sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Koeratsastus

Suvi tuli torstaina ratsastamaan Diisan. He menivät kentällä tunnin ja ilman satulaa. Kaikissa askellajeissa.

Sitä seurasi sitten vielä kävelylenkki maastossa ihan minä jalkapatikassa ja sen jälkeen puomilla loimitettuna ja villaviltin alla peiteltynä kun tein palauttavan hieronnan ja venyttelyt. Heppa sai heiniä ja lämpimän juomansa.

Perjantaina olin iltasella kurssilla joka käsitteli hevosten homeopaattista apteekkia ja lauantaina jatkettiin samalla teemalla.  Diisa sai lomailla nyt. Sunnuntaina sitten se päivä kun lähdettiin Nurmijärvelle. Koiratkin tuli mukaan kun ei viitsitty jättää niitä kotiin. Hepoilla oli heinien antajana Iksun omistajat. Vaikka eihän tuo nyt ole mikään aika hevostenkaan olla keskenään monella ne ovat kun käydään töissä mutta meillä ei ole ollut tarvetta joten tuntuu kivalta kun joku käy välissä katsomassa että hommat toimii.
Koirat olivat kivasti häkissään ja Roopekin oli ensimmäistä kertaa pitkällä matkalla ja meni tosi hyvin. Kolmesti heitä ulkoilutettiin ja juotettiin.  Pertta nyt on kulkenut Venäjää myöten hotellissa, laivalla, bussissa jne.

Sitten tämänpäiväinen juttu. Elikkäs Njálan koeratsastus! Mies kuvasi meitä.

Jenni Kurjen luona Nurmijärvellä nukarissa käytiin. Hän on islanninhevosten kanssa ihan omaa luokkaa. Oma hevoseni on saanut hänen luonaan myös koulutusta kuukauden, kaksi vuotta sitten ja kurssillakin käyty joten ollaan sillä tavalla tuttujakin. On hieno mennä ratsastamaan hevosta kun voi luottaa siihen mitä sanoo sellainen ihminen johon ihan todella luottaa koskaanhan ei mikään ole sataprosenttista koska kyse on elävistä olennoista mutta mihin luotan on nämä alan osaajat.

Tamma oli ihana, reipas ja osaava. Hyvin pidetty ja ratsastettu. Aika paljon reippaampi mitä omani. Joka sekään ei mikään pystyynkuollut ei ole! Jenni totesikin että tammalla oli tänään virtaa aika reilusti. Hän näytti sitä ensin minulle ja sitten minä menin selkään.








Tamma oli tosiaan todella pirtsakka mutta jotenkin heti sellainen niin fiksu että en hetkeäkään ajatellut että se hanskasta lähtee. Fiksu ja osaava! Tämä alin kuva on tuntimme loppua ja siinä vasta aloin saada kiinni hommasta ja löysin oikeat namiskat. Sain pidätteet läpi ja heppa oli kuulolla kunnolla. Vaati itseltä heräämistä kunnolla myös. Ehkä olin jännittynyt senverran että kesti taas tajuta olennaisin ratsastuksesta eli istunta ja täsmällisyys. Aivan ihana tukkajumalatar joka osaa.
Nyt katsellaan ja tilannetta pohditaan. Olen kuitenkin realisti ja haluan saada vahvistusta itselleni asiassa. Olen tammaan ihastunut mutta järki pyytää ja vaatii harkintaa.






1 kommentti:

Elina kirjoitti...

Wow, mikä liinaharja! :)