Diisa iltaheinillä.
Nyt on ollut kahtena päivänä niin vetistä tuo taivaalta tullut lumi että hepat on kastuneet jossakin kohtaa ja lumi on jäätynyt kokkareiksi osittain heppojen selkään. Tänään tuossa hetki sitten kun otin hepat sisälle pihattoon laitoin pihaton katto säteilylämmittimen päälle ja hepoille loimet kun tiesin että kokkareet sulavat ja kastelevat muuten hepat tyystin sisällä. Tänään Diisa oli vapaalla.
Eilinen liki parin tunnin maasto oli melkein kävelyä, vain pari pientä töltti pätkää otettiin ja sekin rauhallista. Tilsoja kertyi tosi paljon vaikkakin ne irtoilivatkin helposti niitä tuli taas heti lisää.
Tänään soitinkin kengittäjällemme ja saan hänet ensi viikolla tulemaan laittamaan tilsakumit vaikka ei ihan vielä olisi tarvinnut muuten kengittää...haluan ne alle kuitenkin. Alan itse jännittää omaa istuntaani kun heppa luistelee ja kieltämättä pelkään hepan loukkaavan koipiaan.
Sattui melko kurja kohtaaminen auraavan traktorin kanssa. Mentiin kaverin kanssa hiljaista soratietä ja olimme juuri päättäneet mennä pätkän ravia. Kaveri meni suokillaan edessä meistä reilun kymmenen metrin etumatkalla ja kuulin kuinka edessä olevan mutkan takaa kuului ison auton ääni. Huomasin että kaveri ei ehkä kuule kun ei hidastanut ja mutka oli tulossa kohta. Huusin hänelle kovaa että hiljentää.Traktori joka tuli mutkan takaa ei hidastanut juurikaan varmaan hevosten takia vaan ihan mutkan...sillä hän ei piitannut vaikka kaveri näytti pysähtymismerkkiä vaan suhautti kapealla lumisella pöllyävällä tiellä rivakasti ohi...kaverin heppa ampaisi eteenpäin vauhdilla. kun traktori oli kohdalla ja se tosiaan ei lopettanut auraamistaan. Diisa pysähtyi tien viereen ja en ehtinyt tehdä mitään kun odotin että traktori kohdallamme edes hiukan hiljentäisi niin hän lisäsi kaasua hieman ennen kun oli tulossa ohitsemme...ja sillä samalla sekunnilla heppa teki täyskäännöksen ja lähti pinkomaan auran edellä keskellä tietä... liukastellen. Traktori seurasi tovin samalla vauhdilla perässämme auraten vain tyynesti!!!! Mitähän se olisi tehnyt jos olisin tippunut tai hevonen kaatunut...olisiko auranut meidätkin metsähallituksen puolelle! Sain kuitenkin sen verran auraan etumatkaa että aloin pysäyttämään heppaa...ja sainkin sen seisahtumaan ihan hyvin...toki se oli kuohuksissa kun takaa jylisi aura...joka oli vain hitusen hiljentänyt...ehdin salamana hypätä pois selästä ja suurin piirtein loikattiin yhdessä hepan kanssa ojaan...pois tieltä....kun toisella oli niin julmettu kiire....Kesti kyllä hetki saada adrenaliini tasaantumaan. Nousi melkoinen kiukku. Heppa rauhottui kuitenkin onneksi heti ja hyppäsin selkään mutta puimme tapahtumaa tovin keskenään kaverini kanssa.
Kun tultiin likemmäs asumuksia oli muutamassakin pihassa traktori tekemässä lumitöitä. Millä kilisi lumiketjut ja millä kolahteli muuten vain aura...hepat oli ihan rauhallisia kun ei ne uhanneet niitä kauhealla vauhdilla kuitenkaan eli huokaistiin helpotuksesta että ei ainakaan tullut hepoille mitään isompia traumoja traktoreista. Eräskin pihallaan oleva mies lopetti auraamisen kun näki meidät. Eli on onneksi fiksujakin ihmisiä mutta kurjaa kun on joukossa näitä joille sekunti on vissiin tärkeämpi kuin että turvaisi kanssakulkijoiden hengen.
Toivotaan että huomiselle suunniteltu maastoilu olisi mukavampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti