Laittelin Diisan valmiiksi puomilla jossa sai odotellessa syödä oman osansa päiväheinistäkin. Pientä taluttelua vielä siinä suoritettiin ennenkuin vieraamme saapuivat.
Diisa on kyllä uskomattoman fiksu käytöksinen neitonen. Se seisoi hievahtamatta paikallaan kun laitoimme jalkkareita ja muutenkin että pienen ihmisen on turvallista siellä olla kun heppa ei hötkyile, ei visko päätään eikä heiluttele turhaan itseään suuntaan eikä toiseen, eikä tarvitse varoa muiden avustavienkaan varpaitaan :)
Lunta ei ikäväksemme saatu maahan vaikka pakkasta onkin liki kolme astetta ja melkoisen pureva tuuli.
Cessi sai minun ja äitinsä toimesta olla talutettavana selässä ihan mukavan aikaa ja kuljettiin pihassa ja pihatiellä. Kulkuset helisivät kauniisti ja matkustajan ei tarvinnut pelätä rauhallista menoa.
Cessi harjaili vielä Diisaa puomilla ratsastuksen jälkeen. Diisa pääsi tarhaan hienosti hoidetun työn jälkeen. En mennyt itse ratsastamaan vaikka hiukan ensin niin kaavailinkin.
Ihan parasta on tuottaa iloa muille ja nähdä lasten hymy ja riemu. Diisasta riittää monelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti