Lähdimme maneesille vaikka pakkasta olikin noin -17,5 astetta. Pakko mennä aikaisin kun mies menee iltavuoroon jos meinaa mennä. Diisalla oli jo mennessä loimi vaikka matka ei kestäkkään kun reilun 10 minuuttia.
Mies oli minulle taas apuna mutta lähti asioilleen kun oltiin saatu heppa satuloitua. Maneesilla kesti hetken että loisteputkivalot valaisivat kunnolla ja maneesi oli melkoisen hämärä kun ulkona taas oli kirkasta. Diisa oli ihan nätisti, pikkasen se kuunteli pakkasen rasahduksia puisessa maneesirakennuksessa mutta ei niistä sen kummemmin välittänyt. Kun menin selkään oli se hetken hieman tarkempi ja kulki pää pystymmässä eikä malttanut mennä kuolaintuelle. Kun hetki oli menty ympäri maneesia se rauhottui ja alkoi hakeutumaan alas ja kuolain alkoi liikkua suussa. meillä oli taas omppukuolain.
Aloitin taas keskittymällä kulmiin jotka menivätkin heti jo alkuun mukavasti kun niihin on nyt tässä parin viikon aikana kiinnitetty huomiota enemmän. Sitten otin isolle ympyrälle ja aloitin sen säätelyn ja taas oli alussa huomioitavaa että heppa kulki lapa edellä ja pää oli pikemminkin ulospäin kun sisälle taipuneena varsinkin kun aloitin vakeampassa kierroksessa. Sain tehdä hetken töitä että sain lapaa raipan kanssa siirrettyä ja heppa alkoi taas taipua. Pikkuhiljaa pääkin tuli mukaan ja saatiin ihan kohtuullinen ympyrä. Toinen suunta olikin sitten huomattavasti helpompi. Kokeilin myös pienentää ja suurentaa ympyrää ja siinä heppa jopa hiukan liioitteli pohjetta ja astui tosi reippaasti sivuun pohkeen paineesta vaikka en tosiaankaan itse mitenkään liikaa pohjetta käyttänyt...oli heppa jotenkin heti vain paremmin pohjekuulolla mitä se ei ollut pari viikkoa sitten kun aloitin tämän "kiemuroiden" vääntämisen taas. Sitten mentiin muutama kierros taas käyntiä uralla ja otin pysähdyksiä ja nopeita liikkeellelähtöjä heti kun heppa oli oikeastaan kunnolla pysännyt. Sitten oli vuorossa töltti. Heppa oli siihenkin melko hyvin virittynyt ja ei tarvinnut paljoakaan antaa pohkeita kun töltti nousi joskin se oli ravitahtista ensin. Tein hieman kokoamista ja valmistelin paremmin ja otin pitkälle suoralle tultaessa tölttiä ja sieltä tulikin pari oikein kunnon pätkää hyvää tölttiä. Pohja oli muuten nyt aavistuksen kovempi varmaan pakkasestakin johtuen ja sopi töltillekin paremmin. Ravia sain pienen pätkän kun sitä pyysin mutta se oli enimmäkseen ravitahtista tölttiä kun annoin hiukan enemmän ohjaa ja aavistuksen nojasin eteenpäin niin muutama askel tuli ihan kunnollista ravia ja siihen tyydyin ja kehuin...kuitenkin se alkaa jo tietää mitä pyydetään.Siihen pitää kyllä kanssa keskittyä vaan enemmän että sitä saadaan kentälläkin kun pyydetään. Pohkeenväistö oli ohjelmassa seuraavaksi käynnissä..Älkää luulkokaan että tekisin sitä jossakin muussa askellajissa tämän hepan kanssa :) Sain yhden pätkän oikein tosi kivasti menemään ja heppa taas astui kunnolla alle ja ristiin. Kehujen jälkeen siirryttiin pienen pätkän pitkillä ohjille menemisen jälkeen tekemään siirtymisharjoitukset. Käytin kentän kirjaimia hyväkseni ja siirsin käyntiin ja käynnistä tölttiin. Heppa alkoi ennakoida nopeasti kun tein samoissa kohdissa joten sekotin pakan ja otin lyhyilläkin sivuilla tölttiin ja sain hepan heräämään oikein tosi herkäksi kuuntelemaan istuntani apuja. Sellainenhan tämä heppa on ollutkin aina että on tosi herkkä istunnalle. Piti välillä hiukan toppuutellakin oikein kun vauhttia alkoi löytymään tölttiin enkä viitsinyt ratsastaa heppaa hikeen enään kun tiesin että lopettelisinkin kohta. Lopuksi mentiin käyntiä ensin huolellisesti vielä ohjaintuntumalla mutta pää sai mennä eteen ja alas kunnolla ja sinnehän Diisa mielellään menee venyttämäänkin. Sitten annoin pitkät ohjat ja heppakin hieman päristeli ja minä kehuin ja rapsuttelin säkää.
Otin satulan, suitset pois ja laitoin loimen, kuljetussuojat ja soitin miehelle että oliko hän jo tulossa. Haravoin jälkiämme niinkuin maneesin käyttöön tuolla kuuluu ja Diisa kulki hitaasti perässäni vapaana riimunaru selänyli heitettynä. Se ihmetteli hieman haravoimistani. Kassista kaivettiin porkkana, sitten jo kuultiinkin auton tulevan meitä noutamaan. Hiukan jouduttiin lastaamisessa tukemaan koppiin menoa takaapäin...ja tehtiinkin niin että mies otti narusta kiinni ja meni koppiin ja minä tulin takana ja pidin kättäni lautasilla ja maiskutin hieman kun neito meinasi kääntyä pois sillalta. Meillä meni noin kolmevarttia ratsastukseen. Diisalla on ollut nyt kohtuu työrupeama tässä neljänä päivänä ja olen tyytyväinen kyllä kokonaisuudessaan fiilikseen mikä on ollut nyt. Paljon on tekemistä...sehän on selvää mutta ollaan taas päästy kuulolle ja herkistelty pohjeavut aika kivasti. Seuraavaksi hiukan paremmalla kelillä...ei näin kovaa pakkasta niin otan maneesilla laukkatreeniä...saakin nähdä miten siinä käy :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti