Tervetuloa uudet lukijat ja kiitokset saamastani huomiosta!
Maanantaina valmennuspäivänä tallitöiden jälkeen hain Diisan ja harjailtuani sen laitettiin kuolaimettomat ja juoksutusvyö. Mentiin jatkamaan meidän raviteematreenejä. Juoksutin paljon ravissa neitosta. Noin puolituntia mentiin. Vasenkierros oli se hankalampi mutta kyllä sielläkin mentiin monen monta kierrosta kivaa pitkää ravia. Menin hetkeksi sisälle ja piti pistää karvalankamatolle ihan pötkölleen ja valmistautua iltapäivän valmennuksiin. Minua on vaivannut unettomuus jo aika pitkään ja on väsyttänyt jonkinverran kun kuitenkin nämä työt on kohtuu fyysisiä. Anemia kanssa on minulla liki takuu seuralainen. Sinnittelen tätänykyä noin viiden tunnin yöunilla eli nukun vasta noin kahden maissa kun, herätys on kuitenkin hevosienkin takia jo seitsemältä joka ikinen aamu mutta osanipa olen valinnut, en sillä.
Tänään meitä oli taas neljä valmennuksessa. Sanni aloitti Hassen kanssa.
Hanna tuli Röllin kanssa ja mieheni kuskasi heitä. Onni on miehet jotka auttaa meitä tässä harrastuksessamme. Seuraavaksi olikin Heidin ja Iksun vuoro. Me oltiinkin Geislin kanssa viimisinä kahdeksan aikoihin valmiina.
Minua jännitti kyllä kieltämättä. Ekaa kertaa valmennuksessa uuuden heppani kanssa. Olkoonkin vaan että valmentaja Outi oli meidät yhteenliittävä välittäjä ja oltiin meillä.
Varustelu sujui ihan hyvin, palkkasin Geisliä usein nätistä käytöksestä kun sain hoitaa ja varustaa. Mentiin kentälle ja sain Outin opastuksella "ratsastaa" jalkautuneena ohjastuntumalla sivustakäsin. Voltit, pysähdykset kaikki mentiin. Pujoteltiin jopa keiloja. Ei ole muuten ihan helppoa hevosen kanssa joka on äärimmäisen herkkä avuille, toisaalta se helpottaa mutta yksikin oma askel joka menee vikaan, menee heppakin vikaan ja vika on ihan omaa syytä! Todella opettavainen juttu, eli hevonen lukee kehomme liikkeitä todella, todella hyvin. Aika opettavaista puuhaa, suosittelen.
Kuvia ei ole meidän ekasta valkusta oli tietysti hyvin pimeää, no kentällä toki valot mutta ei niistä olisi ollut mihinkään kuvia valaisemaan ilman että meitä olisi häiritty salamavaloilla.
Selkään kun menin olin hirmu luottavainen heti! Tämä hevonen on ihan mahtava pakkaus. Tuntui niin mahtavalta saada Outin ohjeilla se kulkemaan kauniisti, siis sillätavalla kauniisti mitä minun taitoni riittävät. Hevonen antaa kyllä minulle palautetta heti ja vahvasti. Uskomatonta, kiemurtelva hevonen suoralla ja opettaja sanoo: nosta vasen olkapää: minä nostan ja hevonen kulkee suoraan! Silti hevonen ei sekoile vaikka heiluttelen itseäni miten sattuu ja testaan sen hermoja, eli se ei ole pommi mutta opettaa minut hallitsemaan kroppaani paljon paremmin. Ehkä Geisli opettaa minulle aika paljon ja minä koitan tarjota sille kodin jossa sillä on vapaus kulkea pihatossa islanninhevoseurassa ja yhden ihmisen hevosena jota se selkeästi tarvitsee. Olen äärettömän onnellinen juuri nyt! Kello oli liki kymmenen kun jäähdyttelin vielä Geisliä kentällä ja olin tässä ihmeellisessä nirvanassa siitä kaikesta jännittämisestä ja epäröinnistä helpottuneena että voin vain kuvailla tunnetta liki eufooriseksi. Tietenkin nöyränä tietäen että tie on pitkä ja kivinen mutta onni on tässä ja nyt läsnä ja nautin siitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti