Diisa , välipala porkkanat ja kerppu
Tänään jatkui hieno ilma ja tuli puuhasteltua siivoten lantoja tarhasta. Vein myös pahnoja lisää taas pihattoon.
Mies teki pihattoon sinne pyytämäni kulmahyllyn, ylös hevosten ulottumattomiin. Sinne ainakin saa laittaa tulevana uutena vuotena sitten radion viihdyttämään pahimpaan rakettien ampumisaikaan heppoja. Kyllä tuonne olis kiva saada sellainen tallitonttukin istumaan ja valvomaan hevosten unta.
Pesin ja puunasin vielä sellaisia varusteita mitä tulee käytettyä harvoin kuten meksikolainen turparemmi, nahkainen riimu, kangas/kumiohjat ( valkoiset), kuolaimettomat suitset, mustat kumiohjat.
Sitten minulle tulleeseen haasteeseen jonka sain Martzun hepat blogista. Itse en nyt jaa tätä haastetta enempää kuin yhdelle Tahvon uudet seikkailut muut saavat halutessaan napata ja vastata haasteeseen halunsa mukaan.
Kymmenen kysymystä, blogihaaste
1. Miksi aloitit blogin pitämisen?
Olen pitänyt blogia toisaalla jo yli viisi vuotta ja siellä kerroin tilamme kasveista, talonrakennuksesta, koirista ja muista elämän asioista ja sitten sinne tuli vielä Diisakin lisäksi. Ajattelin kuitenkin että haluan hevosblogin erikseen koska se on tavallaan itselle myös kehitys ja seuranta päiväkirjan tyyppinen muistipaikka. Pidän valokuvista ja yleensä kirjaamisesta ylös.Bloggeri oli tuttu jo entuudestaan ja valitsin sen vuodatuksen sijaan heppablogilleni.
2. Oletko kilpaillut / millä tasolla kilpailet?
En ole kilpaillut hevosilla virallisesti missään enkä koskaan.
3. Kuinka kauan olet ratsastanut?
Noh....ensimmäisen kerran taisin ponin selässä olla joskus 4 vuotiaana ja siitä lähtien sinne aina hinkunut! Olen ratsastanut kovin epäsäännöllisesti erinäisiä jaksoja elämässäni. Nuorena ehkäpä 10-15 vuotiaana kävin talleilla ja sain ratsastaa tuttujen, sukulaisen hoitohevosella ja olin alkeiskurssilla. Taukoa oli monta vuotta ihan taloudellisistakin syistä, muutin kotoa 17 vuotiaana ja elätin itseni lisäksi koirani. Hevoset olivat silti aina jollakin tapaa mukana elämässä. Aikuisena aloitin uudelleen sennu alkeiskurssilta ja jatkoin siitä vakitunnilla. Kävin reilun vuoden ratsastamassa aikuisena kahdesti viikossa. Ratsastustaitoni ei ole mitenkään hyvä ainakaan omasta mielestäni. Nyt on Diisan kanssa tasapaino ainakin parantunut ja Diisalla osaan melko hyvin ratsastaa :)
Aika työ on ollut myös opetella pois siitä vanhasta tavasta ratsastaa. Silloin 80 luvulla kun olivat avutkin hieman erilaiset mitä nykyään. Ulkoavut eivät olleet niin suuressa merkityksessä Vieläkin kaikuu korvissa silloinen tuttu virsi: kantapäät alas ja selkä suoraan...ryhtiä, tytöt ryhtiä! .Itse omaksunut islantilaisesta tyylistä enemmänkin ratsastaa hevonen kaikella muulla kuin ohjilla. Käytän ääntä, painoapuja ja hyvin herkkinä koitan ne avut pitääkin. Haluankin jossakin kohtaa alkaa enemmän käyttää kuolaimettomia kunhan taas pääsen aitojen sisäpuolelle enemmän työskentelemään.
Löysin islanninhevoset 2000 luvun alussa. Ensimmäinen kerta kodisjoella Viljar tallin ihanilla issikoilla ja olin myyty! Aloin käydä pari kertaa vuodessa jokioisilla kuuman kartanossa aikuis issikkaviikonloppuleireillä jossa opettivat sen ajan suomenhuiput. Pääsin sisään askellajiharrastukseen ja rakastuin totaalisesti näihin tukkajumaliin. Kävin vaellusratsastuksilla jokusia kertoja vuodessa. Vuosi ennen oman ostamista kävin tuttuni puoliverisellä ratsastamassa aina silloin tällöin ja siitä se ajatus sitten omaan hevoseen sai varmennusta!
4. Koulu vai esteet?
Koulu. Lapsena kun aloitin tallilla ei siellä ollut juurikaan estepainotusta ja minulta jäi silloin ne opit ihan muutamaan epämääräiseen ristikon ylitykseen ja puomiharjoitteluihin.
Vanhempana ei ole oikein osannut edes ajatella että opettelisi tekniikkaa, ei ole sellaista intoa kuitenkaan. Pelkoa en tunne kuitenkaan asian suhteen että jos olisi luottohevonen ja opettaja voisin vaikka lähteä kokeilemaankin jotain pieniä esteitä.
Olen kylläkin pikemmin puskaratsastaja koska metsäteillä meno on meidän juttu. Askellajiratsastaja sitten seuraavaksi. Töltissä riittää haastetta, sitten tulee kaikki muu.
Matkaratsastus saattaisi olla meidän laji. Olen itse ehdottomasti kestävyyslajien suorittaja ja siinä voisi olla meille jotain...sopivaa. Hiukan haaveilenkin ensikesänä pääseväni pitemmille ratsastusmatkoille Diisan kanssa. Kuntoa pitää siis molemmilla pitää hyvin yllä ja kiinnostaisikin hiukan miettiä valmentautumista kyseisiin juttuihin.
5. Valmennus vai kilpailut?
Ehdottomasti valmennus. Oikeastaan hingun kovastikin johonkin valmennukseen. Kesällä viimeksi ollut. Harkinnassa kotiin opettajan pyytämistä kunhan saan kentän tänne nyt ensin. Naapuritallilla saan käyttää kyllä kenttää ja vaikka pyytää sinne opettajaa.
6. Poni vai hevonen? Perustele.
Ponihevonen :) Elikkäs nämä islanninhevoset on hevosia mutta ponikokoisia ja juuri sellaisia mistä tykkään eniten. Aina valinnut, jos on saanut sen tallin pienimmän minulle sopivan kun kuitenkin olen kohtuu pitkä enkä mikään ihan kukkakeppi on pitänyt ajatella tietty sitä hevosta ensin.
Ei isojakaan vastaan tietty mitään ole. Yksi suuri rakas tällä erää on ystävän yli 170cm pv herra Kyösti. Se on juuri tuo kyseinen herra jolla kävin ratsimassa ennen oman ostamista ja Kyösti herra onkin jollakin tapaa aika hyvin "syyllinen" siihen että minulla on Diisa. Se antoi minulle taas sen ilon ja kipinän hevosten kanssa puuhasteluun ja sen sydän kun on kultaa siitä ei voi olla pitämättä.
7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?
Kunnollista hoitohevosta ei oikeastaan ole ollut vaan satunnaisia kertoja hoidellut eri hevosia ja poneja. Kaverien hoitsuja ollut siinä mukana hoitamassa ja ollut joskus viikon asumassa tutun luona jossa oli kaksi hevosta niin niistä tuli pidettyä huolta heidän ollessaan lomalla. Sirkus kun tuli kaupunkiin oltiin siellä useana vuotena hoitamassa ihania shettiksiä jotka esiintyivät. Vuokrahevosta ei ole koskaan ollut. Oma on ollut nyt reilu puolitoista vuotta.
.
8. Oletko hypännyt maastoesteitä?
En ole. Huikein saavutus on maastossa vahingot kun heppa ylireagoi ojan joka oli noin 20cm leveä ja loikkasi paikoiltaan sen yli liki tasajalkaa ja samoin polun poikki menevän ohuen puun yli heppa päättikin ihan kunnolla hypätä...:)
9. Lempihevosrotusi?
ISLANNINHEVONEN on ihan kiistaton ykkönen myös suomenhevonen ja varsinkin se piensuomenhevonen kiinnostaisi kovasti...ehkäpä jonakin päivänä!!!! Yksi suuri rakkauteni sennutunneilta oli eestinhevonen joka oli melko pienikokoinen ja hyvin ponimainen, me vaan tultiin niin hyvin toimeen.Shetlanninponista on myös rakkaita muistoja ( sirkusponit ) ja sellainen on jossakin kohtaa ollut ihan vakavasti harkinnassa jos tarvitsee Diisalle hankkia kaveriponi tänne kotiin.
10. Korkein hyppäämäsi este?
Voi hurjaa!!! Se taitaa olla jossakin huikeassa 40cm ja se oli ristikko joskus nuorena!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti