Tänään minun piti ratsastaa Geisli ja Diisakin liikuttaa mutta kun olin tehnyt tallityöt ja ajatus oli mennä sisälle vaihtamaan ratsastushousut, alkoikin melkoinen vesi ja räntäsade. Odottelin tovin kun tuntui että voisi olla vaan kuurokin kun alkoi niin sakeana. Mutta se muuttuikin sitkeäksi kylmäksi vesisateeksi.
Niitä on joku 80 tuossa eli hyvin saa sen hehtaarin aidattua. Jokusia tulee vielä kuulemma mutta ovat vielä kasassa alimpana isompien rankojen alla.
Nyt olisi voinut jo mennä ratsastamaan mutta minulla painoi koirakerhon kokoukseen lähtö ja ratsastuskset oli unohdettava. Olen alkanut pohtia tätä aika orjallista pakkoani ratsastaa tai ainakin liikuttaa hevosia, tai lähinnä sitä että kamppailen sen ajatuksen kanssa että olenko huono omistaja kun en liikuta hevosiani. Noh "puolustus" on kyllä että ovat pihatossa. Liikuskelevat kohtuu kivasti tarhassa. Touhuilevat havujen, lelujen ja toistensakin kanssa jokseenkin aktiivisesti, portilla ei tönötetä juurikaan koskaan kun portti ei johda talliin tai ruokakupille.
Ainakin Diisaa on sanottu hyväkuntoiseksi ja on normaalimitoissakin eli ei nyt sellaista murhetta kait pitäisi niin olla. Jotenkin vaan se ajatus että hevosta tulee liikuttaa ja liikuttaa on aika sitkeessä tuolla jossakin. Itse tiedän silti olevani se joka sanoo tutuillekin jotka samaa asiaa pohtivat että eihän se hevonen siitä mene rikki tai piloille jos me ei niitä liikuteta jatkuvasti kunhan saavat tarhata ainakin sen kellonkin ympäri ja mielummin tietty pitempäänkin ja ei ihan postimerkin kokoisessa tyhjässä hiekkatarhassa.
Taaviterapiaa blogia kirjoittava Elina on antanut paljon itsellekin ajattelemisen aihetta hevosen kanssa touhuilusta. Ei sen tarvitse olla sitä satulointia ja ratsastusta ainoastaan. Nytkin olen pitkin viikonloppua tehnyt pieniä siedätys juttuja Geislille kun hoidan muita rutiineja tarhassa. Aina on hyvä syy laskea talikko ja mennä rapsuttamaan karvakorvaa ja hetki aikaa nostaa vaikkapa pari kaviota ylös niin että heppa ei lähde luotasi pois vaan on tyyni ja viihtyy seurassasi. Pyrin tähän että saan heppaan niin hyvät välit että se halua olla seurassani vaikka tehdäänkin niitä ei niin kivoja juttuja. On hienoa huomata että alan olla Geislille kiinnostava tapaus, eli seuraani kannattaa tulla, saattaa löytyä pala kuivaa leipää ja ainakin rapsutus :)
Suorittamisesta olisi tarkoitus päästä kyllä eroon tässä ja siitä tunteesta kun on mukamas syyllinen olo kun ei jatkuvasti vaan ratsasta ja ratsasta.
2 kommenttia:
Tuo suorittamisen ja liikuttamisen pakko se vaivasi aikanaan minuakin. se on tiukassa, usko pois!
Mutta yhtään ei ole Taavikaan kärsinyt harvemmasta liikuttelutahdista, päinvastoin. Se tuntuu jaksava aina paremmin lähteä töihin sekä keskittyy paremmin. Ja kun välillä menen vain hakemaan sen ulkoa harjattavaksi ja tehdäänkin jotain mukavaa, se tulee seuraavallakin kerralla mielellään. :)
Ihanaa, että olen saanut ajatuksia aikaiseksi. Itsekin olen joutunut näitä punnitsemaan sekä ajattelemaan paljon ja edelleen tappelen välillä itseni kanssa jos en kerkeä ja pysty ratsastamaan ja toisaalta samaan aikaan tiedän, että hevoseni ei siitä kärsi. Se liikkuu laumassa ja telmii kavereiden kanssa joka päivä. Luulen, että joku pieni 20min kävelylenkki on siihen verrattuna melko turhaa liikuntaa. :)
Totta! Järki tässä kohtaa kyllä tietää asioiden olevan juuri näin. Kunhan tosiaan pääsee irti siitä turhasta suorittamisesta. olen itsekin juuri pähkaillyt että se että hakis hevosen just sille pienelle kävelylenkille ei tosiaan ole mitään liikunnallista hyötyä eli se ei tosiaan ole mitään kuntoilua hevoselle. Asia on eri silloin kun asenteena onkin vain yhdessä olo ja jokin puuha ja silloin siihen ei kuulu se pingottaminen ja suoritus. Ehkä tässä pikkuhiljaa päästään asian kanssa sinuiksi.
Lähetä kommentti