Tänään lähdin liikkeelle hepan kanssa kotoa ennen kahtatoista ja mentiin tallille missä Diisakin ehti vuoden olla ja haettiin maastoilukaveriksi Anu ja suokkinsa Unto.Mentiin melkein kahden tunnin lenkki taas. Juteltiinkin että mennään kohta tutkimaan hiukan uusia reittejäkin. Otettiin aika kiva pitkä ravipätkäkin ja me saatiin laukata hiukan Diisan kanssa että pysyttiin pitkäjalkaisen suokin perässä. Tuli kohta missä polku haaraantui ja ihmeekseni Diisa valitsi viimetipassa että hän meneekin toista polkua eikä seuraa kaveria. Kadotin hetkeksi laukassa toisen jalustimen mutta sain sen aika pian jalkaani ja hiljentelin hepan töltille ja ilokseni huomioin että en yhtään hermostunut tai pikemminkin en panikoinut tuossa tilanteessa vaan olin ihan rauhallinen...en tosiaankaan edes säikähtänyt. Vuosi sitten olisin melko varmasti tippunut tai ainakin roikkunut hevosen kaulalla yms. Olen saanut varmuutta melkoisesti ja tasapainokin on varmasti parantunut tässä.
Takaisinpäin tullessa otettiin vielä liki kilometrin rauhallinen ravipätkä ja Diisa malttoi ravailla suht hienosti Unton perässä vaikka vähän jäätiinkin taakse.. Heppa oli melko hikinen kaulalta ja päästään joten sai loimen päälleen ja heiniä eteen kun tultiin kotiin.
Tänään vietetään kyseisellä tallilla joka on siis ystäväni talli niin pikkujouluja ja meidätkin on kutsuttu joten ilta menee mukavissa merkeissä hyvässä seurassa ja huomenna hevosilla ansaittu vapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti