Diisa kesällä 2011
Tänään lähdin kotoa Diisan kanssa puoli kaksitoista. Hiukan ennen tallia missä oli sovittu treffit nähtiin ensimmäinen uusi maastolukaveri joka oli kanssa menossa tallille. Samaan aikaan tuli vielä se toinenkin uusi maastokaveri isokokoinen suokki toisesta suunnasta eli me kaikki kolme jotka tulimme muualta tulimme liki samaan aikaan pihaan. Meillä kesti hetken odottaa tallilta tulevia kahta tuttua heppaa ja siinä kerittiin hieman pohtia reittiä.
Viisi heppaa lähti sitten pistelemään tienpiennarta ja me oltiin toiseksi viimeisiä Diisan kanssa. Etunenässä isoja heppoja. Hevoset oli aika säpäkällä päällä. Yksi uusi heppa tuttavuus joka tuli meidän perässä totesi että hän ei taida kyllä ihan niin pitkää reittiä lähteä mitä etunenässä menevät suunnitteli. Minä ehdotin sitten kun hän meinasi jäädä vallan pois että menisin hänen kanssaan lyhyemmän reitin, minä kanssa huomasin että pitkäjalkaiset suokit piti niin rivakkaa tahtia että me oltais saatu töltätä melkin koko matka, meidän seuraan jättäytyi vielä Anu ja Kyösti. Kaksi suurinta suokkia siis lähti rivakalle maastolle painelemaan ja me tehtiin oma reissu kolmestaan. Mentiin se sama uusi löydetty tienpätkä ja sitten kun se oli menty päätimme että ei mennä vielä takasin päin vaan jatketaan tietä eteenpäin mistä poikesimme sille metsätiepätkälle. Mentiin isompaa tietä noin kilometri eteenpäin ja käännyimme sitten takaisinpäin kun tiekin kapeni. Ravattiin pätkiä ja hepat oli melko kivassa vireessä mutta hyvin hanskassa. Jännitystäkin oli kun tuli tyhjä tukkirekka vastaan pienessä mäessä. Minä olin etunenässä ja huomioliiveissäni ja heppa rintaheijastimissaan tiesin että kuski meidät varmaan näkee, pysäytin käsimerkillä ja hän pysähtyi ja sammutti rekan moottorin oikein...me pääsimme turvallisesti menemään ohi...tilaa ei turhaan tiellä ollut. Kuski odotti hyvin että oltiin päästy kauemmas ennenkuin starttasi rekan. Kiitokseksi tietty morjestelimme :)
Lenkki tuli tehtyä ja aikaa menikin 2h 20min hepan selässä ja kilometrejä noin 13. Vaihdettiin tämän uuden ratsastajan kanssa puhelinnumerot josko maastoilukaveria ollaan vailla niin voidaan kilauttaa hän kun käy tuossa parin kilometrin päässä ratsastamassa tuttunsa hepalla ja tykkäisi maastoilla mutta hiukan arkailee vielä uutta hevosta ja maastoja. kivaa saada porukkaan lisää ratsukoita.
Heppa olikin aika hikinen kun tulin kotiin. Loimi kunnolla päälle ja heiniä eteen, tarjosin haaleaa vettäkin mutta Diisa vain kasteli turpansa ja maistoi vain hieman. Huomenna onkin sitten Diisalla vapaa, keskiviikosta en vielä tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti