Valmennus Pinsiössä.

                                                   Diisa ja Vetris matkalaisina


Aamulla lähdettiin liikenteeseen kahdeksan maissa meiltä kun mies oli jo lähtenyt ennen seitsemää hakemaan  toista islanninhevosta Vetristä noin viidentoista kilometrin päästä ja minä laittelin sillä aikaa eväitä ja kahvia termariin sekä ruokin koirat ja kotiin jäävät hepat. Veljeni tulisi päästämään koiria päivällä ulos ja Iksun omistaja huolehtisi kotona olevista hepoista. Diisaa ei tarvinut kuin hieman sipaista harjalla kun sillä oli ollut loimi yön. Jalat sekä kaviot otin tietenkin paremmin enne kuin laitoin kuljetussuojat ja heppa kyytiin.

Matka meni kivasti rupatellen ja keli oli sula vaikka yöllä olikin tullut sentti pari lumentapaista.
Saavuttiin Pinsiön ratsutilalle hyvissä ajoin ennen kymmentä. Saatiin traileri lähelle maneesia ja hienoon talliin meillä oli molemmille hepoille vuokrakarsinat.

Minä sainkin alkaa laittamaan heppaa kuntoon ja menin maneesiin verkkaamaan toiseen päätyyn ennen omaa vuoroani.

Minua ennen oli Veeti joka on siis mukanamme tulleen Vetriksen poika ja Veetihän on ollut meillä sen puolisen vuotta Diisan kanssa kun minulle tuli hepat kotiin niin hän oli Diisan kaverina sen alkutaipaleen. Veeti on vaihtanut omistajaa ja löytänyt omat ihmisensä ja siitä on tullut jo niin kiva ja komea nuoriherra.

Jenni Kurjen tehovalmennuksessa olen ollut ennenkin.  Hänen luonaan on myös ollut Diisa ratsutettavana kuukauden, kaksi vuotta sitten.

Aloitimme minun 45 minuuttiseni ihan perusasioilla. Jenni huomasi minun hartiani kireyden ja samoin jalkani kireyden. Vasen jalkani ja oikea hartiani olivat kireyksistä johtuen lyhyet ja eivät joustaneet. Keskityttiin minun asentoni korjaamiseen ja samoin Diisan satulaa kuulemma kannattaisi takaa topauttaa kun olivat toppaukset latistuneet jokseenkin. Laitettiin geelialusta kaksikerroin taakse niin parantui satulan asentokin.



Videolla puidaan istunnan merkitystä kun tosiaan hevosellakin on oma heikko puolensa ja minulla omani niin meidän tulisi löytää yhdessä se paras mahdollinen tasapaino jotta molemmille olisi ratsastus mukavampaa ja helpompaa.

Mentiin paljon ympyrällä ja hain keskivartalontuen ja ohjauksen kropasta. Napa oikeaan suuntaan, katse menosuuntaan, hartiat rennot ja kyynärpäsitä suoralinja hevosen suuhun. Nilkat rennot ja kanta sinne alemmas. Tässä oli teema. Lantiosta sentään istuin kummallakin istuinluulla tasaisesti :)
Tehtiin harjoitteita päätympyrällä jolle tehtiin voltteja.

Aikahan hujahti ja tuntini päätyttyä vein Diisan karsinaan kävelytettyäni sitä tovin ulkona. Hiki meille ei niin kovasti tullut kun työskentely oli käynnissä ja maneesi oli melkoisen viileä. Minulla kyllä tuntui reisissä ja pohkeissa. Diisa sai muutman siivun kuivaheinää karsinaan jota meillä oli mukana. Diisa osasi käyttää sujuvasti juoma-automaattia jota hämmästelin sillä minun aikanani se ei ole sellaisia käyttänyt.

                                                               Inkeri ja Vetris

Toinen tunti mentiin sitten vielä hieman taivuttelua ja perusjuttuja ja sitten tölttiäkin päästiin menemään.

Toinen tunti oli 30 minuuttinen ja se meni hujauksessa.  Päivän anti oli kyllä erinomainen. Saatiin paljon ajattelemisen aihetta ja työskentelyä käynnissä. Sain tunteesta kiinni kun hevonen menee kaauniisti haluttuun suuntaan ilman että juurikaan käytän käsiäni ohjaamiseen vaan pohkeet ja painoavut riittävät vallan mainiosti.  Päätin myös nyt keskittyä oman kroppani venyttelyyn. Tänä aamuna jo otin kuminauhajumppaa hartioille ja tekihän se hyvää!!

Olin hyvin iloinen ja tyytyäinen muutenkin Diisan käytökseen niinkuin osasin odottaakin se oli mallikkaasti joka tilanteessa ja oli erittäin helppo ja miellyttävä. Ainoastaan arvelutti purnaisiko se ratsastuksessa mutta ei purnannut kuin hieman alussa ja luulempa että syykin selvisi että olen jumittanut ihan liikaa jlkaani ja toista hartiaa ja satulassakin on sanomista joten toppaajalle

huomenissa soittelen että tulee katsomaan satulaa ja ottaa sen sitten varmaan topattavaksi.

                                                         Tässä ollaan lähtötunnelmissa

Kotiin päästiin turvallisesti ja heppakin oli tyytyväinen kun sai laumansa takaisin ja heiniä eteensä kotona.

Tänään Juoksutin ja venyttelin Diisaa puolisen tuntia kentällä ja käytin sivuohjia juoksutusvyöllä ja heppa toimi oikein hienosti. Se oli rento ja mukava oma itsensä. Geisli on viettänyt vapaita ja se tuntuu kotiuvan ihan kivasti.

Olen laittanut Diisan ja Geislin kahdestaan paljon syömään ja on ollut ilo havaita että Geislikin jättää heinät välillä ja menee torkkumaan eikä hamua laatikkoa kerralla tyhjäksi. Aivan loistavaa että molemmat hepoistani ovat  rauhallisia syöjiä.