sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Sunnuntaita




                  Tässäpä Jaffan ja Röllin kevätkirmaus ihan kesäaikaan siirtymisen kunniaksi








Hanna tuli perheensä ja poniensa kanssa aamupäivällä meille ja ensin saivat ponit riekkua kahdestaan kentällä yli puolituntia ja sitten hän ratsasti molemmat vielä kentällä erikseen.

Me taas lähdettiin kun olin tehnyt tallihommat ja muita askareita ja harjannut omat hepat niin lähdimme nelistään metsäretkelle.

                                                Isäntä meni edellä Diisan kanssa ensin.








 Pysähdyimme pariin kertaan ja annoimme hevosten etsiskellä syötävää ja minä napsein kännykällä kuvia. Ilma oli hieno, metsään ei sopinut tuulikaan. Oltiin reilu puolituntinen liikkeellä. Geisli oli tosi rento ja päristeli useampaan otteeseen ja ei kyttäillyt mitään  asioita vaan tuli reippaasti ja  rennosti perässäni. Takasinpäin tullessa se jopa hieman kiritteli rinnalleni kulkemaan.






lauantai 29. maaliskuuta 2014

Esittelyvideo

                                                                       Geisli












Tänään tein ponipysäkistä esittelyvideon ihan äkkiseltään vaan kun ajatus siihen tuli. Joten en ole mitenkään suunnitellut asiaa ja sen huomaa kyllä videosta ja pahoittelen välillä sekavaakin artikulointiani ja huokailujani mutta näettepä hiukan liikkuvaakin kuvaa jos jotakuta kiinnostaa aihe enmmemmän ja tuleehan siinä hepat esiteltyä joka onkin pääasia tässä blogissani :)
Video on liki vartin mittainenkin!




perjantai 28. maaliskuuta 2014

Perjantain kävelymaasto





Tänään harjoiteltiin Geislin kanssa puomilla taas satulointia niin että ei tarvii hepan huolestua. Se jännittää aika selvästi välillä vasemmalta puolelta tehtäviä juttuja. Olen laittanut sen nyt merkille. Vasen puoli on sille jotenkin herkempi. Emme tiedä mitä on tapahtunut tai sattunut hänelle joten ajattelin että opetan tavallaan satuloinnin niinkuin uudelleen. Meillä oli satulanmallinen huopa ja siihen päälle juoksutusvyö jonka saa kiinni niinkuin satulavyön eli se sopii hyvin siihen, helisee ja kiliseekin sopivasti. Jokin mättää hänelle siinä kun aletaan laittaa satulaa. Tulee halu lähteä pois tilanteesta. Satulaan nousu ei ole ongelma vaan satulointi ja välillä jopa vasemmalta tuleva harja. Kun hän ei voi kertoa minulle tarkemmin mitä on tapahtunut minä lähden ajatuksesta että jokin asia huolestuttaa ja jännittää. Eli me harjoittelemme mukavuusalueella ja menemme pikkuhiljaa pois alueelta kohti sitä rajaa milloi tulisi halua poistua. Rohkaisen, kehun ja palkitsen kun saan laittaa satulan selkään ja hän pysyy paikoillaan. Seuraan korvia ja hepan kehoa kokonaisuudessa ja poistan painetta heti jos alkaa näyttää siltä. Tänään päästiin jo neljästi satuloimaan ilman että hevonen halusi poistua paikalta. Joku siellä ajattelee että miksi en laita molemminpuolin kiinni ja anna olla ja heitä satulaa selkään. 
Totta! Se olisi se helpoin tapa.... en kuitenkaan halua että hevoseni tuntee ahdistusta ja jännitystä siitä että jokin joskus on sen saanut tuntemaan paniikkia. Haluan että se saa minun kanssani näyttää pelkoa ja pakeneminenkin onnistuu...se saa peruuttaa liinan ollessa irti puomista, eli se huomaa sen että se pääsee pois jos haluaa mutta en satuta sitä ja palkitsen niin että se voi tuntea olonsa mukavaksi ja turvaliseksi  kanssani. Kun oltiin harjoiteltu oli palkintona lopuksi se että ei mentykään kentälle vaan otettiin satula pois ja lähdettiin kahdestaan porkkanapalat taskussa metsään.

 Geisliä on todellakin luonnehdittu maastakäsin "ujoksi" joten tiedossa oli että on arkuuksia  maastakäsin joten otan tämän ihan meille haasteeksi että saan hevoseeni luotua hyvät välit ja se tulee ajan kanssa, johdonmukaisella, tasaisella käsittelyllä ja rohkaisulla. Oikotietä en kuvittele olevankaan vaan aikaa ja pitkäjänteisyyttä se ottaa mutta mitäpä muutakaan minulla on näille hevosille antaa kuin aikaani. Paljon on jo edistytty, riimun saan päähän ilman että edes yrittää kääntää päätä pois, odottaa portilla oikein kun tulen riimun kanssa eli on me jo edistytty tosi hyvin omasta mielestäni. Maastossa Geisli oli tosi mukava ja rento, päristeli ja söi kun annoin luvan varpuja ja jotakin ruohojakin jo löytyi.


Eilen Suvi tuli ratsastamaan Diisalla ja tytöt meni ilman satulaa kun se satula onkin toppauksessa. Valjasmestari soittikin tänään ja tuo satulan maanantaina ja se testataan sitten taas niin että menen selkäänkin.
Keskiviikkona ratsastin Geisliä kentällä ensin tehtiin yli puolituntinen maastakäsittelyä kun ilmeni juuri tuota stressaamista satuloinnista joten ajattelin tehdä töitä ensin maastakäsin että saan hepan rentoutumaan. Heppa toimi hienosti ja aika hujahtikin kentällä kun tein niitä samoja mitä maanantaina tehtiin valmennuksessa. Laukkaa en mennyt.


                                                                 Erilainen hevoskuva



Ilmat ovat olleet niin ihania että tulee hengailtua tarhassa hevosten kanssa, harjaan niistä valtavia karvatukkoja sekä rapsuttelen ja juttelen niiden kanssa.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kevätkirmaus




Tänään päästin hepat kaikki laitumella käymään. Oli niin hieno ilmakin. Ei käynyt mielessä ollenkaan ettenkö saisi niitä sieltä pois. Diisan kanssa kun ei ole sellaisia ongelmai eikä Bonnienkaan joten laskin sen varaan kun neitoset haen pois tulee Geislikin perässä ja niinhän se menikin :)

Geisli sai ihan itse hoitaa eilisen valmennuksen jälkeisen lihastensa verryyttelyn ja hyvin se hoituikin! Puolentunnin riekkumiset ja tietysti hiukan syömistäkin siinä ohessa.



                 Laitumella oli ensimmäiset leskenlehdetkin tältä keväältä bongattavissa.

Samoin lauloi aamulla peippo takametsässä joten kyllä se kevät on tulossa.Maanantaina tuli aamusella valjasmestarikin käymään ja laitettiin Diisan satula selkään ja katsottiin sitä ja sitten menin kentälle  ihan selkään ja hän katsoi miten se menee kun ravaan ja laukkaan. Satula lähti osatoppaukseen ja laitoin mukaan yhden nahkaisen satulavyönkin josta on yksi lenkki mennyt poikki, tulee sekin korjattua samalla. Satulassa ei ollut isoa vikaa niinkuin tiesinkin mutta pois suljetaan kaikki epämukavuudet kuitenkin, ei hevosen tarvitse tehdä töitä epäsopivissa varusteissa.

  Eilinen valmennus oli tosi hyvä. Laukkasin ensimmäistä kertaa Geislillä niin että oikein itse nostin laukan. Aikaisemmin se tarjosi sitä itse minulle ja laukkasin silloin suoran pätkän ja nyt mentiin laukkaympyrällä. Geisli tarvitsee oikeastaan vain ajatuksen laukasta niin se siirtyy. Jos tekee liian suurieleisesti, siirtyminenkin on suurieleinen. Valmentajamme Outi on minulle sanonutkin että Geisli opettaa minut kyllä ratsastamaan todella erilailla ja ei voi muuta kuin nyökytellä. Tämä on niin hieno peli kyllä! Pitää osata antaa ohjaa ja olla rento niin homma senkun paranee vaan.  Mentiin voltteja paljon ja siirtymisiä käynnistä tölttiin. Pitkillä suorilla mentiin tölttiä ja hidastettiin kulmaan jossa voltti ja taas tölttiä. Tuli tosi hyvään kohtaa nyt valmennus, tarvitsin hiukan Outilta potkua omaan takamukseen että olen rohkeampi enkä jää nysväämään vaikka hevonen onkin herkkä niin jäkitän itseäni turhaan ja arkailen sitten reippaampaa askellajia kun tuntuu etten hallitse kroppaani. Kun sain rentoudesta kiinni alkoi homma toimia.
Eilen oli hienoa muutenkin olla taas hoitelemassa lähitallin kahta ihanaa hevosasikasta jotka olivatkin molemmat hyvässä kunnossa ja oli kiva todeta omistajille että hommat on kunnossa ja hevoset nauttivat rentoina hieronnasta eikä kivuista ollut tietoakaan. On niin onni nähdä hyvin voivia ja hyvinpidettyjä hevosia joista todella välitetään ystävinä.

Bonnie mamma ei riekkunut enää askeltakaan laitumella vaan arvokkaasti asteli ja tutki kuivaa heinikkoa, hirnui kyllä kerran toisille jotka riekkuivat sydämensä kyllyydestä. Bonnien maha on muuttanut muotoaan, lieneekö varsa kääntynyt jo.

                                                                         Geisli









                              Diisan menoa oli hieno kyllä katsoa, se oli oikea tuulispää





                                         

                                       Loppuun videopätkät riekkuvista hepoista











sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Ajatuksesta irti

                                                             Geisli kuuntelee tarkkaan

Tänään minun piti ratsastaa Geisli ja Diisakin liikuttaa mutta kun olin tehnyt tallityöt ja ajatus oli mennä sisälle vaihtamaan ratsastushousut, alkoikin melkoinen vesi ja räntäsade. Odottelin tovin kun tuntui että voisi olla vaan kuurokin kun alkoi niin sakeana. Mutta se muuttuikin sitkeäksi kylmäksi vesisateeksi.

 Bonnielle menin laittamaan fleecen kun oli jo ehtinyt niin kastumaan ja siihen päälle tuon ohuemman liukasvuorisen sadeloimen. Jätin homman sikseen ja menin takasin sisälle ja päätin että synttärieni kunniaksi saankin katsoa jonkun leffan ja syödä nachoja :) Sade alkoi loppua vasta kun mies tuli kotiin ja hänkin oli kastunut aika lailla metsässä josta haki uuden tulevan laitumen kaikki tolppamateriaalit.


Niitä on joku 80 tuossa eli hyvin saa sen hehtaarin aidattua. Jokusia tulee vielä kuulemma mutta ovat vielä kasassa alimpana isompien rankojen alla.

Nyt olisi voinut jo mennä ratsastamaan mutta minulla painoi koirakerhon kokoukseen lähtö ja ratsastuskset oli unohdettava. Olen alkanut pohtia tätä aika orjallista pakkoani ratsastaa tai ainakin liikuttaa hevosia, tai lähinnä sitä että kamppailen sen ajatuksen kanssa että olenko huono omistaja kun en liikuta hevosiani. Noh "puolustus" on kyllä että ovat pihatossa. Liikuskelevat kohtuu kivasti tarhassa. Touhuilevat havujen, lelujen ja toistensakin kanssa  jokseenkin aktiivisesti, portilla ei tönötetä juurikaan koskaan kun portti ei johda talliin tai ruokakupille.

Ainakin Diisaa on sanottu hyväkuntoiseksi ja on normaalimitoissakin eli ei nyt sellaista murhetta kait pitäisi niin olla. Jotenkin vaan se ajatus että hevosta tulee liikuttaa ja liikuttaa on aika sitkeessä tuolla jossakin. Itse tiedän silti olevani se joka sanoo tutuillekin jotka samaa asiaa pohtivat että eihän se hevonen siitä mene rikki tai piloille jos me ei niitä liikuteta jatkuvasti kunhan saavat tarhata ainakin sen kellonkin ympäri ja mielummin tietty pitempäänkin ja ei ihan postimerkin kokoisessa tyhjässä hiekkatarhassa.

Taaviterapiaa blogia kirjoittava Elina on antanut paljon itsellekin ajattelemisen aihetta hevosen kanssa touhuilusta. Ei sen tarvitse olla sitä satulointia ja ratsastusta ainoastaan. Nytkin olen pitkin viikonloppua tehnyt pieniä siedätys juttuja Geislille kun hoidan muita rutiineja tarhassa. Aina on hyvä syy laskea talikko ja mennä rapsuttamaan karvakorvaa ja hetki aikaa nostaa vaikkapa pari kaviota ylös niin että heppa ei lähde luotasi pois vaan on tyyni ja viihtyy seurassasi. Pyrin tähän että saan heppaan niin hyvät välit että se halua olla seurassani vaikka tehdäänkin niitä ei niin kivoja juttuja. On hienoa huomata että alan olla Geislille kiinnostava tapaus, eli seuraani kannattaa tulla, saattaa löytyä pala kuivaa leipää ja ainakin rapsutus :)
Suorittamisesta olisi tarkoitus päästä kyllä eroon tässä ja siitä tunteesta kun on mukamas syyllinen olo kun ei jatkuvasti vaan ratsasta ja ratsasta.

                                Mies toi havuja taas hepoille ja tuntuu ne maistuvan vielä




lauantai 22. maaliskuuta 2014

Lauantain touhut

Aurinko on hellinyt joskin aika navakka tuuli on myös puhallellut tänään. Tarha on kivasti silti kuiva suurimmaksi osaksi ja hepat on ihan ottaneet tänään rennosti. Iksu lähti uuteen talliin jo aamusella ja toivoteltiin puolin ja toisin onnea ja menestystä. Kyllä varmasti olemme yhteyksissä jatkossakin ja minä ainakin haluan kuulla ehdottomasti Iksun kuulumiset. Valmennukseen tulevat meille sitten myöhemmässä vaiheessa kun heppa on ensin kotiutunut uuteen paikkaan.

Me tehtiin järjestelyjä tarhassa mieheni kanssa, poistettiin väliaitoja ja tolppia. Heinäverkot tuli uudelleen käyttöön.








Geislin pitää tottua myös slowfedin juttuihin ensin ja se tapahtuukin niin että ruokitapisteistä kaksi on vapaata heinää ja kaksi on verkossa. Saan näin pidennettyä ruokintaväliä joka on nyt ollut vain 3-4h ja siirryn 5-6h ja yöksi laitan osan verkkoihin jotta Diisa ja Geisli saavat ajankulua siten myös yöllä kun ovat kerran vapaana pihattotarhassa.

Tallissa järjestelin taas tavaroita ja pesin ruokintakipat ja muita astioita yms. Bonnien toppaloimikin kuivui pihalla pesun jälkeen lähes kuivaksi asti.



Tänään harjailin kaikki kolme kunnolla tarhassa ja karvaahan lähtee ihan tolkuttomasti. Koiratkin saivat kunnon karvahäädön ulkona metsälenkin jälkeen.

Diisalla ratsastin reilun puolituntisen eilen ja meni oikein kivasti, otin taas ympyrällä voltteja ja peruutuksetkin meni nyt melkoisen kivasti. Samoin avotaivutukset. Odotan kovasti että saan topatun satulan että tiedän sen asian olevan kunnossa eikä aiheuta mitään turhaa kipua hevoselle tai pikemminkin epämukavuutta, ei kivusta vielä onneksi voi puhua. Maanantaina tulee jo valjasseppä.
Tänään piti Geisli liikuttaa mutta aamupäivän tohinat ja tuuli arvelutti ja sitten mies hitsasi ja kolisteli  pihalle joten päätin antaa olla ja keskityin siivouksiin.


Minun on pakko esitellä syntymäpäivälahjani täällä kun siinä on minun oma rakas Diisani ja kuva on täälläkin nähty kesälaidunkuva. Ystäväni poikkesi täänään tuomassa huomisen merkkipäiväni johdosta oikeen ison ihanan yllätyksen. Minä olin niin ymmälläni kun avasin paketin, ilon kyyneleetkin vuodatin niin liikuttunut olin tästä. Tämä on niin kaunis! Se koristaa nyt tässä omassa tilassani tätä tietokoneen luona olevaa seinää jossa on muutenkin kyseisen neitosen kuvia seinällä kehyksissä.



torstai 20. maaliskuuta 2014

Luomuheinää, myräkkää ja pohdintaa ongelmakäyttätymisestä.

Aamumme alkoikin ennen kahdeksaa heinien hakureissulla. Sattui vielä olemaan muuten meidän .15 hääpäivämmekin tänään. Haettiin luomukuivaheinää pikkupaaleissa tuosta noin 10 kilometrin päästä koe-erä ja hyvää on heinä, on apilaa ja muuta normaalista poikkeavaa lajiketta paalissa ja tosi lehtävää...eli ei ole varmaan sokeristakaan kovasti. Tuolta haen kyllä lisää.


                                                          Hyvin maistuu luomuheinä

Päivällä alkoikin sitten tulla lunta ja vaakana kun tuuli vaan yltyy. Suvin piti tulla Diisalla ratsiin ja minun piti Geislillä mennä...saa nyt olla, turhan kurja keli. Pakkanen alkaa olla lähellä puoltatoista astetta ja lumi kastelee kohta hepat. Bonnie sai ohuemman sadeloimen kun sen karva on aika omituisessa huopaantumisvaiheessa kun se lähtee niin rajusti joten epäilen sen veden pitävyyttä ja tämä tuuli lisää kurjaa keliä niin olkoot se loimen alla.


Iksu lähteekin jo ensi lauantaina uuteen talliin. Tilanne rauhottuu meillä sitten. On ollut  syömisen kanssa ongelmaa kun Geislin tulo sai Iksun entisestään ahneehtimaan ja käyttätymään hyvin hankalasti ja siten aiheuttaa minulle aika paljon stressiä kun pitää soveltaa niin että kaikki saisi syödä  kuitenkin rauhassa ja riittävästi eikä yksi kolmen edestä. Kokoerot aiheuttaa lisää jännitettä ja se että yksi on kantavana ja turha stressi ei nyt olisi sillekään hyväksi. Minulla ei ole mahdollisuutta näissä tiloissa järjestää asiaa kun hevonen ei kunnioita sähkönauhojakaan vaan on ryysinyt niistä läpi useasti jos koittaa erottaa. Kurja juttu kaikenkaikkiaan kun Iksun omistajat ovat mukavia ihmisiä. Heitä kyllä nähdään varmasti vielä kun Iksu taitaa jatkaa kyllä Outin valmennuksessa kuitenkin täällä meillä.

Tämä on yksi niitä hankalia asioita mistä minusta on hyvä keskustella avoimesti sillä vaikka me ihmiset kuinka ajattelemme yhdistellä eri hevosia ei se aina vaan onnistu vaikka kuinka olisi hyvää tahtoa. Näissä pienissä pihatto oloissa se varsinkin korostuu yhden hevosen sopimattomuus sillä helposti silloin kärsivät kaikki. Se tuskin on kenenkään vika vaan silloin on meidän ihmisten muutettava tilanne  ihan jo kaikkien turvallisuudenkin takia. Me on kuitenkin pystytty keskustelemaan asiasta suoraan ja yritetty löytää ratkaisuja, tehty eri kokeiluja joten helpolla ei luovutettu.Tähän päädyttiin kuitenkin kun alkaa olla liian raskasta vahtia ja valvoa tilannetta kun hevonen selvästi  muuttuu vaan pahempaan suuntaan keinoista huolimatta. Toivottavasti hevonen saa paremman mahdollisuuden tallioloissa jossa sen heinät on selkeämmin sen omia ilman että sen pitää yrittää syödä kilpaa toistenkin heinät.



keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kaksi viikkoa!


Tänään tuli kaksi viikkoa kun Geisli on ollut täällä kotona minulla. Omistanut olen pian kuukauden tämän nallekarhun. Eilen tulikin hoidettua se omistajanvaihdos Hippoksen toimipisteessä raviradalla niin ei tarvitse lähetellä papereita pitkin ja poikin.

Tänään päätettiinkin mennä hieman maastoon tutustumaan kävellen. Ilma oli tyyni ja kiva muutenkin moiselle kävelylenkille. Iksu ja Heidikin lähti mukaan kun olivat sopivasti paikalla. Läheinen hiekkafirma oli hiljainen joten oli hyvä mennä sen vierestä ja antaa hepan katsella isoja halleja joita siinä on. Eipä herra niistä piitannut. Tuli reippaasti ja rentona kanssani. Taskussa minulla oli porkkanaa joten parit palkkauksetkin matkalla annoin. Geisli ei yrittänyt edes syödä matkalla mitään ja se on kiva piirre, sillä minusta se on niin että sitten vasta pysätään syömään kun on lupa siihen ei hevonen saa oikein sitä päättää kun ollaan ns. hommissa. Kohta siinä voi olla tilanne että ratsastaessakin saa jatkuvasti nyppiä ja huomauttaa, molempien hermoon sellainen käy ja mahdollisesti kanssa ratsastavien myös. Keskittymisen herpantumisesta puhumattakaan.

Puolisen tuntia meni meidän lenkissä. Geisli jopa päristeli jokusia kertoja joten rentona oli herra.
Harjailin tänään Bonnietakin oikeen kunnolla taas kun siitä irtoo nyt tosi paljon karvaa ja näyttää aika nuhjuiselta koko tammuska kun karvoja irtoo valtavasti.

Diisa vietti tänään vapaata. Eilen oltiinkin Diisan kanssa  kolme varttia kentällä ja saatiin räntää, rakeita ja aurinkoa sinä aikana! Kevättä se tekee!

Pakkasta on ollutkin öisin nyt 5-8 asteeseen ja se on kovettanut kentän ja tarhankin aika kovaksi. Ompahan kuivunut paikat. Diisa meni kivasti eilen. Tein valmennuksessa tehtyjä juttuja eli päätympyrällä voltteja joissa keskityin omaan tasapainoiseen ja rentoon istuntaani. Heppa vastasi parempaan ratsastukseeni kyllä selvästi olemalla itsekin tasapainoisempi ja helpompi ratsastaa.
Tölttikin kulki ihan kivasti ja samoin ravissakin tuli kivoja pätkiä jopa isolla ympyrällä.





Eilen tuli käytyä hakemassa molemmille 2 x 0 kokoa olevat kesäkenkulat ja löysin kuin löysinkin Geislille takasiin kengittäjän suosittelemat varvaskäänteellä olevat kengät että kavio saa kasvaa paremmin sivusuunnassa. Agrista tuli haettua multimineraali kivennäisainetta, arnika linimenttiä sekä vaihtolapa talikkoon ja otimpa tuon pinkin talikonkin sitten kaikkineen jospa ne työtkin sujuis mukavammin pinkillä ;)
Sovittiin maanantaille Outin valmennuksetkin tänne meille taasen. Geislin kanssa mene varmaankin.



maanantai 17. maaliskuuta 2014

Maanantain mahtavat fiilikset

 Tammamamma Bonnie suvaitsee Geislin heinille kanssaan kun herra on osoittautunut hyväkäytöksiseksi.

Tänään oli kymmenisen astetta pakkasta aamulla. Tuntui tosi kylmältä ja maa oli kova.  Soittelin heti aamusella tutulle ja lähelläkin vielä asuvalle valjasepälle ja hän lupasi tulla katsomaan ja hakemaan satulan topattavaksi ensi viikolla.

 Posti toi Geislin paperit minulle ja taidankin heti huomenissa kun on muutenkin asiaa Poriin niin mennä raviradan toimistolle hoitamaan omistjavaihdoksen Hippokselle.

Menen hakemaan  jos vaan löytyy niin kesäkengät molemmille heposille valmiiksi ja meinaan ottaa samantein molemmille parit kierrokset ettei tarvitse turhaan kesällä niitä sitten lähteä hakemaan. Toisaalta mietin josko Diisa olisi jokusen kuukauden kesällä kengättä jos sille antaisin kevyemmän kesän, tämä jää nyt vielä mietintään. Muutenkin pitää hakea kivennäisiä ja uusi talikonlapa agrista.

Tänään hainkin Geislin puomille ja tarkoitus oli sen kanssa mennä viikonlopun valmennus antia. Venyttelin tänään ennen ratsastusta ja olen nyt päättänyt että kuminauhalla venyttely tulee ohjelmaani päivittäin. Ei tee yhtään huonoa pitää omat paikat hieman paremmassa kunnossa. Voimaa tulee ihan ohessa kun lykkää lantakärryjä, kantaa, nostaa, siirtää ja vie ja tuo asioita joka paikkaan ja ratsastaa paria heppaa :)

Geisli oli taas hieman epäilevämpi turpiksen suhteen ja satulavyötä kun jouduin hieman säätelemään meni herralta hieman herneet nenuun. Asiasta selvittiin juoksuttamalla pari kierrosta tinttaavan hepan vimman liikuttaa jalkojaan ja sen jälkeen sainkin ihan rauhassa taas hääräillä sen ympärillä. Teinkin hieman ylimitoitetusti asioita hepan ympärillä ja olin aavistuksen rivakampi ja  menin puolelta toiselle mutta heppa oli nyt ihan paikallaan ja mutusteli päiväheinää jonka toiset saivat tarhaan.

Mentiin kentälle ja laitoin ensin liinan ja deltan. Käveltiin pari kierrosta ja otettiin porkkanapaloilla pienet jumpatkin, sitten laitoin herran kävelemään ja tölttäämää ympyrällä. Raviin siirryttiin ja vaihdoin suunnan. Heppa alkoi rentoutua taas ja päristeli. Otin sitten liinan pois ja sivusta ratsastin arviolta yhteensä kymmenen minuuttia molemmilta puolilta ja otin pyähykset, voltit. Sitten meninkin selkään. hienosti herra oli paikoillaan ja odotti käskyä. Palkkasin selästäkin pienellä porkkananpalalla jota hän osasikin jo odottaa, tämä oli kolmas kerta :)

Heppa tuntui heti tosi rennolta mutta herkältä, kuunteli pienintäkin pyyntöäni. Tämä on niin uskomaton tunne, kun Diisa on niin ratsastettava että tuntuu kuin ei tekisi mitään vaan ajattelisi niin johan tämä herra on jo tekemässä! Geisli örisi ja ynähtelikin käyntiä mennessä tyytyväisenä korvat sivuille töröttäen joten uskon että se oli tänään kaikkein rennoin mitä se on vielä täällä ollessa ollutkaan selästä käsin vaikka, se onkin ollut melko rento jo heti ensikerrastakin.

Kiinnitin kovasti nyt huomiota jalkoihini, hartioihin että ovat rennot ja tasassa suurinpiirtein. Keskityin vyötäröstä kroppani kääntämiseen volteilla ja heppa toimikin kuin unelma. Avot ja pohkeenväistö meni kuin vettä vaan...En oikeen edes voi uskoa tätä todeksi, osaanko minä vai onko hevonen niin upea että se tekee jo pienestä toiveestakin. Lusmuilin sitten siinä huumassa itse ja huomasin kyllä että ei se automaatti ole! Uralta oiottiin kyllä jos ei ajatellut ja pitänyt katsetta uralla.

Raviin siirryin ja sain heti ravin joka tosin oli mallia mummoköpöttely mutta en piitannut nyt temposta vaan siitä että sain sen askellajin mitä olin pyytänyt. Menin ympyröirä ja kahdeksikon kautta vaihdoin suunnan useampaan kertaan. Pidin yllä ravia enkä hoputellut tempoa vaan keskityin huolellisesti olemaan oikein selässä ja auttamaan hevosta tasapainoon. Uskoakseni suoriuduin kohtuullisesti. Venyttely on nyt parina päivänä jo auttanut omaa kroppaani. Otin peruutukset ja nehän meni niin pienellä pyynnöllä.
Kentällä me vietettiin kiva tunti Geislin kanssa ja olin hyvin onnellinen tästä päivästä.

                       Vieläkin uskomaton tunne! Kahden islantilaisen passit ja omia ovat.














sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Valmennus Pinsiössä.



                                                   Diisa ja Vetris matkalaisina


Aamulla lähdettiin liikenteeseen kahdeksan maissa meiltä kun mies oli jo lähtenyt ennen seitsemää hakemaan  toista islanninhevosta Vetristä noin viidentoista kilometrin päästä ja minä laittelin sillä aikaa eväitä ja kahvia termariin sekä ruokin koirat ja kotiin jäävät hepat. Veljeni tulisi päästämään koiria päivällä ulos ja Iksun omistaja huolehtisi kotona olevista hepoista. Diisaa ei tarvinut kuin hieman sipaista harjalla kun sillä oli ollut loimi yön. Jalat sekä kaviot otin tietenkin paremmin enne kuin laitoin kuljetussuojat ja heppa kyytiin.

Matka meni kivasti rupatellen ja keli oli sula vaikka yöllä olikin tullut sentti pari lumentapaista.
Saavuttiin Pinsiön ratsutilalle hyvissä ajoin ennen kymmentä. Saatiin traileri lähelle maneesia ja hienoon talliin meillä oli molemmille hepoille vuokrakarsinat.






Minä sainkin alkaa laittamaan heppaa kuntoon ja menin maneesiin verkkaamaan toiseen päätyyn ennen omaa vuoroani.


Minua ennen oli Veeti joka on siis mukanamme tulleen Vetriksen poika ja Veetihän on ollut meillä sen puolisen vuotta Diisan kanssa kun minulle tuli hepat kotiin niin hän oli Diisan kaverina sen alkutaipaleen. Veeti on vaihtanut omistajaa ja löytänyt omat ihmisensä ja siitä on tullut jo niin kiva ja komea nuoriherra.

Jenni Kurjen tehovalmennuksessa olen ollut ennenkin.  Hänen luonaan on myös ollut Diisa ratsutettavana kuukauden, kaksi vuotta sitten.

Aloitimme minun 45 minuuttiseni ihan perusasioilla. Jenni huomasi minun hartiani kireyden ja samoin jalkani kireyden. Vasen jalkani ja oikea hartiani olivat kireyksistä johtuen lyhyet ja eivät joustaneet. Keskityttiin minun asentoni korjaamiseen ja samoin Diisan satulaa kuulemma kannattaisi takaa topauttaa kun olivat toppaukset latistuneet jokseenkin. Laitettiin geelialusta kaksikerroin taakse niin parantui satulan asentokin.



Videolla puidaan istunnan merkitystä kun tosiaan hevosellakin on oma heikko puolensa ja minulla omani niin meidän tulisi löytää yhdessä se paras mahdollinen tasapaino jotta molemmille olisi ratsastus mukavampaa ja helpompaa.

Mentiin paljon ympyrällä ja hain keskivartalontuen ja ohjauksen kropasta. Napa oikeaan suuntaan, katse menosuuntaan, hartiat rennot ja kyynärpäsitä suoralinja hevosen suuhun. Nilkat rennot ja kanta sinne alemmas. Tässä oli teema. Lantiosta sentään istuin kummallakin istuinluulla tasaisesti :)
Tehtiin harjoitteita päätympyrällä jolle tehtiin voltteja.

Aikahan hujahti ja tuntini päätyttyä vein Diisan karsinaan kävelytettyäni sitä tovin ulkona. Hiki meille ei niin kovasti tullut kun työskentely oli käynnissä ja maneesi oli melkoisen viileä. Minulla kyllä tuntui reisissä ja pohkeissa. Diisa sai muutman siivun kuivaheinää karsinaan jota meillä oli mukana. Diisa osasi käyttää sujuvasti juoma-automaattia jota hämmästelin sillä minun aikanani se ei ole sellaisia käyttänyt.

                                                               Inkeri ja Vetris

Toinen tunti mentiin sitten vielä hieman taivuttelua ja perusjuttuja ja sitten tölttiäkin päästiin menemään.








Toinen tunti oli 30 minuuttinen ja se meni hujauksessa.  Päivän anti oli kyllä erinomainen. Saatiin paljon ajattelemisen aihetta ja työskentelyä käynnissä. Sain tunteesta kiinni kun hevonen menee kaauniisti haluttuun suuntaan ilman että juurikaan käytän käsiäni ohjaamiseen vaan pohkeet ja painoavut riittävät vallan mainiosti.  Päätin myös nyt keskittyä oman kroppani venyttelyyn. Tänä aamuna jo otin kuminauhajumppaa hartioille ja tekihän se hyvää!!

Olin hyvin iloinen ja tyytyäinen muutenkin Diisan käytökseen niinkuin osasin odottaakin se oli mallikkaasti joka tilanteessa ja oli erittäin helppo ja miellyttävä. Ainoastaan arvelutti purnaisiko se ratsastuksessa mutta ei purnannut kuin hieman alussa ja luulempa että syykin selvisi että olen jumittanut ihan liikaa jlkaani ja toista hartiaa ja satulassakin on sanomista joten toppaajalle
huomenissa soittelen että tulee katsomaan satulaa ja ottaa sen sitten varmaan topattavaksi.

                                                         Tässä ollaan lähtötunnelmissa


Kotiin päästiin turvallisesti ja heppakin oli tyytyväinen kun sai laumansa takaisin ja heiniä eteensä kotona.

Tänään Juoksutin ja venyttelin Diisaa puolisen tuntia kentällä ja käytin sivuohjia juoksutusvyöllä ja heppa toimi oikein hienosti. Se oli rento ja mukava oma itsensä. Geisli on viettänyt vapaita ja se tuntuu kotiuvan ihan kivasti.

Olen laittanut Diisan ja Geislin kahdestaan paljon syömään ja on ollut ilo havaita että Geislikin jättää heinät välillä ja menee torkkumaan eikä hamua laatikkoa kerralla tyhjäksi. Aivan loistavaa että molemmat hepoistani ovat  rauhallisia syöjiä.