torstai 22. marraskuuta 2012

Oivalluksia ja rentoutta.

                                
               Diisa harjattuna ennen tämän päivän ratsastusta

Eilen Diisalla oli vapaapäivä.Se on muutaman kerran yskinyt hiukan, sieraimessa näkynyt hivenen kirkasta eritettä joten lienee hieman saanut flunssaa niin sekin tuki vapaata hevoselle. Pitää tarkkailla tilannetta, muuten heppa vaikuttaa ihan normaalilta. Syö ja touhuilee entiseen tapaansa. Olen antanut nyt sille kolmena päivänä iltakaurojen joukkoon nokkoskuurin lisäksi yhdistettyä, mansikka, vadelma, mustaherukkalehtiä noin pari ruokalusikallista.  

Tänään eilisestä lukemisistani  innoittuneena  päätin että keskityn edelleen menemään huolella kulmat ja todellakin ratsastamaan hepan sillä Diisa kyllä näyttää alle 5s jos ei siellä ratsasta. Se ei pysy uralla eikä mene suoraan vaan alkaa pyrkiä kentän keskelle ja pysähtelee. Eli teemana oli :Hevonen liikkuu jatkuvasti ja minun haluamassani temmossa. Toinen ja hyvin tärkeä teema oli: Ei jäädä yrittämään kiinni hevoseen jos haluttua asia ei tehdä vaan otetaan alusta ja rennolla hevosella. Sillä toinen juttu minkä Diisa näyttää helpolla on etä se juoksee alta pois tai käynnissäkin karkaa, kaatuu ( punkee lapa edellä jonnekin ) tai muuten vaan ei ole tuntumalla jos se alkaa hermostua ratsastajan liiasta yrityksestä. Hevonen on vielä niin "tuore" näissä koulukiemuroissa että se hermostuu helpolla jos ei tiedä mitä siltä pyydetään, sekin että Diisa on hyvin istuntaan ja kevyisiin apuihin reagoiva hevonen kunhan ollaan päästy kuulolle. Se ei ala arvailemaan mitähän ratsastaja haluaa vaan se  yrittää juosta pois tilanteesta, enkä tarkoita että se alkaisi rynnätä...mutta sen tuntee kyllä kun hevonen ei ole enää kuulolla vaan viipottelee minne sattuu. Eilen lukiessani uutta löytöäni Tahvon uudet seikkailut sain monen monta hyvää oivallusta ja muistutusta jotka on ihan niitä perusjuttuja mutta, ah niin unohtuneita monesti kun vaan tuolla yksin tuuppaa hepan kanssa menemään :)  Tänään minulla siis oli innoittajana blogituttavuus josta ihan totta on iloa ja apua, hieno vertaiskokemus sekin!

Ensin me mentiin käyntiä jota muuten mentiinkin melkein puolituntia kolmenvartin kentätyöskentely ajasta. Kulmat tarkkaan ja silti pienillä avuilla. Ne alkaa ihan kivasti kyllä mennä mutta keskittyä pitää sillä heppa huomaa jos en ole hereillä.  Menin kentän keskelle isolle ympyrälle ja otin siinä harjoitusta eri temmoissa käynnissä että heppa taipuu omasta tahdostaan ilman sisäohjaa, vain käyttämällä  lähes pelkästään ulkoapuja. Otin uralla myös pysähdyksiä ja nopeita liikkeellelähtöjä pienillä avuilla ja ne on ihan selkeästi parantuneet taas kun oli kolmas kerta kun niitä nyt mentiin, Diisa reagoi nopeasti ja pieneen painallukseen pohkeella.
Suunnanvaihdos ja samat toiseen suuntaan. Sitten aloin kokeilla pohkeenväistöä niin että kulman jälkeen menen uran sisäpuolelle ja sieltä otan vain pari askelta vaativan siirtymisen takasin uralle pohkeenväistöä. Olin ensin helpommassa kierroksessa eli oikeassa ja sain kuin sainkin toisen kerran väistön oikein hienosti läpi ja heppa ei ryysinyt ja minä muistin olla rento ja mentiin pienillä avuilla ja muistin PUOLIPIDÄTE!! Homma toimi ja olin niin iloinen... Kehuin ja kiittelin. Suunnanvaihdos ja sitten kokeilin toiseen suuntaan samaa. Eka yritys meni niin että Diisa ei raegoinut mitenkään uralle takaisin pyytävään pohkeeseen ja uskon että suurin syy oli se että en saanut asetusta hepalle läpi enkä sitä puolipidätettäkään... Uudestaan sama. Nyt heppa hokasi että jotakin pitäisi tehdä...se käänsi kuitenkin itseään liikaa ( asetuksessa, enkä ollut itse tarpeeksi nopea että olisin estänyt liian taipumisen ulospäin liikkeestä) ja alkoi selvästi hermostua. Otin rauhassa pari kierrosta käyntiä ja juttelin sille...rentouduin itse ja odotin että heppa oli taas kuulolla ja totteli pohkeita muuten. Sitten taas yrittämään... mietin mielessäni läpi ensin mitä teen ja missä...hengitin syvään...Puolipidäte, asetus ja rauhallinen kevyt pohje...ja sieltä se tuli...ei niin hyvin alle astuttuna mitä toiseen suuntaan mutta kuitenkin. ME TEHTIIN SE YHDESSÄ! Tämä puoli on niin selvästi hepalle vaikeampi. Sain kun sainkin kaksi kertaa onnistuneet suoritukset ja ilman että heppa olisi karannut holtittomasti itse uralle takaisin vaan suoristin hepan uralla ja heppa meni ihan haluamassani temmossa...se on kyllä oivallusten oivallus minulle. Ennen olen mennyt hepoilla jotka oikeasti osaavat"lukea" ihmisen jutut eli ne hoitavat tavallaan homman vaikka ihminen pyytäisi hieman epäselvästi kun esim. ollaan tunnilla ne näkevät jo edellään menevän tekevän kyseistä juttua niin matkimalla ne tietävät pääsevänsä hommasta helpommalla jos ei tumpelo ratsastaja ihan kaikkea osaakkaan. Toki siinäkin oppii juuri sen että miltä se tuntuu kun heppa väistää mutta kyllä sen opettaja näkee kumpi sitä hommaa oikeasti vie :) .Alkava ratsastaja erehtyy melkein luulemaan että tämähän on helppoa. Kun tulee alle heppa joka ei anna ilmatteeksi mitään niin sillon varmaan oppii kyllä parhaiten. Toki tässä olis vielä hienoa kun olis se opettaja mutta eiköhän sekin saada jossakin kohtaa. Tuntuu kuitenkin nyt hyvältä...olen oivaltanut ihan lukemalla ja kokeilemallakin asioita. Kuitenkin on apuna se että on niillä tuntihepoilla saanut onnistuneita pohkeenväistöjä joko sitten hevosten taholta tai yhteistyöllä saavutettuina mutta on helpompi oman kanssa kuitenkin sitä työstää kun tietää miltä se pitää tuntua kun heppa ihan oikeesti väistää jaloillaan eikä vain mene sivulle. Diisalle tämä on kuitenkin vielä niin uutta. Taka-osaa Diisa väistää kyllä selästäkäsin ja maastakäsin, sen olen saanut heti alusta asti menemään ja kohtuu helpostikin.

Tästä kaikesta niin iloisena ajattelin kokeilla sitä meidän vaikeaa juttua eli laukannostoa kentällä. Otin töltin ja siitä koitin siirtyä rennosti ja löysällä sisäohjalla laukkaan. Kolme yritystä ja heppa vain ryntäsi ravinsekaiseen tölttiin mutta kuitenkin siinä oli  eteenpäinpyrkimystä ja uskon että se hokasi kyllä mitä pyydän kun käytin ääniapuja myös eli laukka käskyä.. Sitten neljäs yritys ja nousi kuin nousikin laukka jota tuli ehkä askel kaksi ja sitten ravitahtiselle töltille...mutta minulle riittikin nosto...ja kiittelin ja taputtelin. Toinen suunta se vaikeampi ei onnistunut... pari pientä pukkia tuli nostoyritysten yhteydessä...Diisa on tehnyt sitä lähes aina vaikeampaan kierrokseen, laukannosto kentällä saa sen tekemään pienen takapään sivulle heiton...ei mitään riehumista vaan pieni protesti kevitys takapäällä. Tässä meillä on harjoittelemista pitkäksi aikaa. Tulin selästä pois ja hain liinan. Jalkkarit ylös ja pikalukolliset ohjat pois ja laitoin hepan menemään äänikomennoilla kumpaankin suuntaan kierros käyntiä, ravia ja sitten laukkaa. Oikealle tuntui se tosiaan olevan vaikeaa liinassakin...piti oikeen  paukuttaa raippaa maahan ja komentaa aika napakasti että laukka nousi ja vajaa kierros sitä sitten juoksutin ja siitä pyytämällä hiljentelin...kiittelin kun se toimii kyllä äänikomennoilla nykyään niin kivasti.

hyppäsin takaisin selkään ja paineltiin sitten loppukäynneille metsään. Pihaan takaisin tullessa viimisen 100m otin jalkkarit pois ja taas keskityin syvään istumiseen ja venyttelin omat jalkani. Lyhensin jalkkareitani tänään yhden reijän. Issikoillahan ratsastetaan yleensä hieman pidemmillä jalkkareilla mutta nyt ajattelin kokeilla yhtä lyhyempänä. Ei ainakaan tuntunut huonolta.
Diisa pääsi tarhaan fleeceloimi päällään kun oli hieman hikinen ja saivat taas heinät eteen.
meillä oli aika tarkkaan tunnin mittainen treenailutunti.

Harmillista kun en saa ratsastuskuvia meistä . Pitää laittaa mies kuvaamaan kyllä joku kerta.
Diisa on hieman laihtunut kun mittasin sen mahanympäryksen hevospainomitalla.  Se näytti liki 420kg viimeksi ja nyt jäätiin alle 400 hyvin.Taisi ekalla kerralla ainakin olla juuri syöty heinät että pudotettua painoa ei nyt ihan oikein osaa täysin totuudenmukaisesti arvioida mutta suuntaa antavana tuo toimii ja kyllä sen olen huomannut että on hiukan soukistunut tässä. Säilöheinä on nyt niin sokeripitoista että on pitänyt vähentää sen antoa ettei pulskistu ponit.

                                          Tässä mennään syyskuussa 2011
                                                       Kuva Minna.H


2 kommenttia:

AnnemariKo kirjoitti...

Voi kiva, kun ollaan Tahvon kanssa ispiroitu teidänkin menoa. :) Hyvä että meidän räpellyksistä joku jotain saa irti.
Toivottavasti meillä on Tahvon kanssa monen monta yhteistä vuotta oppimista edessä.

Tsemppiä teillekin vääntöihin ja kääntöihin. :)

Irkku kirjoitti...

Kyllä te olette inspiroineet ja kiitos siitä. Jatketaan vääntöjä :)