Ei niin hyvä maasto tänään!

Tänään mentiin pitkästä aikaa suhjuisessa säässä tämä ensimmäinen metsämaastolenkki mitä on menty heppojen kanssa täällä. Tällä lenkillä ei paljoa tarvitse olla tiellä autojen seassa. Ilma oli aika kurja. Plussalla ja taivaalta kosteaa tuhjua tuli alas ja tosi harmaata ja jopa synkkää. Anu oli Untolla tänään kaverinamme.

Kun olin laittamassa Diisaa valmiiksi alkoi kuulua rakettien pauketta lähimetsän tuntumasta. Kolme aika isoahkoa pamausta. Heppa nosteli päätään ja kuunteli...hiukan se oli levoton siinä puomilla ja kuunteli selvästi tarkemmin kaikkea. Minä menin ja vaihdoin pitemmät punotut ohjatkin Diisalle, en ajatellut ihan loppuun saakka että ei olisi ehkä kannattanut ihan tänään niitä vaihtaa. Kun olimme pääsemässä takapihan metsiköstä isommalle tielle joka on siis suht leveä soratie joka on ollut nyt jo komeasti jäässä ja luminen useamman päivän huomasin että tie oli tumma ja aika jäinen ja loskainen. Diisa pohti hetken aikaa tien pintaa ja lähti sitten menemään ihan reippaasti oikeaa reunaa. Minulla oli kohtuu löysä ohja ja paksujen sormikkaienkin ansiosta tuntuma melko huonokin ohjista. Edessä kaukana näkyy auto joka etenee meitä kohti. Diisa kuunteli jo selvästi autosta lähtevää erilaista ääntä, loska ropisi pohjaan jne. Se oli selvästi valppaana ja minä aloin aavistuksen keräämään ohjaa paremmin käsiini. Auto läheni ja heppa pysähtyi ja nosti pään yläs ja korvat eteen. Olin juuri antamassa pohjetta ja saamassa ohjaa paremmin tuntumalle kun heppa jo teki ratkaisun ja kääntyi tulosuuntaan aika rivakasti. Auto oli vielä melko kaukanakin meistä ja onneksi takaamme ei ollut tulossa ketään. Nappasin harjasta kiinni ja kurottaudin lähelle kaulaa että sain kerätyksi ohjat. Heppa meni ihan nätisti laukalla. Ei nytkään mitään päätöntä, sain ohjat käteeni ja nousin ylös ja aloin jarrutella mutta varoin ettei heppa itse ryntää isolta tieltä suinpäin pikkupoluille sillä tienreunassa oli aika korkea valli ja jos se olisi sinne hyökännyt laukalla olisimme olleet ehkä nurin tai ainakin toinen meistä. Sain hepan nätisti taas pysäämään käynnille ja juttelin sille kokoajan, se puhahteli muutaman kerran mutta rauhottui ihan silminnähden heti. Ohjasin sen takaisin metsäpolulle ja mentiin pieni pätkä siinä jotta heppa tosiaan rauhoittuisi. Käännyin sitten rohkeasti takaisin uudelleen isolle tielle ja heppa ei kuin ihan aavistuksen verran kyseenalaisti suuntamme. Otin nyt ohjat hyvin käteen ja keskiyin kunnolla ympäristöön ja ratsasti melko reippaasti käynnissä hevosta eteen.

    

Tässä se paha ja vaarallinen tie mikä muutti autot hirviöiksi tänään. Olemme tulossa lenkiltä kotiinpäin ja olen jalkamiehenä että poni saa rauhalliset loppukäynnit ja ihan sitäkin varten että jos kohtaamme autoja saan hepan kanssa kohdata ne turvallisemmin jalkaisin. Autoja tulikin neljä ja ekan auton kanssa selvästi heppa jännitti kuuluvaa kahinaa sohjosta johtuen ja tihensi hiukan askelta ja tunki kainalooni. Loput kolme autoa jo meni ihan kivasti, pientä vilkuilua syrjäsilmällä vaan oli. Tänään tuli taas opittua kun on tarpeeksi muuttuvia tekijöitä ( paukahdukset, tummunut tuttu tie, erilainen ääni autoissa ja tuulinen sää.) oli siinä ehkäpä jotakin tekijöitä liikaa ja heppa ei ollut niin varma turvallisuudestamme. Tänään tuntui muutenkin olevan aika paljon autoliikennettä liekö johtunut siitä että taas on tulossa aattoa ja pyhää joten ihmiset liikkuivat tänään asioillaan ahkerammin.
Aikaa meillä meni tunti ja kolme varttia. Oettiin metässä pait ravi ja töltti pätkät ja muuten maasto meni ihan kivasti. Kahlattiin hiukan umpihangessakin pellolla. Kotiin tultua sai Diisa taas loimen kastuneen selkänsä lämmikkeeksi.