keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Satulapukki





Mies teki minulle satulapukin. Nyt sujuu kätevästi satulankin huolto. Ei tarvitse kiikkerän tuolin karmilla sitä puhdistaa ja varoa että tipahtaa lattialle kesken kaiken. Iste pukki on kuivaa kuusipuuta ja jalat on metallia jotka on maalattu harmaalla. Kevyt siirtää ja silti tukeva. Korkeuskin on hyvä joko tekee seisten eikä joudu siltikään kumartelemaan jatkuvasti tai sitten istuu matalammalla jakkaralla vieressä.

Eilen oltiin taas Anun ja Unton kanssa maastossa. Kaksi tuntia meni aikaa ja mentiin hiukan erilaisiakin polkuja. Riistapellolla tehtiin kierros ja hepat sai hiukan raskaampaa kulkua kun tultiin takaisin polkua jossa ei ollut kun ihan parit jäljet. Vaikka eihän täällä lunta juurikaan ole.
Mennessäni noutamaan heitä menin tölttiä ja mikä hienointa pyysin ravia töltistä ja heppa siirtyi heti raville kun pyysin. Se nosti mieltä ja olin tosi iloinen.

Tänään onkin ollut karmea ilma, tuulee ja tulee välillä vettä ja välillä suuria räntähiutaleita.
Huomenna onkin jännää kun Veetin omistaja tulee aamulla ja meinataan mennä yhteiselle pienelle takametsämaastolle ja Veeti saa kantaa omistajaansa, hän testaa poikaa koulutuksen jälkeen. Veeti kun on myynnissä niin hän haluaa hieman tietää sen käyttöä ja jos sitä haluaa joku kokeillakin niin hän haluaa hieman itse ensin saada siitä käsitystä. Emme voi tietenkään tehdä kuin lyhyen lenkin kun heppa on nuori ja vielä puuttuu ne "ratsastus" lihakset.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Vau näppärän näköinen, varmaan tosi hyvä tuo satulateline