukan askelta ja tunki kainalooni. Loput kolme autoa jo meni ihan kivasti, pientä vilkuilua syrjäsilmällä vaan oli. Tänään tuli taas opittua kun on tarpeeksi muuttuvia tekijöitä ( paukahdukset, tummunut tuttu tie, erilainen ääni autoissa ja tuulinen sää.) oli siinä ehkäpä jotakin tekijöitä liikaa ja heppa ei ollut niin varma turvallisuudestamme. Tänään tuntui muutenkin olevan aika paljon autoliikennettä liekö johtunut siitä että taas on tulossa aattoa ja pyhää joten ihmiset liikkuivat tänään asioillaan ahkerammin.
Aikaa meillä meni tunti ja kolme varttia. Oettiin metässä pait ravi ja töltti pätkät ja muuten maasto meni ihan kivasti. Kahlattiin hiukan umpihangessakin pellolla. Kotiin tultua sai Diisa taas loimen kastuneen selkänsä lämmikkeeksi.

lauantai 29. joulukuuta 2012

Leipien saunottamista ja mukavaa maastoilua :)





Sain ystävältä eilen tummaa ruisleipää säkillisen ja se ei ollut kuivattua vaan laitettu pusseistaan säkkiin. Minä kaivoin taimilaatikoita esiin ja kaikki liikenevät pellit ja pahvilaatikot. Saunassa kuivattelin pari tuntia leipiä niin että pidin pientä tulta pesässä ja leivät saivat olla yön yli kuivumassa ja tänään vielä edessä niiden pussitus ja saaviinkin menee osa. Niitä on valtavasti! Hienoa kun suurin osa leivistä on vielä niitä lisäaineettomia. Uunissakin tein kahsi kertaa kolme pellillistä kuivaa leipää kun kaikki ei vaan mahtuneet laatikoihin. Nyt on useammaksi viikoksi leipää. Kun ei sitä mene kuin 3-5 palaa per heppa päivässä.

Diisa on viettänyt vapaita joulupäivästä tähän päivään,.eli neljä päivää. Heppa oli ihan rauhallinen ja rento kun lähdettiin hakemaan kavereita taas tuttuun tapaan tallilta. Tänään Untolla ratsasti sen toinen omistaja Tiia. Mentiin se uusi metsätiereitti. Siellä oli aurattukin sopivasti ja tie oli oikein hyvä, ei liukas vaan sopivan kovapohjainen,  mentiin ravia ja me saatiin oikein upeaa tölttiä. Diisalla oli tosi hieno fiilis se oli todella innokas mutta herkkä. Se kohensi itse töltin todella kauniiksi ja rivakaksi. Laukalle se ei pyrkinyt kun mentiin me edellä ja heppa sai rauhassa keskittyä eikä mennyt sättäämiseksi. Diisa olisi jopa jatkanut reittiä ja oli selvästi hiukan nihkeä kun käännyttiin takaisinpäin. Ravattiin kotiinkin päin ja hienosti heppa meni. Todella loistava päivä oli meillä. En kerinnyt kuvailemaan hepan selästäkään vaikka olisi ollutkin kaunista kuuraa kun keli on aika mielenkiintoinen kun taivaalta tuli jäistä utua alas ja se kuurasi kaiken. Tilsoja ei tullut lainkaan vaikka olihan meillä ne kumit mutta ei hiukkaakaan ollut kertymää. Pakkanen noin -8 asteessa kun tulin kotiin.


Kuvan nappasin ihan takapihan metsikössä. Mies oli koiramme kanssa tulossa juuri lenkiltä ja nekin haistelivat toisiaan varsinkin koira on ihan tohkeissaan Diisasta.





Diisa sai loimen päälleen ennen tarhaan menoa kun oli kaulaltaan märkä ja muutenkin jotenkin nihkeä kuurasta. Lämmin vesikin maistui melkein sangollisen verran.

Sananen susista. Niitä on nyt nähty tuolla aika liki missä maastoiltiin. Kuulin aiheesta jo jouluna miehen sukulaisilta jotka metsästävät. Minä en oikeasti kyllä pelkää yhtään niitä. Luotan ensinnäkin siihen että heppa "viestittää" suden varmasti puolenkilometrin säteellä vähintään jos sellainen maastossa liikkuu. Samoin susi kuulee, haistaa meidät. Jos se ajattelisi tulla hevosta saalistamaan jolla selässä keikkuu vielä tällainen tätikin niin jo se tuuri olisi että sattuisin kohtaamaan juuri sellainen suden joka ei väistä meitä eli se olisi häiriintynyt tai todella epätoivoisen nälkäinen, sairas yms. Uskon että selviäisimme siitä kyllä ihan  terveellä maalaisjärjellä. En ajaisi metsässä hevostani väkisin eteenpäin jos huomaan että se totaalisesti jähmettyy. Silloin tiedän että on joku vaara. Lähtisin poispäin mutta jos nyt susi/ pari sutta tulisi ajamaan meitä takaa jota en kylläkään osaa missään tilanteessa ajatellakaan niin koittaisin vain pysyä selässä ja olla itse rauhallinen jos heppa pinkoo paniikissa ei siinä mitään tehdä jos ei ole paniikissa minä karjuisin sudella senverran reippaasti että se varmasti ottaisi hatkat :) En siis kyllä pelkää yhtään mennä metsään vaikka tiedän että suisa on...niitähän on aina ollut metsissämme kun olen siellä yli 30v kulkenut ja kerran ainoastaan jäljen nähnyt kun vartavasten mentiin katsomaan kun tiedettiin että niitä oli ollut siellä. Hirviä ja muita eläimiä en todellakaan pidä milllään tapaa pelottavina ainoastaan kunnioitan ja tiedän että vasan ja emän väliin ei kannata tunkea tietentahtoen pitää olla siis kunnioitusta puolin ja toisin sillä on pärjätty tähänkin asti ja uskon että vastakin pärjäillään.

Täydellisen maastoilun perästä sain vielä viestin eräältä kaverilta jolla on issikka ja hän kyseli että voisiko tulla maastoilemaan meille heppansa kanssa ja sehän tietty on tosi kivaa ja sitten hän vielä ehdotteli josko mentäisiin yhdessä maneesille käymään joku kerta. Vuokrattais kahdestaan maneesi, sekin olisi tosi hienoa kun en ole koskaan ollut maneesissa Diisan kanssa olisi sekin hyvä kokeilla ja jos päästäis aina sillon tällön käymään olis helpompi tehdä hommia kun heppa on tottunut maneesiin.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulunpyhät




Aattona lähdettiin taas kahdentoista maissa liikenteeseen Diisan kanssa ja haettiin tutut kaverit Anu ja Unto mukaan. Mentiin reipas maasto ihanassa lumisessa metsämaisemassa. Liikennekin oli hiljainen vain pari autoa tuli vastaan. Mennessä otettiin kaksi pitkää ravipätkää ja minä menin mukavaa tölttiäkin.  Menin ja tulin tallille pyöräteitä pitkin ja Diisa on aivan loistava. Se menee tosi rohkeana nykyään minun kanssani. Mentiin vielä pätkä taas ihan uuttakin reittiä asuntoalueen läpi ja siellä oli pihateitä ja talojen kulmia ja porttikäytäviä mutta heppa kulki turhia kyttäilemättä kaikista ohitse. Kaksituntia vierähti taas hepan selässä. Meillä oli kulkuset ja muut somisteet päällä ja kyllä tämä taas kruunasi päivän ja herätti hyvän ruokahalun kun lähdimme sitten syömään anoppilaan ja hepat sai ison kasan heinää sekä omenoita, porkkanaa ja leipää.

                                                      Veetin herkut


                                                            Diisan herkut

Joulupäivä ja tämä tapaninpäivä on mennyt heppojen viettäessä ihan kunnollista vapaata.

                                              Lunta sadellut pitkin päivää





sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Jouluratsastuksella




Noin kuusitoista astetta näytti mittari pakkasta aamupäivällä kun aloin laittaa Diisaa kuntoon jouluratsastukselle. Oli todella hienoa mennä hiljaisella tiellä ja kuunnella kavioiden kopsetta ja kulkusten helinää.

Tehtiin Millan kanssa pieni lenkki hevosilla ja sitten laitoin Diisan kentälle odottelemaan kun kävin kahvittelemassa ystävien kanssa. Saatiin lahjaksi oikea hevosten kuumemittari, kivaa saada hyödyllinen ja tarpeellinen lahja on pitänyt itse hankkia jo pitkään moinen laite.



Kotiinpäin tulin pyörätietä ja saatiin muutamat joulutoivotukset vastaantulijoilta ja siitä kyllä kohosi joulumieli. Kotipihassa laitoin Diisan puomille ja otin suitset pois, fleeceloimi selkään toviksi, heiniä eteen ja tarjoilin lämmintä vettä, se maistuikin hepalle. Kaksi lasta tulivat vielä Diisalla ratsastamaan kun tuli mieleen tutulle laittaa viestiä että heidän lapset pääsisivät hepan selkään jos vaan haluavat ja kyllä he halusivat. Tyttö lauleli Diisan selässä kulkuset laulua kun ne niin kauniisti helkkäsivät hepan rintamuksella. Ihan parasta puuhaa jakaa jouluiloa lapsille ja meille aikuisille myös.





Reppu selässä jouluratsastukselle kun oli hiukan pukin viemisiäkin ihanille ystäville.
Huomenna saatamme vielä maastoillakin kun tuossa hetki sitten näin Anun jonka kanssa on maastoiltu niin juteltiin että jos pakkanen heltiää aamupäivällä tehdään lenkki enne kuin mekin menemme anoppilaan syömään.

lauantai 22. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua!


Peltolan ponipysäkin väki toivottaa kaikille
 oikein lämpöistä Joulua!


Huomenna on tarkoitus mennä jouluratsastukselle ja tänne meille tulee lapsia jotka saavat hiukan ratsastaa Diisalla pihassa. Toivottavasti pakkanen hieman hellittää. Katsotaan jos saan kuvia huomiselta niin siitä on varmaan sitten joku postaus vielä.

torstai 20. joulukuuta 2012

Maastoilua ja kengitys





Keskiviikkona lähdettiin taas Diisan kanssa aamupäivällä liikenteeseen ja mentiin hakemaan kaveria. Päätettiin mennä taas tänne uudelle isomäen lenkille. Oli hiljaista ja kaunista. Päästiin metsätielle ja huomattiin ettei meidän jälkeen ollut uusia jälkiä tullut lainkaan tuonne eli tie oli tosiaan hiljainen.
Kun käännyttiin takaisinpäin ehdotti kaveri että otettais ravia hiukan. Sanoin että me tullaan täältä sitten perässä kun emme pärjää varmaankaan isolle hepalle mutt tuun omaa vauhtia en päästä Diisaa ryysimään koska se olis nostanut tietysti laukan jos yrittäis pysyä kyydissä ja tilsojen ja lumen takia en viitsinyt sitten päästää laukkaamaan tuolla tiellä kun en oikeen vielä tiedä edes sitä pohjaakaan. Unto paineli edeltä ja hävisi mutkiin meidän edessä ja Diisa pysyi nätisti töltillä jota tosin hiukan kiristi. Kuulen kun Anu huutelee että hän tippui. Kun pääsen hänen luo on hän jalkeilla ja heppaa ei näy missään. Unto oli nostanut laukan ja ilmeisesti ryöstänyt menon aika hurjaksi pienessä ylämäessä. Menin pienen matkaa edeltä Diisan kanssa reippaasti jos Unto odottelisi jonkun matkan päässä kun huomaa ettei kaverikaan seurannut häntä. Heppaa ei näkynyt. Soitimme tallille jos joku olis paikalla että katselis josko heppa porhaltaa pihaan. Huonoksi onneksi ketään ei ollut paikalla. Tultiin takaisin päin ja minä menin kotiin ja Anu tallille ja siellä oli ollut heppa heinäpaalin äärellä hikisenä. Nähtiin tiellä keskellä komeat pitkät askeleet jotka oli jäänyt hyvin hokkikengistä eli tiedettiin et tallille se on ainakin pyrkimässä ja onneksi oli hiljaista kun osa matkaa meni ihan kunnon soratietä josta kulkee asuntoalueen liikenne. Heppa oli siis kunnossa ja ohjat olivat pysyneet kaulalla.
Selvittiin säikähdyksellä.

Tänään oli meillä kengitys ja saatiin viimein tilsakumit alle. Eteen uusittiin molempiin kenkiin uudet varvashokit oli kuluneet senverran. Nyt kelpaa sitten taas liikkua. Olin kengityksessä tuolla samaisella tallilla missä on kaverikin ja missä siis olemme ennen olleet Diisan kanssa. Siellä pääsee hiukan paremmin kengittäjäkin työskentelemään ja saa kaviot hetken lämmetä ennen kengitystä. Tuli siinä sitten hoidettua tämän päivän liikutuskin samalla kun matkat tallille ja takaisin tultiin Diisan kanssa. Töltättiin molempiin suuntiin kovempi tie osuus. Takastullessa huomas et tilsakumit on hyvät ja uudet hokit taas pitää kunnolla.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Veeti tuli ja Ville meni.




Eilen iltasella viimein Veeti tuli meille ja Ville meni samalla kyydillä kotiinsa. Veeti on nyt sitten ollut ensimmäisellä ratsukoulutusjaksollaan ja tuli vielä kotiin kasvamaan niinkuin nämä issikat tavataan laittaa vielä kasvamaan. Eli ei kerralla tulla ratsuksi. Selvästi huomaa muutoksen hepassa. Turha sättääminen on jäänyt pois ja ihmisen tilaa kunnioitetaan. Katsellaan matkan päästä että sopiiko tulla ja saako. Veeti tunsi kyllä paikat ja talon tavat heti palattuaan.

Diisa on ollut perjantaista saakka vapaalla ja tänään mentiin hieman yli kahden tunnin maastolenkille. Matkaa taittui noin 12km.Lunta tuli alkumatkasta oikein vaakana isoja hiutaleita. Diisa oli reipas koko matkan. Oikeen oli ilo ratsastaa kun huomasi että heppakin oli innossaan. Mentiinkin sitten tämä lauantaina autolla ajamamme reitti. Eli meille tuli noin 6.5km ihan uutta reittiä hevosille. kotiinpäin ravattiin keskellä tietä leveesti kun ei ollut ketään muita kulkijoita. Kun tulin lopun kotimatkan kahden Diisan kanssa otettiin tosi rivakka tölttipätkä tiellä. Heppa sai loimen päälleen kun tulin kotiin ja vein sen tarhaan kun tuntui kaulasta hionneen hiukan ja lunta kun pyrytti ajattelin laittaa hepan lämpimän loimen alle.




Tässä ollaan tulossa takaisinpäin siltä uudelta metsätiepätkältä ja olemme sen ainoan rakennuksen kohdalla joka tuolta löytyy ja sekin on autiona.. Anu ja Unto menee edellä kun jäin kaivelemaan kännykkää taskusta kuvauksia varten.




Meillä oli niin hieno maasto tänään että vieläkin on niin mukava fiilis. Päätimme hetki sitten facebookin välityksellä että otamme huomenna uusiksi!

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Viikonlopun toimet


 Ville onkin ollut vielä koko viikonlopun meitä viihdyttämässä täällä ja vasta huomenna tapahtuu heppojen vaihto. Viikonloppu on ollut kiva ja Diisa on ollut vapaalla vaikka piti tänään ratsia mutta tuli muutoksia ja tehtiinkin hyödyllisiä ja hevosiinkin liittyviä asioita taas muiden ohella.


Mentiin katsomaan miehen sedän metsäpalstalle menevää kapeahkoa tietä jota kuitenkin henkilöautolla pääsi kiitettävästi menemään. Olemme jutelleet aikaisemmin tiestä kun olen kartoitellut maastoreittejä, nyt käytiin ajamassa tämä noin 2.3km pätkä edestakaisin. Meiltä on tuon tien alkuun matkaa reilut pari kilometriä. Saa noin 10 kilsan lenkin siten tehtyä kun tuon reitin menee meiltä käsin. Miksi en tiedä täällä vielä kaikkia polkuja on syy siinä koska me olemme muuttaneet tänne vasta 2005 eikä ole tullut ihan vielä kaikki nurkat tutuiksi.  Tähän paikkaan missä nyt asumme muutimme 2008 kun talomme valmistui.
Tästä saamme kivan maastoreitin ja pitäisi olla suht rauhallinen tie kun sen varrella ei ole vakituista asutusta lainkaan. Kaunis punainen vanha talo piharakennuksineen on ehkäpä kesäkäytössä tai sitten vallan tyhjillään.
Jatkoimme matkaa miehen toisen sedän tiluksille ja siellä mentiin rohkeasti saavien kanssa viljasiiloon. Hän viljelee valtionsiemenvilja varastolle jotakin kauran siemenviljaa ja hän lupasi jättää siiloon minulle kauraa. Todella hän oli jättänyt hippasen! Valuttelimme kahteen isoon saaviin kauroja ja noin  120-130 litraa meillä oli saaliina ja siiloon jäikin vielä meitä odottamaan loppu. Maksua hän ei ole suostunut ottamaan jo aikaisemmin kyseisestä kaurasta tulleista ja antamistaan pahnapyöröpaaleista ja nyt itse kaurasta. Sanoinkin hänelle että poikkeamme jouluaattona tuomaan hiukan joulupukin tuliaisia kun maksu ei kerran kelpaa, naureskeli vain ja toivotti tervetulleeksi.





Hepoille olen tänään katkonut taas kuusiakin reilusti ja ne ovatkin ahkerasti niitä järsineet.
Huomenna odottelenkin kengittäjältä soittoa että hän tulee laittamaan ne tilsakumit viikolla. Samoin säilöheinää tuodaan vielä ennen joulua muutama pyöröpaali.


perjantai 14. joulukuuta 2012

Kiva maasto



                                                 Pidetään tuumaustaukoa Diisan kanssa

Tänään oli ihan kiva ilma vaikka hiukan tuuli puhalteli äkäisemmin aukeilla mitä näilläkin nurkilla on täällä tasaisessa Satakunnassa. Kaveri perui maaston jouduttuaan  töihin. Lähdettiin Diisan kanssa sitten kuitenkin kahdestaan. Mentiin takametsän kautta soaratielle ja tultiin kuvien peltoaukeanreunaa kulkevan tien päähän ja mentiin se noin 600m pätkä rauhallista käyntiä.

                                                            Tuolta me tultiin

 Metsä osuudella oli kiva kuunnella korppeja ja muita lintuja. Otettiin taas ensin pätkä hidasta tölttiä ja kun oli saatu tilsat kunnolla irti niin reipastakin vauhtia tultiin pätkä. Hiljensin kuitenkin hyvissä ajoin ennekuin tullaan lähelle erästä teollisuustonttia jonka ohi kuljemme. Siellä kun oltiin vielä töissä. Siellä lastataan isoja autoja, trukit pyörii ja piippaa ja kaikenlaiset kolahdukset, suuretkin on mahdollisia ja tien toisella puolella on ihan muutaman metrin päässä valtava pudotus vanhalle soranottomontulle...joten en ikinä riskeeraa siinä kiirehtimällä. Meillekin postia jakava nuorimies jonka kanssa eilen juuri osuin laatikolle sopivasti tuli autollaan  tuossa kinkkisessä kohdassa vastaan mutta hän tuli niin hiljaa ja minä tulin suosiolla alas satulasta ja väistimme tehtaan puolelle eikä sinne montunpuolelle, se kohta on tosiaan aika hurja kun siinä ei ole mitään aitaa edes sinne jyrkkään pudotukseen.Olen vienyt syksyllä hepan parista kohtaa missä tiedän että penger on kovaa katsomaan aika liki reunaa että se näkisi sen mitä siellä on...luotan kuitenkin että se viisaana sen ymmärtää mutta pelästyessään ei ole varmaa mitä tapahtuu joten koitan aina minimoida tuossa kohtaa turhat riskit.


                                                    Ei ole ollut muita kulkijoita hetkeen tässä.


Meidän lenkki oli noin kolmen vartin pituinen tällä kertaa.  Huomenna tulee hevosten vaihto kun Ville menee takaisin kotiinsa ja lopettaa lomansa ja tilalle tulee ensimmäiseltä ratsukoulutuskuukaudeltaan palaava Veeti poika.


                                                          Pahnoja pulkalla

Mies osti viime talvena pulkan kun hän ajatteli että tarvitsisi sitä jossakin metsähommassa kun oli se tapaninmyrsky ja hän oli setvimässä niitä kaatuneita puita. Pulkka jäi kuitenkin ihan käyttämättömäksi ja minä keksin sen nyt kun lumi tuli maahan että sillä saa kevyemmin vietyä heinäkassit ja pahnat tarhaan ja pihattoon.

Tänään kun olen muutenkin tehnyt siivouksia ja pyykinpesuja innostuin vielä illalla pesemään heppojen fleeceloimet ja riimutkin.


torstai 13. joulukuuta 2012

Pois alta ponit ja tädit!



                                                           Diisa iltaheinillä.

Nyt on ollut kahtena päivänä niin vetistä tuo taivaalta tullut lumi että hepat on kastuneet jossakin kohtaa ja lumi on jäätynyt kokkareiksi osittain heppojen selkään. Tänään tuossa hetki sitten kun otin hepat sisälle pihattoon laitoin pihaton  katto säteilylämmittimen päälle ja hepoille loimet kun tiesin että kokkareet sulavat ja kastelevat muuten hepat tyystin sisällä. Tänään Diisa oli vapaalla.

Eilinen liki parin tunnin maasto oli melkein kävelyä, vain pari pientä töltti pätkää otettiin ja sekin rauhallista. Tilsoja kertyi tosi paljon vaikkakin ne irtoilivatkin helposti niitä tuli taas heti lisää.
Tänään soitinkin kengittäjällemme ja saan hänet ensi viikolla tulemaan laittamaan tilsakumit vaikka ei ihan vielä olisi tarvinnut muuten kengittää...haluan ne alle kuitenkin. Alan itse jännittää omaa istuntaani kun heppa luistelee ja kieltämättä pelkään hepan loukkaavan koipiaan.

Sattui melko kurja kohtaaminen auraavan traktorin kanssa. Mentiin kaverin kanssa hiljaista soratietä ja olimme juuri päättäneet mennä pätkän ravia. Kaveri meni suokillaan edessä meistä reilun kymmenen metrin etumatkalla ja kuulin kuinka edessä olevan mutkan takaa kuului ison auton ääni. Huomasin että kaveri ei ehkä kuule kun ei hidastanut ja mutka oli tulossa kohta.  Huusin hänelle kovaa että hiljentää.Traktori joka tuli mutkan takaa ei hidastanut juurikaan varmaan hevosten takia vaan ihan mutkan...sillä hän ei piitannut vaikka kaveri näytti pysähtymismerkkiä vaan suhautti kapealla lumisella pöllyävällä tiellä rivakasti ohi...kaverin heppa ampaisi eteenpäin vauhdilla. kun traktori oli kohdalla ja se tosiaan ei lopettanut auraamistaan. Diisa pysähtyi tien viereen ja en ehtinyt tehdä mitään kun odotin että traktori kohdallamme edes hiukan hiljentäisi niin hän lisäsi kaasua hieman ennen kun oli tulossa ohitsemme...ja sillä samalla sekunnilla heppa teki täyskäännöksen ja lähti pinkomaan auran edellä keskellä tietä... liukastellen. Traktori seurasi tovin samalla vauhdilla perässämme auraten vain tyynesti!!!! Mitähän se olisi tehnyt jos olisin tippunut tai hevonen kaatunut...olisiko auranut meidätkin metsähallituksen puolelle! Sain kuitenkin sen verran auraan etumatkaa että aloin pysäyttämään heppaa...ja sainkin sen seisahtumaan ihan hyvin...toki se oli kuohuksissa kun takaa jylisi aura...joka oli vain hitusen hiljentänyt...ehdin salamana hypätä pois selästä ja suurin piirtein loikattiin yhdessä hepan kanssa ojaan...pois tieltä....kun toisella oli niin julmettu kiire....Kesti kyllä hetki saada adrenaliini tasaantumaan. Nousi melkoinen kiukku. Heppa rauhottui kuitenkin onneksi heti ja hyppäsin selkään mutta puimme tapahtumaa tovin keskenään kaverini kanssa.

Kun tultiin likemmäs asumuksia oli muutamassakin pihassa traktori tekemässä lumitöitä. Millä kilisi lumiketjut ja millä kolahteli muuten vain aura...hepat oli ihan rauhallisia kun  ei ne uhanneet niitä kauhealla vauhdilla kuitenkaan eli huokaistiin helpotuksesta että ei ainakaan tullut hepoille mitään isompia traumoja traktoreista. Eräskin pihallaan oleva mies lopetti auraamisen kun näki meidät. Eli on onneksi fiksujakin ihmisiä mutta kurjaa kun on joukossa näitä joille sekunti on vissiin tärkeämpi kuin että turvaisi kanssakulkijoiden hengen.
Toivotaan että huomiselle suunniteltu maastoilu olisi mukavampi.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Lomailua ja joululahja



                                                                  Luminen Ville

Diisa on ollut nyt vapaalla kolme päivää. Huomenna on tarkoitus taas mennä kaverin kanssa aamupäivällä maastoilemaan. Eilen oli kiva katsella heppoja kun ne kirmailivat keskenään useaan otteeseen tarhassa joten ei ole mennyt loma pelkäksi seisoskeluksi.
Tänään tuli pientä lumitihkua joka oli oudon jäistä vaikka pakkasta oli kuitenkin 7 astetta. Illalla sisälle tullessa sai kunnolla harjalla krapsia lumet pois heppojen selästä.






Tänään toi posti itselleni ostamani joululahjan. Kirja on ennakkotilattu Pro Agriasta.
Kirjan esittely kopioitu Pro Agrian sivuilta:

Hevoset antavat jatkuvasti merkkejä terveydestään, hyvinvoinnistaan, ravitsemuksestaan ja käyttäytymisestään. Näiden signaalien havaitseminen ja tulkitseminen vaatii taitoa. Hevoshavaintoja-kirja kertoo, kuinka merkkejä voi hyödyntää käytännössä.
Hevoshavaintoja-kirja opastaa aluksi, kuinka teet hevosestasi ja muista hevosista havaintoja tarkasti ja objektiivisesti. Älä kiirehdi johtopäätösten tekemisessä, vaan kysy aina ensin itseltäsi kolme kysymystä: Mitä näen? Mistä se johtuu? Mitä minun pitää tehdä? Esimerkiksi nuoleskeleva hevonen voi antaa tietoa ruokintarytmistä ja turvonneet jalat voivat kertoa liikunnan puutteesta. Voit hyödyntää tietoja toteuttaessasi korjaavia toimenpiteitä. Hevoshavaintoja-kirjan avulla opit erottamaan havainnoimisen ja katselemisen.
Selkeä ja havainnollinen käsikirja sopii kaikille hevosten kanssa toimiville aina harrastajista ammattilaisiin. Teoksen 350 valokuvaa ja piirrosta kehittävät taitoa tulkita hevosten antamia merkkejä käytännön tilanteiden avulla.
Hevonen antaa merkkejä aina ja kaikkialla, joten ole valmis ottamaan niitä vastaan. Hevoshavaintoja-kirja auttaa sinua kehittämään havainnointikykyäsi.


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Huolto jatkuu ja haasteitakin pukkaa


                                            Diisa , välipala porkkanat ja kerppu

Tänään jatkui hieno ilma ja tuli puuhasteltua siivoten lantoja tarhasta.  Vein myös pahnoja lisää taas pihattoon.



Mies teki pihattoon sinne pyytämäni kulmahyllyn, ylös hevosten ulottumattomiin. Sinne ainakin saa laittaa tulevana uutena vuotena sitten radion viihdyttämään pahimpaan rakettien ampumisaikaan heppoja.  Kyllä tuonne olis kiva saada sellainen tallitonttukin istumaan ja valvomaan hevosten unta.

Pesin ja puunasin vielä sellaisia varusteita mitä tulee käytettyä harvoin kuten meksikolainen turparemmi, nahkainen riimu, kangas/kumiohjat ( valkoiset), kuolaimettomat suitset, mustat kumiohjat.

Sitten minulle tulleeseen haasteeseen jonka sain Martzun hepat blogista. Itse en nyt jaa tätä haastetta enempää kuin yhdelle Tahvon uudet seikkailut muut saavat halutessaan napata ja vastata haasteeseen halunsa mukaan.

Kymmenen kysymystä, blogihaaste

 1. Miksi aloitit blogin pitämisen? 
Olen pitänyt blogia toisaalla jo yli  viisi vuotta ja siellä kerroin tilamme kasveista, talonrakennuksesta, koirista ja muista elämän asioista ja sitten sinne tuli vielä Diisakin lisäksi. Ajattelin kuitenkin että haluan hevosblogin erikseen koska se on tavallaan itselle myös kehitys ja seuranta päiväkirjan tyyppinen muistipaikka. Pidän valokuvista ja yleensä kirjaamisesta ylös.Bloggeri oli tuttu jo entuudestaan ja valitsin sen vuodatuksen sijaan heppablogilleni.

2. Oletko kilpaillut / millä tasolla kilpailet? 
En ole kilpaillut hevosilla virallisesti missään enkä koskaan.

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?
Noh....ensimmäisen kerran taisin ponin selässä olla joskus 4 vuotiaana ja siitä lähtien sinne aina hinkunut!  Olen ratsastanut kovin epäsäännöllisesti erinäisiä jaksoja elämässäni. Nuorena ehkäpä 10-15 vuotiaana kävin talleilla ja sain ratsastaa tuttujen, sukulaisen hoitohevosella ja olin alkeiskurssilla. Taukoa oli monta vuotta ihan taloudellisistakin syistä, muutin kotoa 17 vuotiaana ja elätin itseni lisäksi koirani. Hevoset olivat silti aina jollakin tapaa mukana elämässä. Aikuisena aloitin uudelleen sennu alkeiskurssilta ja jatkoin siitä vakitunnilla. Kävin reilun vuoden ratsastamassa aikuisena kahdesti viikossa. Ratsastustaitoni ei ole mitenkään hyvä ainakaan omasta mielestäni. Nyt on Diisan kanssa tasapaino ainakin parantunut ja Diisalla osaan melko hyvin ratsastaa :)

Aika työ on ollut myös opetella pois siitä vanhasta tavasta ratsastaa. Silloin 80 luvulla kun olivat avutkin hieman erilaiset mitä nykyään. Ulkoavut eivät olleet niin suuressa merkityksessä Vieläkin kaikuu korvissa silloinen tuttu virsi: kantapäät alas ja selkä suoraan...ryhtiä, tytöt ryhtiä! .Itse omaksunut islantilaisesta tyylistä enemmänkin ratsastaa hevonen kaikella muulla kuin ohjilla. Käytän ääntä, painoapuja ja hyvin herkkinä koitan ne avut pitääkin. Haluankin jossakin kohtaa alkaa enemmän käyttää kuolaimettomia kunhan taas pääsen aitojen sisäpuolelle enemmän työskentelemään.

 Löysin islanninhevoset 2000 luvun alussa. Ensimmäinen kerta kodisjoella Viljar tallin ihanilla issikoilla ja olin myyty! Aloin käydä pari kertaa vuodessa jokioisilla kuuman kartanossa aikuis issikkaviikonloppuleireillä  jossa opettivat sen ajan suomenhuiput. Pääsin sisään askellajiharrastukseen ja rakastuin totaalisesti näihin tukkajumaliin. Kävin vaellusratsastuksilla jokusia kertoja vuodessa. Vuosi ennen oman ostamista kävin tuttuni puoliverisellä ratsastamassa aina silloin tällöin ja siitä se ajatus sitten omaan hevoseen sai varmennusta!

                                                                               Ville


4. Koulu vai esteet?
Koulu. Lapsena kun aloitin tallilla ei siellä ollut juurikaan estepainotusta ja minulta jäi silloin ne opit ihan muutamaan epämääräiseen ristikon ylitykseen ja puomiharjoitteluihin.


Vanhempana ei ole oikein osannut edes ajatella että opettelisi tekniikkaa, ei ole sellaista intoa kuitenkaan. Pelkoa en tunne kuitenkaan asian suhteen että jos olisi luottohevonen ja opettaja voisin vaikka lähteä kokeilemaankin jotain pieniä esteitä.

Olen kylläkin pikemmin puskaratsastaja koska metsäteillä meno on meidän juttu. Askellajiratsastaja sitten seuraavaksi. Töltissä riittää haastetta, sitten tulee kaikki muu.
Matkaratsastus saattaisi olla meidän laji. Olen itse ehdottomasti kestävyyslajien suorittaja ja siinä voisi olla meille jotain...sopivaa. Hiukan haaveilenkin ensikesänä pääseväni pitemmille ratsastusmatkoille Diisan kanssa. Kuntoa pitää siis molemmilla pitää hyvin yllä ja kiinnostaisikin hiukan miettiä valmentautumista kyseisiin juttuihin.


5. Valmennus vai kilpailut? 
Ehdottomasti valmennus. Oikeastaan hingun kovastikin johonkin valmennukseen. Kesällä viimeksi ollut. Harkinnassa kotiin opettajan pyytämistä kunhan saan kentän tänne nyt ensin. Naapuritallilla saan käyttää kyllä kenttää ja vaikka pyytää sinne opettajaa.


6. Poni vai hevonen? Perustele.
Ponihevonen :) Elikkäs nämä islanninhevoset on hevosia mutta ponikokoisia ja juuri sellaisia mistä tykkään eniten. Aina valinnut, jos on saanut sen tallin pienimmän minulle sopivan kun kuitenkin olen  kohtuu pitkä enkä mikään ihan kukkakeppi on pitänyt ajatella tietty sitä hevosta ensin.

 Ei isojakaan vastaan tietty mitään ole. Yksi suuri rakas tällä erää on ystävän yli 170cm pv  herra Kyösti. Se on juuri tuo kyseinen herra jolla kävin ratsimassa ennen oman ostamista ja Kyösti herra onkin jollakin tapaa aika hyvin "syyllinen" siihen että minulla on Diisa. Se antoi minulle taas sen ilon ja kipinän hevosten kanssa puuhasteluun ja sen sydän kun on kultaa siitä ei voi olla pitämättä.

                                                       Latvialainen pv herra Kyösti


7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?
Kunnollista hoitohevosta ei oikeastaan ole ollut vaan satunnaisia kertoja hoidellut eri hevosia ja poneja. Kaverien hoitsuja ollut siinä mukana hoitamassa ja ollut joskus viikon asumassa tutun luona jossa oli kaksi hevosta niin niistä tuli pidettyä huolta heidän ollessaan lomalla. Sirkus kun tuli kaupunkiin oltiin siellä useana vuotena hoitamassa ihania shettiksiä jotka esiintyivät.  Vuokrahevosta ei ole koskaan ollut. Oma on ollut nyt reilu puolitoista vuotta.

.
8. Oletko hypännyt maastoesteitä?
En ole. Huikein saavutus on maastossa vahingot kun heppa ylireagoi ojan joka oli noin 20cm leveä ja loikkasi paikoiltaan sen yli liki tasajalkaa ja samoin polun poikki menevän ohuen puun yli heppa päättikin ihan kunnolla hypätä...:)


9. Lempihevosrotusi? 
ISLANNINHEVONEN on ihan kiistaton ykkönen myös suomenhevonen ja varsinkin se piensuomenhevonen kiinnostaisi kovasti...ehkäpä jonakin päivänä!!!! Yksi suuri rakkauteni sennutunneilta oli eestinhevonen joka oli melko pienikokoinen ja hyvin ponimainen, me vaan tultiin niin hyvin toimeen.Shetlanninponista on myös rakkaita muistoja  ( sirkusponit ) ja sellainen on jossakin kohtaa ollut ihan vakavasti harkinnassa jos tarvitsee Diisalle hankkia kaveriponi tänne kotiin.

10. Korkein hyppäämäsi este?
Voi hurjaa!!! Se taitaa olla jossakin huikeassa 40cm ja se oli  ristikko joskus nuorena!


                                                                 Ville










lauantai 8. joulukuuta 2012

Harras ratsastusretki metsään


                                                      Diisa, minä ja Ville

Tänään on ollut aivan upea ilma vaikkakin taivas on pilvessä. Ilma on niin tyyni ja nelisen astetta pakkasta. Se tarkoitti sitä että me mentäisiin metsään Diisan kanssa. Noin tunti meillä menikin. Mentiin pääosassa rentoa käyntiä niin että heppa sai mennä pitkillä ohjilla. Pätkä otettiin hidasta tölttiä jota olen tainnut itsekin oppia pyytämään paremmin tai sitten se on vain löytynyt meiltä yhdessä. Kuuset olivat niin kauniita ja jyhkeitä kun oli satanut hiukan taas uutta lunta. Oli niin hienoa siellä. Minua laulatti ja pitihän siellä sitten hiukan  avata ääntään ;)

Mies kuvasi meitä tultuamme kotiin minun kännykälläni.





                                      
                                                       Menossa tarhaan Villen luo.


                                            
                                               Diisa osaa olla nätisti tuplaporttien välissä.

                                      Loput parisataa metriä tulin kävellen hepan vieressä.

Saimme haasteen blogiin ja siihen voisinkin huomenna sitten vastailla :)





perjantai 7. joulukuuta 2012

Huoltoja




Tänään ollut paljon itsellä asioiden hoitoa kaupungilla. Koiran rokotusten uusimisesta nettiyhteyksien muutoksiin ja normi ruokaostoksiin. Diisa saa vapaata. Nyt kuitenkin iltaa kohti minä korjasin yhden riimun ja laitoin harjoja likoamaan mäntysuopaveteen ja sitten yhdet käytetyimmät suitset saa puhdistuksen. Kylmällä huomaa että nahka kovettuu helposti kun kastuu ja on hankala sitten käsitellä kohmeisilla sormilla solkia yms. Pitää siis huoltaa!

Huomenna voiskin sitten taas mennä selkään.

torstai 6. joulukuuta 2012

Itsekseen itsenäisyyspäivänä




Eilinen oli Diisalla vapaata, pakkanen pysytteli vaan sitkeästi niin korkeana ja kylmä viima puhalteli että luovutin suosiolla.
Tänään olikin hieno ilma ja laitoin hepan kuntoon kun olin saanut pihaton siivotuksi. Pakkanen oli vain viiden asteen tuntumassa ja oli tyyntä.
Menin käyntiä pihassa ja kulmia hiottiin ja herkkyyttä pysähdyksillä mahdollisimman pienin avuin. Alku oli hiukan nihkeetä taas mutta kyllä se siitä alkoi mennä paremmin kun vaan jatkettiin. Muutama iso ympyrä keskellä molempiin suuntiin. Noin 20 minuuttia työskenneltiin pihassa. Metsään suunnattiin ja heppa sai hetken mennä pitkin ohjin ja sen jälkeen kokoilin heppaa ja sain rentoa hidasta tölttiä. Mentiin liki pari kilometriä tölttiä. Takaisin päin kotiin tultiin pitkin ohjin ja heppa oli kyllä niin rento. noin 50 minuuttia tuli ratsastettua.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Pakkasella!




Pakkanen on pysytellyt tiukasti yli -17 asteessa. Eilen Suvi tuli ratsastamaan Diisalla ja mentiinkin metsään jo alkavassa hämärässä. Minä olin jalkamiehenä ja otsalamppu sai valaista tietä. Pieni pätkä otettiin reippaampaa metsäaukean kohdalla missä näki vielä paremmin. Takaisinpäin kun tultiin tuli metsässä mönkijä vastaan ja väistimme polulta metsän puolelle kun en ollut varma mitenkä kuljettaja näkee meidät vaikka olin huomioliivin kera ja hepalla heijastinnauhat jaloissa mutta nämä eräät ajelee niin hirmuisella vauhdilla että en riskeerannut. Mönkijä hujahti noin 6 metrin päästä meistä ja olin kääntänyt Diisan niin että se näki tulevan laitteen. Ei heppa reagoinut kuin ehkä jauhamalla hiukan tiuhempaa kuolaimiaan kun laite päristeli melko vauhdilla meidän ohi. Pihassa otettiin satula pois ja loppukäyntejä Suvi meni ilman satulaa.

Tänään oli minulla tarkoitus ratsastaa tuossa aamupäivällä hieman mutta oma olo  tuntui kovin nuhaiselta ja sain niiskutella vähän väliä ja pakkanen ei millään suostunut laskemaan -16 asteen alle joten pätin että saa olla Diisa vapaalla tänään.


Viime kesällä kun laidunta alettiin raivata kuivattelin koiratarhan katoksen alla kerppuja. Niin paju, leppä, koivu sekä maitohorsmiakin niputtelin sinne kuivumaan liki 40kpl. Nyt vein ekaa kertaa niistä neljä hepoille ja hyvin tuntui maistuvan porkkanoiden jälkeen.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Hei kuuraparta!


                                                                Diisa

Aamulla oli noin -18 astetta ja hepat kauniisti kuurassa. Tänään ei mennä maastoilemaan vaikka hiukan alustavasti niin oli sovittu. Kaverilla muuta. Enpä taida itsekseenkään sitten mennä tänään. Senverran on vilpoista vaikka ei tuule niinkuin eilen. Huomenna tulee Suvi ratsastamaan Diisalla.





                                                             Ville

lauantai 1. joulukuuta 2012

Lumimaisemaa





Aamu kun valkeni oli maisema muuttunut talviseksi tyystin. Lunta joku 5 cm ja pakkasta yli -10 astetta.  Tänään olisi taas vuorossa tuttuun tapaan maastoilua kaverin kanssa. Lähdin pihasta liikkeelle ennen kahtatoista ja olin tyytyväinen laitettuani topparatsastushousut ja astetta paksummat ratsastushanskat. Takin allakin oli pitkähihaisen lisäksi  pambukerraston paita.

Mentiin noin parituntinen lenkki ja hiukan muuteltiin reittiämme ja tultiin pätkä pyörätietäkin meidän pihan ohi ja Ville meille huuteli ja köpötteli aidan viertä.. Tilsoja kertyi kyllä jonkunverran mutta otettiin pätkä rauhallista ravia / tölttiä metsätiellä joka oli aurattu ja sieltä pilkisti hiukan isohkoja kiviäkin niin tilsat hiukan hupeni. Tuuli oli vielä purevan kylmää peltoaukealla.




Katkoin hepoille parit pienet kuusetkin tontlta ja syötin porkkanoita. Pihattoon tuli paksut uudet pahnakerrokset joten hepoilla taitaa olla ihan pikkujoulu meininki :)