Eilen mies vaihtoi Diisalle kuluneita hokkeja eteen. Täällä on nämä jäiset tiet ilmeisesti niin kovia että kuluu hokitkin tyystin. Jo viimeksi vaihtoi kengittäjäkin hokit eteen. Diisa oli vapaalla eilen kun oli takana neljä reipasta työpäivää.
Tänään mies otti trailerin mukaan kun lähti metsään kaatamaan aitatolpiksi sopivaa kuusta. Hän toisi niistä latvoja hepoille syötäviksi. Harjoiteltiin kolmesti lastausta Diisan kanssa. se kun on hiukan alkanut jarruttamaan sillalle tuloa ja tuppaa menemään poikittais siinä. Tilannetta auttaa kun minä olen tukemassa takaa. Kolmesti laitettiin heppa sinne ja hetken seisotus, porkkanaa ja pois.
Täällä alkoi tusiskuttaa lunta aika reippaasti. Minulle tuli kuitenkin hieman ennen kolme kun sain kotityöt tehtyä niin halu lähteä hepan kanssa kevyelle pienelle lenkille. Laitoin hepan valmiiksi ja hyppäsin selkään. Raipankin otin mukaan jos neito ei haluaisi oikein mennä yksin pidemmälle.! Eipä ollut niitä ongelmia! Heppa oli heti tosi reipaskäyntinen ja ryhdikäs...meni oikein selvästi energistä käyntiä ja käytti takaosaa hyvin. Hetken päästä se meni alas ja rentoutui mukavaksi ja hiljenteli hiukan tahtia. Kun päästiin sellaiseen kohtaa josta olen vieraiden kanssa aina ottanut tölttipätkän alkamalla itse juosta oli Diisa selkeästi sitä mieltä että nyt huvittaisi mennä tölttiä. Kokosin sitä ja valmistelin töltiin ja se olikin helppoa. Heppa nousi kivasti ja oli tosi tirheä. Vain aavistus ja ajatus tölttiavuista niin johan oli meillä jo reipas töltti menossa. Heppa meni ensin vähän hutiloiden ravitahtisena mutta korjailin tilannetta ja Diisa vastasi alkamalla oikeen tahdikkaasti mennä tölttiä jossa oli selkeä töltin tahti! Se pärisi ja pörisi oikeeen minulle kun mentiin, kivet sinkoili tiestä. Kun hidastelin se oikein viskoi päätäänkin ja korskui...sillä oli todella menohaluja! Otin muutaman askelen käyntiä ja taas tölttiä ja nyt tuli heti hieno töltti. Voi kun joku olisi ollut kuvaamassa meitä! Olen varma että tämä on pitkään aikaan parasta tölttiä mitä on menty. Heppa oli niin paketissa ja meni ryhdikkäänä kuin mikäkin taskuraketti. Menin edestakaisn tietä noin 200m pätkällä, koitin saada säädeltyä tölttiä hitaammaksi ja onnistuinkin välillä. Helposti se otti kyllä sen vahdikkaamman vaihteen mutta mikä hienoa heppa meni tölttiä eikä rynninyt tai ryysinyt laukalle. Se meni tölttiä todella ilolla tai minusta ainakin niin tuntui. Uskalsin sen antaa mennä niin lujaa kuin se tahtoi ja mentiinkin pätkä tosi kovaa, Jopa kuolaa roiskui hanskoilleni kun neito pisteli menemään :)
Minulla oli kyllä kaikkea muuta kun rauhallinen maasto, mutta mitä mahtavin fiilis. Minä luotan tuohon poniin kyllä että se ei tahallaan tee mitään hölmöyksiä kun annan sen mennä, sillä on jarrut ja järki päässä. On se ihan mahtava tunne kun heppa on tuollainen energiapakkaus ja sen uskaltaa antaa mennä ja me ollaan tuolla kahden metsässä, kaviot iskeytyvät tiehen ja kuuset vaan vilistää silmissä kun nautitaan vauhdista. Piti sitten tehdä kunnon loppukäynnit ja heppa venytteli itseään tosi alas ja ravisteli kaulaa, pärisiteli ja huokaili. Uskallan ajatella että se nautti tästä ainakin yhtä paljon kun minä :) Se sai loimen niskaansa ja porkkanaa palkaksi, lämmintä vettä ja sekin maistui. Heinät odotti tarhassa kaverin kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti