lauantai 29. joulukuuta 2012

Leipien saunottamista ja mukavaa maastoilua :)





Sain ystävältä eilen tummaa ruisleipää säkillisen ja se ei ollut kuivattua vaan laitettu pusseistaan säkkiin. Minä kaivoin taimilaatikoita esiin ja kaikki liikenevät pellit ja pahvilaatikot. Saunassa kuivattelin pari tuntia leipiä niin että pidin pientä tulta pesässä ja leivät saivat olla yön yli kuivumassa ja tänään vielä edessä niiden pussitus ja saaviinkin menee osa. Niitä on valtavasti! Hienoa kun suurin osa leivistä on vielä niitä lisäaineettomia. Uunissakin tein kahsi kertaa kolme pellillistä kuivaa leipää kun kaikki ei vaan mahtuneet laatikoihin. Nyt on useammaksi viikoksi leipää. Kun ei sitä mene kuin 3-5 palaa per heppa päivässä.

Diisa on viettänyt vapaita joulupäivästä tähän päivään,.eli neljä päivää. Heppa oli ihan rauhallinen ja rento kun lähdettiin hakemaan kavereita taas tuttuun tapaan tallilta. Tänään Untolla ratsasti sen toinen omistaja Tiia. Mentiin se uusi metsätiereitti. Siellä oli aurattukin sopivasti ja tie oli oikein hyvä, ei liukas vaan sopivan kovapohjainen,  mentiin ravia ja me saatiin oikein upeaa tölttiä. Diisalla oli tosi hieno fiilis se oli todella innokas mutta herkkä. Se kohensi itse töltin todella kauniiksi ja rivakaksi. Laukalle se ei pyrkinyt kun mentiin me edellä ja heppa sai rauhassa keskittyä eikä mennyt sättäämiseksi. Diisa olisi jopa jatkanut reittiä ja oli selvästi hiukan nihkeä kun käännyttiin takaisinpäin. Ravattiin kotiinkin päin ja hienosti heppa meni. Todella loistava päivä oli meillä. En kerinnyt kuvailemaan hepan selästäkään vaikka olisi ollutkin kaunista kuuraa kun keli on aika mielenkiintoinen kun taivaalta tuli jäistä utua alas ja se kuurasi kaiken. Tilsoja ei tullut lainkaan vaikka olihan meillä ne kumit mutta ei hiukkaakaan ollut kertymää. Pakkanen noin -8 asteessa kun tulin kotiin.


Kuvan nappasin ihan takapihan metsikössä. Mies oli koiramme kanssa tulossa juuri lenkiltä ja nekin haistelivat toisiaan varsinkin koira on ihan tohkeissaan Diisasta.





Diisa sai loimen päälleen ennen tarhaan menoa kun oli kaulaltaan märkä ja muutenkin jotenkin nihkeä kuurasta. Lämmin vesikin maistui melkein sangollisen verran.

Sananen susista. Niitä on nyt nähty tuolla aika liki missä maastoiltiin. Kuulin aiheesta jo jouluna miehen sukulaisilta jotka metsästävät. Minä en oikeasti kyllä pelkää yhtään niitä. Luotan ensinnäkin siihen että heppa "viestittää" suden varmasti puolenkilometrin säteellä vähintään jos sellainen maastossa liikkuu. Samoin susi kuulee, haistaa meidät. Jos se ajattelisi tulla hevosta saalistamaan jolla selässä keikkuu vielä tällainen tätikin niin jo se tuuri olisi että sattuisin kohtaamaan juuri sellainen suden joka ei väistä meitä eli se olisi häiriintynyt tai todella epätoivoisen nälkäinen, sairas yms. Uskon että selviäisimme siitä kyllä ihan  terveellä maalaisjärjellä. En ajaisi metsässä hevostani väkisin eteenpäin jos huomaan että se totaalisesti jähmettyy. Silloin tiedän että on joku vaara. Lähtisin poispäin mutta jos nyt susi/ pari sutta tulisi ajamaan meitä takaa jota en kylläkään osaa missään tilanteessa ajatellakaan niin koittaisin vain pysyä selässä ja olla itse rauhallinen jos heppa pinkoo paniikissa ei siinä mitään tehdä jos ei ole paniikissa minä karjuisin sudella senverran reippaasti että se varmasti ottaisi hatkat :) En siis kyllä pelkää yhtään mennä metsään vaikka tiedän että suisa on...niitähän on aina ollut metsissämme kun olen siellä yli 30v kulkenut ja kerran ainoastaan jäljen nähnyt kun vartavasten mentiin katsomaan kun tiedettiin että niitä oli ollut siellä. Hirviä ja muita eläimiä en todellakaan pidä milllään tapaa pelottavina ainoastaan kunnioitan ja tiedän että vasan ja emän väliin ei kannata tunkea tietentahtoen pitää olla siis kunnioitusta puolin ja toisin sillä on pärjätty tähänkin asti ja uskon että vastakin pärjäillään.

Täydellisen maastoilun perästä sain vielä viestin eräältä kaverilta jolla on issikka ja hän kyseli että voisiko tulla maastoilemaan meille heppansa kanssa ja sehän tietty on tosi kivaa ja sitten hän vielä ehdotteli josko mentäisiin yhdessä maneesille käymään joku kerta. Vuokrattais kahdestaan maneesi, sekin olisi tosi hienoa kun en ole koskaan ollut maneesissa Diisan kanssa olisi sekin hyvä kokeilla ja jos päästäis aina sillon tällön käymään olis helpompi tehdä hommia kun heppa on tottunut maneesiin.

3 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Heippa! Mielenkiintoinen ja ihana blogi sinulla, eksyin ihan sattumalta vanhaan blogiisi ja sitä kautta sitten tänne uuteen. :)

Liityin myös lukijaksi!

Irkku kirjoitti...

Tervetuloa vaan lukijaksi :)

AnnemariKo kirjoitti...

Meidänkin vakiomaaston lähellä on nähty karhu ja ihan tallin vieressä ilves. Itseä ei myöskään villieläimet pelota sillä ne varmasti kaikkoavat hyvän sään aikana. Varsinkin jos kuulevat minun hienoa laulua. :D

Toivottavasti vesisadetta ei saadakaan niin saadaan kummatkin maastoilla rauhassa. :)