maanantai 30. marraskuuta 2015

Kuvahaaste

Saatiin kuvahaaste jo jokin aika sitten Pienten ponien elämää blogin pitäjältä. Vastaillaan nyt sateisena kuraisena maanantai päivänä tähän viimein.

Tässä kuvahaasteessa täytyy siis...

  1. valita neljä kuvaa, jotka vastaavat mielestäsi parhaiten sanoja luottamus, onnistuminen, epäonnistuminen sekä tietysti todellisuus, se kun tuppaa unohtumaan välillä kun poneja katselee vaaleanpunaisten lasien takaa ;-)
  2. neljän kuvan jälkeen valitse vielä yksi vapaavalintainen kuva, sekä siihen parhaiten kuvaava sana
  3. haasta mukaan viisi bloggaajaa, joilla on oma poni tai hevonen! 
Jätän haastamatta ketään tähän koska aika monela näyttää olleen tämäkin haaste jo.


                 
Luottamus, Tämä hetki kun ensimmäinen varsa syntyi meillä  2014 ja sain olla mukana sen avustamisessa maailmaan eli tamma luotti minuun ja apuuni tässä asiassa. Hieno kokemus joka ei unohdu koskaan.


 Onnistuminen, niitä on onneksi monia joista voisi kertoa, tässä yksi joka on jäänyt mieleen myös. Tammikuussa 2014 ratsastin Diisalla ensimmäisiä kertoja kuolaimettomilla ja heppa toimii todella hyvin.







Epäonnistuminen, tähän oli vaikeampi löytää kuvaa ja toisaaltahan se on hyvä se ettei niitä epäonnistumisia ole liian kanssa. Valitsin kuvan missä Diisa sirottelee Kertun päälle kuin tahallaan ruohoa ettei kaunokaista kuvata. Kerttu kun on ollut ehdoton linssilude tänä vuonna!




Todellisuus, se on useimmiten sitä arkista eikä aina paista aurinko ja laula linnut. On pimeää, kuraista ja saat seisoskella tuolla ulkona ja seurata kun hepat syö ruokiaan omista kupeista joita vahdin olemalla siinä läsnä. Aamulla ensimmäisenä hepat ja illalla viimeisenä...sitähän on todellisuus.
Ihania nämä on kaikesta huolimatta.





Oma valintainen sana ja se on ehdottomasti sinnikkyys, niin tämä pieni poni Kerttu joka sinnikkäästi opetteli vanhemman perässä hyppäämään ja hienosti hyppääkin antoi itsellenikin hyvin tsemppiä kun jalkani oli kipeä ja sitä piti sitkeästi kuntouttaa niin sinnikkyyttä sekin vaati että kuntoon saa ja se operaatio jatkuu vielä vaan ja toivottavasti poninkin sitkeys riittää tuleviin koitoksiin.

Peppi varsa lähti


Viime viikolla torstaina tuli jalostustoimikunnasta eläinlääkäri ja Peppi varsa sai sirun ja otettiin verinäyte. Varsa oli todella hienosti ja luottavaisesti paikoillaan. Väriksi tuli punaruunikko ja merkkeinä on tähti ja turvassa vielä pieni valkoinen merkki. Yritin kuvata turvan pientä merkkiä mutta se osottautui mahdottomaksi. Kuvassa se näkyy pienenä sydämenmuotoisena tuossa tumman ja vaalean karvan välimaastossa.


                                                                  Roosa


Eilen lähdettiin viemään itse Peppi  parinkymmenen kilometrin päähän kotiinsa omistajansa luo jossa se sitten aloittelee ensi vuonna ravurin uraansa.  Mentiin siksi koska haluttiin nähdä edellinen meillä syntynyt varsa joka on jo juossut koelähtönsäkin ja on treenissä. Roosa oli suuri ja komea. Sillä on kyllä niin kaunis pää. Sehän on sitten Pepin siskopuoli samasta tammasta.

                                                                  Roosa





Peppi pääsi omaan tarhaansa ja oli heti maistelemassa heinää. Käytiin kahvilla ja juteltiin kaikenlaista. Minä menin sitten hakemaan varsan tarhasta ja laitoin riimun päähän ja vein karsinaan.
Yksi aikakausi sitten ohi tällä saralla. Kaksi lämppärivarsaa meillä syntynyt ja kasvanut. Nyt meillä on Kerttu ja Diisa. Odotellaan pikku Hillaa joka on saanut viime viikolla myös rokotukset ja onneksi ei tullut kuumeeseen joten kohta meillä on sitten kolme omaa kotona.





Kertulla on jotenkin taas takajalat kasvussa ja on takakorkea. Kasvaa kasvaa pikkuponi vaan.

Tällä viikolla mennään snautseri Pertan kanssa lääkäriin ja kuullaan hiukan mitä mieltä on lääkäri sen nisiin ilmestyneestä patista. Koiran sterilointi on muutenkin ollut ajatuksena. Toivottavasti selvittäis säikähdyksellä.



sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Loimaa 31.10 2015



Aamulla suunnattiin aikaisin kohti Loimaata ja siellä Loimihaan hevoskeskusta. Sehetlanninponien tämän vuoden viimeiset rotunäyttelyt ja samlla hauskat halloween pukukarkelot. Tuomarina Johanna Vaurio-Teräväinen

Raisa esitti Kertun hienosti ja Kerttu liikkui tapansa mukaan nätisti. Luokkaan oli ilmoittautuneita seitsemän tammaa mutta yksi oli jäänyt pois.






                                       
                                                                 Kerttu neljäntenä

Kerttu sai kakkosen ja oli ryhmässä neljäs. Tuomari on tiukka ja aivan oikeutetusti tänään oli ehdottomasti varsinkin voittaja minunkin silmään huomiota herättävä tähtiponi!

Kerttu sai hyvän arvostelun jossa kehuttiin hyvää tyyppiä, hyvää ravia, hyvää luustoa. Edestä liike ahdasta ja hieman lyhyestä kaulasta oli mainintaa ja nämä ovatkin varmaan nyt kasvupyrähdyksen aikaansaannoksia. Kerttu otti kasvupyrähdyksen loppu kesällä ja on varmasti siitä johtuen nyt pikemminkin eriparinen honkkeli teini ja liikkeisiin varmasti vaikuttaa tämä nopea kasvu. Kasvattajan kanssa juteltiin aiheesta ja sehän on ihan normaalia näillä kasvavilla varsoilla että tulee hetkiä kun ei vaan ole sellaisessa sopivassa ajassa että toimisi ja näyttäisi niin kovin hyvältä.
Meillähän on ollut niin loistava kesä tämän ponin kanssa muuten että pakko on todellakin kasvuvaiheeseen laittaa tämä saatu kakkonen nyt. Hieno on poni ja sen kanssa on niin mahtavaa lähteä minne vaan. Sille kun tuntuu sopivan lähes kaikki niin tyynesti. Harrastuksesta tekee mainion juuri se että se on kohtuu stressitöntä ja saa tavata samanhenkisisä ihmisiä ja katsella nättejä poneja!
Palkinnot on sitten se suola ja sokeri tässä touhussa.



                                             
                                               Näyttelyn aattona kaunistaudutaan

                                                     
                                                                  Raisa ja Kerttu


         
                                           Juniorhandler kisassa oli Canna's poni edustus.

Kotiin kun eilen tultiin oli Peppi varsa vastaanottamassa kimeästi hirnuen Kerttua ja neitohan meni piehtaroimaan lähes välittömästi ja kuorrutti häntänsä neulasilla. Olisikohan Kerttukin halunnut ottaa osaa ennemmin pukuluokkiin!