Keskiviikkona lähdettiin taas Diisan kanssa aamupäivällä liikenteeseen ja mentiin hakemaan kaveria. Päätettiin mennä taas tänne uudelle isomäen lenkille. Oli hiljaista ja kaunista. Päästiin metsätielle ja huomattiin ettei meidän jälkeen ollut uusia jälkiä tullut lainkaan tuonne eli tie oli tosiaan hiljainen.
Kun käännyttiin takaisinpäin ehdotti kaveri että otettais ravia hiukan. Sanoin että me tullaan täältä sitten perässä kun emme pärjää varmaankaan isolle hepalle mutt tuun omaa vauhtia en päästä Diisaa ryysimään koska se olis nostanut tietysti laukan jos yrittäis pysyä kyydissä ja tilsojen ja lumen takia en viitsinyt sitten päästää laukkaamaan tuolla tiellä kun en oikeen vielä tiedä edes sitä pohjaakaan. Unto paineli edeltä ja hävisi mutkiin meidän edessä ja Diisa pysyi nätisti töltillä jota tosin hiukan kiristi. Kuulen kun Anu huutelee että hän tippui. Kun pääsen hänen luo on hän jalkeilla ja heppaa ei näy missään. Unto oli nostanut laukan ja ilmeisesti ryöstänyt menon aika hurjaksi pienessä ylämäessä. Menin pienen matkaa edeltä Diisan kanssa reippaasti jos Unto odottelisi jonkun matkan päässä kun huomaa ettei kaverikaan seurannut häntä. Heppaa ei näkynyt. Soitimme tallille jos joku olis paikalla että katselis josko heppa porhaltaa pihaan. Huonoksi onneksi ketään ei ollut paikalla. Tultiin takaisin päin ja minä menin kotiin ja Anu tallille ja siellä oli ollut heppa heinäpaalin äärellä hikisenä. Nähtiin tiellä keskellä komeat pitkät askeleet jotka oli jäänyt hyvin hokkikengistä eli tiedettiin et tallille se on ainakin pyrkimässä ja onneksi oli hiljaista kun osa matkaa meni ihan kunnon soratietä josta kulkee asuntoalueen liikenne. Heppa oli siis kunnossa ja ohjat olivat pysyneet kaulalla.
Selvittiin säikähdyksellä.
Tänään oli meillä kengitys ja saatiin viimein tilsakumit alle. Eteen uusittiin molempiin kenkiin uudet varvashokit oli kuluneet senverran. Nyt kelpaa sitten taas liikkua. Olin kengityksessä tuolla samaisella tallilla missä on kaverikin ja missä siis olemme ennen olleet Diisan kanssa. Siellä pääsee hiukan paremmin kengittäjäkin työskentelemään ja saa kaviot hetken lämmetä ennen kengitystä. Tuli siinä sitten hoidettua tämän päivän liikutuskin samalla kun matkat tallille ja takaisin tultiin Diisan kanssa. Töltättiin molempiin suuntiin kovempi tie osuus. Takastullessa huomas et tilsakumit on hyvät ja uudet hokit taas pitää kunnolla.
5 kommenttia:
Minkälaiset on tilsakumit?
Tilsakumit tulee kengän ja kavion väliin...ne on leveemmät kuin kengät joten ne menee kavion pohjaan enempi ja näin ollen ne estää lumen paakkuuntumista sinne kavion pohjaan ja jos sinne sitä lunta menee ja meneehän sitä se lähtee helpommin irti kun on ne kumit.
Huh, onneksi ei sattunut mitään tippujalle eikä hevoselle.
Olisi varmasti ihana jos muissakin hevosissa olisi tuollainen neljäs askellaji. Olisi kiva töltätä Tahvolla pitkin ja poikin. :)
Onko tölttääminen ollut vaikea oppia? Vai tuleeko se issikoilla yhtä luonnostaan kuin laukka? Varmaan issikoissakin on eroa kuka tölttää ja kuka ei.
Mekin saadaan tilsakumit alle joulun jälkeen. Nyt on ollut ihan hyvä keli mennä. Tilsoja ei pahemmin ole muodostunut tai ainakin ne on helposti lennelleet pois ravissa. :)
Tosiaan tilsoja ei nyt ole niin pahasti tullut mitä vielä pari viikkoa sitten tuli. Töltti on kyllä aika haasteellinen laji jos haluaa sen kanssa säädellä. sitä kun voi ratsastaa eri temmoissa jos siis hepalla vaan riittää rahkeita ja itsellä taitoa. en väitä minulla ei ole taitoa mutta olen oppinut omani kanssa varmaan jonkun yhteisen kielen. Eli se menee tölttiä kyllä ainakin minusta kolmessa eri temmossa. erittäin hidasta joka on kuin käynti muutta polkee tietenkin töltintahdissa ja ryhdikkäänä. sitten se keskitöltti on varmaan se missä meillä ainakin eniten rikotaan ravitahtiseksi jos ei ole tarkkana. ei sekään paha ole istua mutta se ei vaan ole sitä ihan puhdasta tölttiä ja "keikuttaa" pikkasen enemmän kuin se hyvä töltti. Sitten se mahtavin töltti on kun oon oikeen virtaa hevosella tai on kirittäjä edellä ja keskittyy itse oikein kunnolla istumaan syvälle satulaan niin saa upeaa todella nopeaa tölttiä joka on melkein nopeudeltaan laukkaa mutta aivan törkeen hieno istua eli oikeeta nojatuoli menoa ja siinä tuntee kyllä koska se heppa on kunnolla tasapainossa ja kevyt edestä eli se moottori on tosiaan siellä takana :) Töltti on siis minusta erittäin haasteellinen ja hieno askellaji. se voi olla issikalla täysin hukassa. eli ei ole automaattisesti issikalla tölttiä ja saa sen pilattuakin pois jos ei osaa sitä korjailla. korjaaminen on oma lajinsa ja varmaan yksilöllistä. Luonnontölttäreitä on jotka eivät muissa askellajeissa oikein kuljekkaan ja kuka tahansa saa tölttiä niillä aikaiseksi. minunkin heppa on sellainen että kyllä se tölttää melko hyvin ihan kenellä vaan mutta se tuppaa olemaan sitä ravitahtista. Hevonen pitäisi aika hyvin valmistella töltille että se on puhdasta eli niinkuin mikä tahansa juttu siihen pitää keskittyä. Välillä me todellakin mennään ihan seka askellajia kun on kaveri edessä ja heppa yrittää tarjota kaikenlaista vauhtia. Pitää vaan korjata siinä vaihdissa niin kyllä sieltä sitten oikea vaihde löytyy. itse pidän sitä haastavana että olen saanut hevoseni tölttäämään juuri eri temmoissa ja mahdollisimman puhdasta vaikka en ole todellakaan mikään mestari siinä mutta huomaan kyllä jo hyvin erot ja kuulen sen jo kavoiden kopseesta mitä mennään. Monet asiat vaikuttaa, alusta, kengitys ja se fiilis ja oma asenne on varmaan se kaikkein tärkein :)
Varmasti oma asenne on kaikessa ratsastuksessa se tärkein apu. Tahvolla ainakin olen huomannut että oma fiilis vaikuttaa kovasti.
kiitos kattavasta töltti-tietopaketista. Olisi joskus mukava kokeilla jollakin automaattitölttärillä millaista se on. Hevoset-messuilla oli issikkanäytös ja he ottivat aina välissä laukkaa ja tosi kovasta vauhdista vaihtoivat töltille. Hirmuista kyytiä näytti olevan.
Lähetä kommentti