Myräkkää

Tänään on tuullut melko ankarasti ja luntakin alkoi viimein tuiskuttaa täällä. Viima saa noin seitsemän asteen pakkasen tuntumaan todella hyytävältä. Diisa sai vapaan tänään koska ei viitsi lähteä uhmaamaan myrskyä sillä uhalla että heppa säikähtää jotakin ja lähtee turhanpäiten kaahottamaan ratsastajan kanssa. Tuuli kun on todella äkäistä. Suvi tulee maanantaina ratsastamaan Diisan ja minulla olisi tarkoitus huomenna maastoilla kaverin kera jos vaan sää on suotuisampi kuin tänään.

Pieni jouluponi!

Laittelin Diisan valmiiksi puomilla jossa sai odotellessa syödä oman osansa päiväheinistäkin. Pientä taluttelua vielä siinä  suoritettiin ennenkuin vieraamme saapuivat.

Diisa on kyllä uskomattoman fiksu käytöksinen neitonen. Se seisoi hievahtamatta paikallaan kun laitoimme jalkkareita ja muutenkin että pienen ihmisen on turvallista siellä olla kun heppa ei hötkyile, ei visko päätään eikä heiluttele turhaan itseään suuntaan eikä toiseen, eikä tarvitse varoa muiden avustavienkaan varpaitaan :)
Lunta ei ikäväksemme saatu maahan vaikka pakkasta onkin liki kolme astetta ja melkoisen pureva tuuli.

Cessi sai minun ja äitinsä toimesta olla talutettavana selässä ihan mukavan aikaa ja kuljettiin pihassa ja pihatiellä. Kulkuset helisivät kauniisti ja matkustajan ei tarvinnut pelätä rauhallista menoa.
Cessi harjaili vielä Diisaa puomilla ratsastuksen jälkeen. Diisa pääsi tarhaan hienosti hoidetun työn jälkeen. En mennyt itse ratsastamaan vaikka hiukan ensin niin kaavailinkin.
Ihan parasta on tuottaa iloa muille ja nähdä lasten hymy ja riemu. Diisasta riittää monelle.

Jouluista virittelyä

Tänään aamusella poistin tarhassa sen perustamisesta saakka olleet lasikuitutolpat jotka ovat suojanneet kaistaletta josta lähti paljon kantoja ja johon kylvettiin uusi heinä. Kun nyt on ollut niin märkää en ole päästänyt heppoja siihen sotkemaan. Pientä pakkasta on nyt hiukan ja se on kuivannut muutenkin maata niin ajattelin ennen lumentuloa ne ottaa pois.. Ville ja Diisa olivat kuin varsat....ne kohelsivat ja touhottivat ihan tohkeissaan kun kerin lankaa pois. Kumpikaan ei ryysinyt ennen alueelle kun lanka oli kokonaan pois. Pari tuntia ja kaistale oli lyhennetty kivasti :)

Sain tarhan siivotuksi muutenkun kunnolla kaikesta näkyvästä lannasta ja tasoittelin jotakin monttuja vielä. Testasin sähköpaimenlangankin vielä joka antaa täydet virtaa.

Huomennahan on Diisalla sellainen päivä että saa toimia pienelle Cessi tytölle jouluponina.
Sovittelin kellosomisteen kaulaan ja totutin Diisaa ensin kellojen helinään sen vieressä pitämällä nauhaa kädessäni ja heiluttelin sitä siinä. Diisa nuuskaisi pari kertaa ja se oli siinä :) Menin pihassa kellojen keuniisti helistessä josta seurasi että hyräilin joululauluja miltei koko ajan. Käyntiä mentiin, ratsastin kulmat huolella ja menin keskiympyrällä molempiin suuntiin. Neito oli aluksi taas pikkuisen tahmea mutta reipastui napakammista pohkeista ja palautui sen jälkeen mukavasti herkemmäksi. Vartti kun oltiin menty hyppäsin selästä pois ja otin kellosomisteen pois. Takaisin selkään ja mentiin metsään. Siellä neito olikin tosi reipas ja innokas. Tie oli kivan kuiva ja sopivan kova joten töltti löytyi heti kivasti ja sani sen liki puhtaaksi pienellä työllä ja kevyillä avuilla. Keskityin oikein alavatsalihaksiini ja lantion hallintaan.
Töltti parani hetken päästä entisestään ja Diisa oli kiva kevyt ja kuuliainen. Kotiin kun tultiin näytti kello meille kolmenvartin työtuntia. Nyt ei tullut hepallekaan hiki oli senverran kolea tuuli ja pakkasta pari ja puoliastetta.

Vapaata hevosella

Kun hevonen viettää vapaapäivää puuhaa itse hevosenomistaja / tallinpitäjä kaikenlaista. Samat asiathan pitää tietenkin tehdä. Siivota karsinaa, ruokkia, hoitaa vesi yms. asiat. Minulla olikin tänään vuorossa tarhan siivous ja kaksi isoa kuormallista sieltä lantaa tulikin ja huomisellekin vielä jäi. Harjasin ja tuulettelin loimiakin. Samoin oli ratsastuskamppaeiden huoltoa ja pesua.

Väkertelin illalla tilaamistani kelloista Diisalle rintaremmiä joulurekvisiitaksi. Kelloissa on kaunis ääni. Päällystin liimaa apuna käyttäen erään laukun hihnan jossa on päissä hakaset punaiselle fleecellä. kiinnitin ensin kellot sopivin välein punaiseen nauhaan jonka ompelin sitten kellon kiinnikereijästä kiinni nauhaan. Huomenna pitää totuttaa poni näihin kilinöihin kun torstaina tulee ensimmäinen lapsi ratsastamaan ja laitan jouluiset jutut Diisalle.

Uusi maastoreitti

                                                        Diisa kesällä 2011

Tänään lähdin kotoa Diisan kanssa puoli kaksitoista. Hiukan ennen tallia missä oli sovittu treffit nähtiin ensimmäinen uusi maastolukaveri joka oli kanssa menossa tallille. Samaan aikaan tuli vielä se toinenkin uusi maastokaveri isokokoinen suokki toisesta suunnasta eli me kaikki kolme jotka tulimme muualta tulimme liki samaan aikaan pihaan. Meillä kesti hetken odottaa tallilta tulevia kahta tuttua heppaa ja siinä kerittiin hieman pohtia reittiä.

Viisi heppaa lähti sitten pistelemään tienpiennarta ja me oltiin toiseksi viimeisiä Diisan kanssa. Etunenässä isoja heppoja. Hevoset oli aika säpäkällä päällä. Yksi uusi heppa tuttavuus joka tuli meidän perässä totesi että hän ei taida kyllä ihan niin pitkää reittiä lähteä mitä etunenässä menevät suunnitteli. Minä ehdotin sitten kun hän meinasi jäädä vallan pois että menisin hänen kanssaan lyhyemmän reitin, minä kanssa huomasin että pitkäjalkaiset  suokit piti niin rivakkaa tahtia että me oltais saatu töltätä melkin koko matka, meidän seuraan jättäytyi vielä Anu ja Kyösti. Kaksi suurinta suokkia siis lähti rivakalle maastolle painelemaan ja me tehtiin oma reissu kolmestaan. Mentiin se sama uusi löydetty tienpätkä ja sitten kun se oli menty päätimme että  ei mennä vielä takasin päin vaan jatketaan tietä eteenpäin mistä poikesimme sille metsätiepätkälle. Mentiin isompaa tietä noin  kilometri eteenpäin ja käännyimme sitten takaisinpäin kun tiekin kapeni. Ravattiin pätkiä ja hepat oli melko kivassa vireessä mutta hyvin hanskassa. Jännitystäkin oli kun tuli tyhjä tukkirekka vastaan pienessä mäessä. Minä olin etunenässä ja huomioliiveissäni ja heppa rintaheijastimissaan tiesin että kuski meidät varmaan näkee, pysäytin käsimerkillä ja hän pysähtyi ja sammutti rekan moottorin oikein...me pääsimme turvallisesti menemään ohi...tilaa ei turhaan tiellä ollut. Kuski odotti hyvin että oltiin päästy kauemmas ennenkuin starttasi rekan. Kiitokseksi tietty morjestelimme :)
Lenkki tuli tehtyä ja aikaa menikin 2h 20min hepan selässä ja kilometrejä noin 13. Vaihdettiin tämän uuden ratsastajan kanssa puhelinnumerot josko maastoilukaveria ollaan vailla niin voidaan kilauttaa hän kun käy tuossa parin kilometrin päässä ratsastamassa tuttunsa hepalla ja tykkäisi maastoilla mutta hiukan arkailee vielä uutta hevosta ja maastoja. kivaa saada porukkaan lisää ratsukoita.

Heppa olikin aika hikinen kun tulin kotiin. Loimi kunnolla päälle ja heiniä eteen, tarjosin haaleaa vettäkin mutta Diisa vain kasteli turpansa ja maistoi vain hieman. Huomenna onkin sitten Diisalla vapaa, keskiviikosta en vielä tiedä.

Lyhyet kenttäsulkeiset

 Koitin nopsaan Diisalle niitä kuljetusuojia. Älkää katsoko kuraisia kavioita, jalat on kuitenkin harjattu :)

Tein pihassa alle puolentunnin treenit ja tarkoitus oli nyt tölttiä hiukan työstää. Heppa oli hiukan nihkeä tänään. Käynti oli aluksi aika tahmeaa ja Diisa pysähtel heti kun tilaisuus sallii mutta pienen palautuksen jälkeen alkoi käynti sentään olla ryhdikästä mutta hepalla kesti tovin motivoitua kokoamiseen enkä oikein tuntunut saavan sitä tänään kunnolla koottua ja sen huomasi töltissä oikein hyvin. Ravitahtisuus oli aika voimakas tänään, vasta kun rapsin hiukan raipalla ja laitoin neitosen menemään reippaasti isoa kahdeksikkoa löytyi ilman ravitahtia se tölttikin sieltä mutta vain toviksi, lopetin kuitenkin kun olin saanut mitä halusin. Mentiin loppuverkat maastossa. Tänään olikin vain tarkoitus hieman liikuttaa eilisen maaston ja tulevan huomisen maaston välissä. Tiistaina onkin vapaa ja mahdollisesti keskiviikkonakin.

                                             Muutama voltti mentiin käynnissä aluksi

   Mies kuvasi meitä pokkarilla ja jälki on kyllä melko kehnoa mutt on nyt edes jotakin.

Diisa pääsi etupihan pienelle nurmikolle maistelemaan vielä herkkua töiden jälkeen. Saattaa olla että ensi viikolla tulee ne luvatut pakkaset ja hiukan luntakin että eiköhän nämä ole jo viimisiä kertoja tänä vuonna. Heppa ei ole onneksi yskinyt enään ja sieraimet on siistit. Tänään onkin viiminen päivä kun saa vielä kahden viikon nokkoskuurin annoksen mutta annan vielä pari päivää niitä mansikka, vadelma, herukkalehtiä.

Nihkeä maasto

Diisa tutustui turpatuntumalla meidän traktoriin kun se oli keskellä pihaa kun hain neitosen tarhasta maastoreissua varten. Otettiin pieni siedätystuokio ja kierrettiin traktori ympäri miltei kylki hipoen ja sitten namia sai syödä traktorin takapainon päältä.

Kun olin päässyt pari sataa metriä kotoa Diisan kanssa alkoi tulla oikein hienoa tihkua. Meinasin jo kääntyä takaisin ja viimein laittaa ne sadechapsit mutta en kääntynyt sittenkään vaan jatkoimme matkaa. Tehtiin taas liki kahden tunnin maasto lenkki ja vain mennessä ja yksin kotiinpäin tullessa otettiin hiukan ravia ja hidasta tölttiä. Menin melkein koko maaston muuten pitkillä ohjilla. Oli kivaa jutella ja antaa hevosten mennä, ne kun tuntee reitinkin niin hyvin vaikka mentiinkin päinvastaiseen suuntaan mitä yleensä. Ei näkynyt oikeen ketään missään tämmöisellä ilmallakaan.

Kotiin tultua heppa sai loimen päälleen ja heinät sekä päiväporkkanat.Juteltiin että maanantaina saattaa olla neljä ratsukkoa lähdössä pitemmälle maastolle joten me ollaan sitten viides ratsukko kun mukaan mennään tottakai kun pääsen meneen päivällä. Porukassa on kaksi minulle ennen tuntematonta ratsukkoa.

Vaihtelua

                                                               kuva Minna. H



Tuli tänään oltua heti aamusti ratsastamassa mutta ei omalla. Kyösti on  latvialainen pv ruuna joka on jo ehtinyt kunnon herran ikään.  Kyösti asuu naapuritallilla missä Diisakin asusteli vuoden.

Vain pienen hetken tuntui kuin olisin kiivennyt jonnekin korkealle katolle istumaan. Isot keinuvat liikkeet tuntui  liki koko kolmen vartin oudommilta.  Menin käynnissä uralla ja isolla keskiympyrällä ja pohkeenväistöäkin kokeilin ja se meni hienosti herran kanssa. Ravissa tuntui kuin olisin ollut hidastetussa filmissä. Kevennys kesti ja kesti kun askel oli niin piiiiiitkä.  Oli kyllä hienoa pitkästä aikaa ratsastaa Kyöstillä.  Ratsastuksen jälkeen vietettiin kahvittelutuokio tallin emännän kanssa ja juteltiin kaikenlaista. Otan piakkoin uusiksi Kyöstin kanssa. Herra vaan on aika suosittu ja koska se tekee jo lyhyempää viikkoa pitää katsella sopiva aika.

Diisa sai tänään viettää vapaata ja onnekseni se ei ole enään minun kuulteni ainakaan yskinyt ja sieraimetkin näyttää puhtailta. Huomenna menemme maastoilemaan kaverin kanssa.

Posti toi parit paketit ja toisessa niistä oli yksityiseltä ostamani ihan uudet kuljetussuojat  etu ja takajalkoihin. Toisessa paketissa on käytetyt maiharit joista kaavailen ratsastuskenkiä kunhan nyt ensin ne kunnolla rasvaan ja plankkaan.

Oivalluksia ja rentoutta.

                                

               Diisa harjattuna ennen tämän päivän ratsastusta

Eilen Diisalla oli vapaapäivä.Se on muutaman kerran yskinyt hiukan, sieraimessa näkynyt hivenen kirkasta eritettä joten lienee hieman saanut flunssaa niin sekin tuki vapaata hevoselle. Pitää tarkkailla tilannetta, muuten heppa vaikuttaa ihan normaalilta. Syö ja touhuilee entiseen tapaansa. Olen antanut nyt sille kolmena päivänä iltakaurojen joukkoon nokkoskuurin lisäksi yhdistettyä, mansikka, vadelma, mustaherukkalehtiä noin pari ruokalusikallista.  

Tänään eilisestä lukemisistani  innoittuneena  päätin että keskityn edelleen menemään huolella kulmat ja todellakin ratsastamaan hepan sillä Diisa kyllä näyttää alle 5s jos ei siellä ratsasta. Se ei pysy uralla eikä mene suoraan vaan alkaa pyrkiä kentän keskelle ja pysähtelee. Eli teemana oli :Hevonen liikkuu jatkuvasti ja minun haluamassani temmossa. Toinen ja hyvin tärkeä teema oli: Ei jäädä yrittämään kiinni hevoseen jos haluttua asia ei tehdä vaan otetaan alusta ja rennolla hevosella. Sillä toinen juttu minkä Diisa näyttää helpolla on etä se juoksee alta pois tai käynnissäkin karkaa, kaatuu ( punkee lapa edellä jonnekin ) tai muuten vaan ei ole tuntumalla jos se alkaa hermostua ratsastajan liiasta yrityksestä. Hevonen on vielä niin "tuore" näissä koulukiemuroissa että se hermostuu helpolla jos ei tiedä mitä siltä pyydetään, sekin että Diisa on hyvin istuntaan ja kevyisiin apuihin reagoiva hevonen kunhan ollaan päästy kuulolle. Se ei ala arvailemaan mitähän ratsastaja haluaa vaan se  yrittää juosta pois tilanteesta, enkä tarkoita että se alkaisi rynnätä...mutta sen tuntee kyllä kun hevonen ei ole enää kuulolla vaan viipottelee minne sattuu. Eilen lukiessani uutta löytöäni Tahvon uudet seikkailut sain monen monta hyvää oivallusta ja muistutusta jotka on ihan niitä perusjuttuja mutta, ah niin unohtuneita monesti kun vaan tuolla yksin tuuppaa hepan kanssa menemään :)  Tänään minulla siis oli innoittajana blogituttavuus josta ihan totta on iloa ja apua, hieno vertaiskokemus sekin!

Ensin me mentiin käyntiä jota muuten mentiinkin melkein puolituntia kolmenvartin kentätyöskentely ajasta. Kulmat tarkkaan ja silti pienillä avuilla. Ne alkaa ihan kivasti kyllä mennä mutta keskittyä pitää sillä heppa huomaa jos en ole hereillä.  Menin kentän keskelle isolle ympyrälle ja otin siinä harjoitusta eri temmoissa käynnissä että heppa taipuu omasta tahdostaan ilman sisäohjaa, vain käyttämällä  lähes pelkästään ulkoapuja. Otin uralla myös pysähdyksiä ja nopeita liikkeellelähtöjä pienillä avuilla ja ne on ihan selkeästi parantuneet taas kun oli kolmas kerta kun niitä nyt mentiin, Diisa reagoi nopeasti ja pieneen painallukseen pohkeella.

Suunnanvaihdos ja samat toiseen suuntaan. Sitten aloin kokeilla pohkeenväistöä niin että kulman jälkeen menen uran sisäpuolelle ja sieltä otan vain pari askelta vaativan siirtymisen takasin uralle pohkeenväistöä. Olin ensin helpommassa kierroksessa eli oikeassa ja sain kuin sainkin toisen kerran väistön oikein hienosti läpi ja heppa ei ryysinyt ja minä muistin olla rento ja mentiin pienillä avuilla ja muistin PUOLIPIDÄTE!! Homma toimi ja olin niin iloinen... Kehuin ja kiittelin. Suunnanvaihdos ja sitten kokeilin toiseen suuntaan samaa. Eka yritys meni niin että Diisa ei raegoinut mitenkään uralle takaisin pyytävään pohkeeseen ja uskon että suurin syy oli se että en saanut asetusta hepalle läpi enkä sitä puolipidätettäkään... Uudestaan sama. Nyt heppa hokasi että jotakin pitäisi tehdä...se käänsi kuitenkin itseään liikaa ( asetuksessa, enkä ollut itse tarpeeksi nopea että olisin estänyt liian taipumisen ulospäin liikkeestä) ja alkoi selvästi hermostua. Otin rauhassa pari kierrosta käyntiä ja juttelin sille...rentouduin itse ja odotin että heppa oli taas kuulolla ja totteli pohkeita muuten. Sitten taas yrittämään... mietin mielessäni läpi ensin mitä teen ja missä...hengitin syvään...Puolipidäte, asetus ja rauhallinen kevyt pohje...ja sieltä se tuli...ei niin hyvin alle astuttuna mitä toiseen suuntaan mutta kuitenkin. ME TEHTIIN SE YHDESSÄ! Tämä puoli on niin selvästi hepalle vaikeampi. Sain kun sainkin kaksi kertaa onnistuneet suoritukset ja ilman että heppa olisi karannut holtittomasti itse uralle takaisin vaan suoristin hepan uralla ja heppa meni ihan haluamassani temmossa...se on kyllä oivallusten oivallus minulle. Ennen olen mennyt hepoilla jotka oikeasti osaavat"lukea" ihmisen jutut eli ne hoitavat tavallaan homman vaikka ihminen pyytäisi hieman epäselvästi kun esim. ollaan tunnilla ne näkevät jo edellään menevän tekevän kyseistä juttua niin matkimalla ne tietävät pääsevänsä hommasta helpommalla jos ei tumpelo ratsastaja ihan kaikkea osaakkaan. Toki siinäkin oppii juuri sen että miltä se tuntuu kun heppa väistää mutta kyllä sen opettaja näkee kumpi sitä hommaa oikeasti vie :) .Alkava ratsastaja erehtyy melkein luulemaan että tämähän on helppoa. Kun tulee alle heppa joka ei anna ilmatteeksi mitään niin sillon varmaan oppii kyllä parhaiten. Toki tässä olis vielä hienoa kun olis se opettaja mutta eiköhän sekin saada jossakin kohtaa. Tuntuu kuitenkin nyt hyvältä...olen oivaltanut ihan lukemalla ja kokeilemallakin asioita. Kuitenkin on apuna se että on niillä tuntihepoilla saanut onnistuneita pohkeenväistöjä joko sitten hevosten taholta tai yhteistyöllä saavutettuina mutta on helpompi oman kanssa kuitenkin sitä työstää kun tietää miltä se pitää tuntua kun heppa ihan oikeesti väistää jaloillaan eikä vain mene sivulle. Diisalle tämä on kuitenkin vielä niin uutta. Taka-osaa Diisa väistää kyllä selästäkäsin ja maastakäsin, sen olen saanut heti alusta asti menemään ja kohtuu helpostikin.

Tästä kaikesta niin iloisena ajattelin kokeilla sitä meidän vaikeaa juttua eli laukannostoa kentällä. Otin töltin ja siitä koitin siirtyä rennosti ja löysällä sisäohjalla laukkaan. Kolme yritystä ja heppa vain ryntäsi ravinsekaiseen tölttiin mutta kuitenkin siinä oli  eteenpäinpyrkimystä ja uskon että se hokasi kyllä mitä pyydän kun käytin ääniapuja myös eli laukka käskyä.. Sitten neljäs yritys ja nousi kuin nousikin laukka jota tuli ehkä askel kaksi ja sitten ravitahtiselle töltille...mutta minulle riittikin nosto...ja kiittelin ja taputtelin. Toinen suunta se vaikeampi ei onnistunut... pari pientä pukkia tuli nostoyritysten yhteydessä...Diisa on tehnyt sitä lähes aina vaikeampaan kierrokseen, laukannosto kentällä saa sen tekemään pienen takapään sivulle heiton...ei mitään riehumista vaan pieni protesti kevitys takapäällä. Tässä meillä on harjoittelemista pitkäksi aikaa. Tulin selästä pois ja hain liinan. Jalkkarit ylös ja pikalukolliset ohjat pois ja laitoin hepan menemään äänikomennoilla kumpaankin suuntaan kierros käyntiä, ravia ja sitten laukkaa. Oikealle tuntui se tosiaan olevan vaikeaa liinassakin...piti oikeen  paukuttaa raippaa maahan ja komentaa aika napakasti että laukka nousi ja vajaa kierros sitä sitten juoksutin ja siitä pyytämällä hiljentelin...kiittelin kun se toimii kyllä äänikomennoilla nykyään niin kivasti.

hyppäsin takaisin selkään ja paineltiin sitten loppukäynneille metsään. Pihaan takaisin tullessa viimisen 100m otin jalkkarit pois ja taas keskityin syvään istumiseen ja venyttelin omat jalkani. Lyhensin jalkkareitani tänään yhden reijän. Issikoillahan ratsastetaan yleensä hieman pidemmillä jalkkareilla mutta nyt ajattelin kokeilla yhtä lyhyempänä. Ei ainakaan tuntunut huonolta.

Diisa pääsi tarhaan fleeceloimi päällään kun oli hieman hikinen ja saivat taas heinät eteen.
meillä oli aika tarkkaan tunnin mittainen treenailutunti.

Harmillista kun en saa ratsastuskuvia meistä . Pitää laittaa mies kuvaamaan kyllä joku kerta.

Diisa on hieman laihtunut kun mittasin sen mahanympäryksen hevospainomitalla.  Se näytti liki 420kg viimeksi ja nyt jäätiin alle 400 hyvin.Taisi ekalla kerralla ainakin olla juuri syöty heinät että pudotettua painoa ei nyt ihan oikein osaa täysin totuudenmukaisesti arvioida mutta suuntaa antavana tuo toimii ja kyllä sen olen huomannut että on hiukan soukistunut tässä. Säilöheinä on nyt niin sokeripitoista että on pitänyt vähentää sen antoa ettei pulskistu ponit.

                                          Tässä mennään syyskuussa 2011
                                                       Kuva Minna.H

Uusi kiva maastoreitti

Hepat pääsi tänään meillä ulos jo kuudelta kun heräsin miehen lähdettyä töihni eikä uni enää tullut.

Siivosin pihatonkin, laitoin vedet ja lisää pahnoja. Sitten olikin kiva lähteä maastoon kun hommat oli tehty.

Lähdin liikkeelle noin puolikymmeneltä  ja kaveri tulikin jo hiukan vastaan kun olin kääntymässä viimeiselle tiepätkälle.  Mentiin uudelle maastoreitille ja päätettiin että jos on liian jännää hepoilla kun puuskissa oli aika navakkaakin tuuli niin tullaan takaisin tutulle reitille. Hepat meni ihan nätisti ja olikin hiljaista muun liikenteen suhteen. Ei muuta kuin pari autoa vaikka noin 4 kilometriä mentiin sorateitä missä liikkuu kohtuullisesti autoja. Loput reilu 6 kilometriä oli joko kuvankaltaista metsätietä ja tuokin pätkä oli yli kilometrin ja päättyi metässä nuotiopaikkaan jota tultiin  takaisin isommalle soratielle tai peltojen keskellä meneviä tuonkaltaisia teitä.

 Otettiin pari reippaampaakin pätkää. Anu ja Unto laukkasivatkin pätkän ja me tultiin Diisan kanssa kohtuullisen kivaa tölttiä perässä. Neito malttoi töltätä kohtuu nätisti. Oli kiva huomata että heppa oli kevyt edestä ja muutenkin rento.
Vettäkin tihuutteli mutta se ei kyllä haitannut hienoa maastoreissuamme. Minulla tietty ne uudet sadechapsit kotona! Ei Sade silti ollut niin isoa että olisi kastellut juurikaan. Aikaa meni noin pari tuntia taas ja matkaa karttapalvelun mukaan noin 10.5km. Kyllä oli poni aika väsyneenkin oloinen kun tultiin kotipihaan. Hyppäsin selästä itsekin jaloittelemaan noin 300m ennen kotia ja löysäsin satulavyötä. Heppa oli aika hikinen taas kaulastaan.

Se sai tarhaan päästyään korjatun fleecesadeloimen ja taittelin kaulalle vielä irrallisen fllecehuovan toviksi ja heinät eteen. En tiedä ihan vielä että onko huomenna vapaa hepalla vai teenkö jotain pientä pihassa. Lauantaiksi sovimme jo uuden yhteismaaston :)

Paikkausta ja ratsastusta

Diisan melko vähän käytetyssä RainBusters loimessa on ollut repeämä jota olen paikannut ensin liimautuvalla sadekangaspaikalla. Se ei vaan tunnu pysyvän, on vähän huonossa paikassa tuossa lavan päällä.  Tilasin törkeän kallista paikkausteippiä joka soveltuu jopa purjeisiin, markiiseihin yms... Tear-Aid nimistä materiaalia ja laittelin nyt siitä paikat.

Mies siirsi eilen pois pihasta kauhan ja trukkipiikit joten nyt minulla on mahdollisimman suuri tila ratsastukseen. Tein taas hiukan kentällä tötsistä pujottelua kahdeksikon muodossa.
Laitoin jalkaani netistä yksityiseltä ostamani Pfiff merkkiset kokopaikka ratsarit. Oli hiukan turhan viileää kun en laittanut pitkiksiä alle.

Kentällä mentiin käynnissä kumpaankin suuntaan ja keskityin kulmiin taas kunnolla. Heppa oli jotenkin heti paremmin kuulolla mitä se oli perjantaina kun aloiteltiin taas nämä kiemurat.
Otin taas pysähdyksiä ja parit isot voltit. Sitten koitin saada ravia mutta sain vain ravitahtista tölttiä. Meillä on vielä hiomista ravissa että se saadaan kentällä ilman esteitä tulemaan ja varsinkin jatkumaan kierroksen pari ilman että tölttää. Tölttäsin sitten ja hiukan hion sitä ja sainkin oikeaan kierrokseen hyvää tölttiä muutaman pätkän. Otin isoa kahdeksikkoa kumpaankin suuntaan sekä käynnissä ja töltissä. Otin käynnissä isolle ympyrälle. Kokeilin sisäohja melko löysänä ja tuki ullkohjalla mennä ympyrällä ja jokseenkin se ihan onnistui yllättävänkin hyvin vaikeampaan suuntaan varsinkin tuntui että heppa taipui paremmin omatoimisesti...vaikka en sisäpohkeella juurikaan tehnyt mitään.  Tätä pitää kyllä alkaa kokeilemaan enemmänkin. Yksi peruutuskin tehtiin niin että kummallakin jalalla astui neljä askelta taaksepäin.  Kun aikaa oli mennyt reilu puolituntia lähdettiin metsään pitkin ohjin ensin ja sitten otin pätkän ravia eikä se meinannut maastossakaan heti oikeen löytyä mutta sain kun sainkin pätkän niin siirryin nopeasti kehujen jälkeen töltille. Tein noin vartin lenkin ja kotipihaan tultua heppa oli heti pysähtymässä kovasti keskelle pihaa että tulisin pois selästä. Otin jalkkarit pois ja sain hieman mutkittelevan ja hangoittelevan hepan liikkeelle. Menin hetken aikaa ilman jalkkareita ja venytin omatkin jalat ja rentouduin istumaan tiiviisti mutta rennosti satulassa.

Diisa sai ratsastuksen jälkeen hetken mutustaa ruohoa ennenkuin vein sen tarhaan takaisin Villen seuraan joka jo hiukan huolestuneena huuteli pari kertaa.

Ratsastuksen jälkeen miltei aina Diisa menee piehtaroimaan ja niin nytkin. Vein hetken päästä päiväheiniä ja tulin tekemään sisälle postausta ja kahvittelemaan.

Maastossa.

Tänään lähdin liikkeelle hepan kanssa kotoa ennen kahtatoista ja mentiin tallille missä Diisakin ehti vuoden olla ja haettiin maastoilukaveriksi Anu ja suokkinsa Unto.Mentiin melkein kahden tunnin lenkki taas. Juteltiinkin että mennään kohta tutkimaan hiukan uusia reittejäkin. Otettiin aika kiva pitkä ravipätkäkin ja me saatiin laukata hiukan Diisan kanssa että pysyttiin pitkäjalkaisen suokin perässä. Tuli kohta missä polku haaraantui ja ihmeekseni Diisa valitsi viimetipassa että hän meneekin toista polkua eikä seuraa kaveria. Kadotin hetkeksi laukassa toisen jalustimen mutta sain sen aika pian jalkaani ja hiljentelin hepan töltille ja ilokseni huomioin että en yhtään hermostunut tai pikemminkin en panikoinut tuossa tilanteessa vaan olin ihan rauhallinen...en tosiaankaan edes säikähtänyt. Vuosi sitten olisin melko varmasti tippunut tai ainakin roikkunut hevosen kaulalla yms. Olen saanut varmuutta melkoisesti ja tasapainokin on varmasti parantunut tässä.

Takaisinpäin tullessa otettiin vielä liki kilometrin rauhallinen ravipätkä ja Diisa malttoi ravailla suht hienosti Unton perässä vaikka vähän jäätiinkin taakse.. Heppa oli melko hikinen kaulalta ja päästään joten sai loimen päälleen ja heiniä eteen kun tultiin kotiin.

Tänään vietetään kyseisellä tallilla joka on siis ystäväni talli niin pikkujouluja ja meidätkin on kutsuttu joten ilta menee mukavissa merkeissä hyvässä seurassa ja huomenna hevosilla ansaittu vapaa.

Kenttätyöskentelyä.

Minullahan ei vielä ole kotikenttää täällä ja teinkin pienen toimintaradan talomme ja autotallin väliselle piha-alueelle. Se on ihan välttävä kyllä sillä se on pohjaltaan kova ja tasainen. Kooltaan noin 20m x 20m eli kyllä siinä mahdutaan ihan kiitettävästi pyörähtelemään sellaisen lyhyehkön aktiivisen hetken. Voin verkata tarhan sivuitse jatkuvaa polkua ja sitten pääsen tuosta ihan pihalta metsäpoluille.

Tehtiin puolituntia taivutuksia ja pysähdyksiä ihan käynnissä ja tarkoitus saada heppa hereille ja liikkeelle melkein heti kun on ensin pysähtynyt kunnolla. Meillä on vasen kierros se hankalampi. Heppa kaatuu mielellään töltissäkin sisälle kulmissa Nyt en vaatinutkaan tölttiä kuin suoralla hiukan ja keskityin vaan menemään kulmat kunnolla käynnissä.Pujottelin tötsiä ja tein muutaman isohkon voltin. Meillä on mennyt liki pari kuukautta ettei ole mitään isompia kiemuroita tehty. Muutamia kertoja olen hiukan taivutellut ennen tai jälkeen maaston ja tehnyt peruutuksia ja pari askelta pohkeenväistöä. Nyt otin myös pari askelta pohkeenväistöä. Olin yllättynyt kuinka sain hepan liikkumaan alku nahkeus ei kestänyt kuin viitisen minuuttia ja sitten heppa jaksoi yrittää.

Kävin tuolla metsässä jonne menee polku tuosta pyöröpaalien sivuitse tekemässä loppukäynnit pitkin ohjin ja kävimme peltoaukealla ottamassa oikein rennon tuntuista ravia...heppa rentoutui kyllä kivasti metsässä taas. Aikaa me saatiin menemään ratsastukseen noin 50min.

Huomenna olisi tarkoitus taas mennä kaverin kanssa aamupäivällä maastoilemaan kunnolla.

Tässä kuvia aikassemmalta ratsastuskerralta ja koiran kanssa lenkiltä noissa meidän kotinurrkkien maastoissa.

                                                    Pihasta suoraan metsään.

Pelto jossa käytiin tänään ottamassa ravipätkä. Tässä Suvi ja Diisa.

 Hyvä muistaa että jokamiehenoikeus ei anna lupaa pelloilla ratsastukseen, ei edes  niihin sänkipeltoihin joten kannattaa jutella viljelijän / omistajan kanssa ensin.

                                                  Hyviä polkuja ihan lähellä.

                              Talomme katto näkyy. Pääsemme hyville poluille ihan kotipihasta.

Piha kentältäni pääsen välillä ottamaan pätkän omalla pihapolullammekin jos tykkää töltätä tai jopa laukata pitemmän suoran. Kuvan vasemmalle puolelle olevaan metsään vastapäätä pihattotarhaa tulee sitten se ratsastuskenttä.

Lisää hankintoja

Tänään tuli sitten se toinen paketti. Börjes  Kotimäeltä. Tässä on ruskea beigellä kanttauksilla oleva fullneck fleeceloimi ja Tyfon sadeloimi missä on fleecevuori ja siihen sopiva kaulakappale. Sen kuosi on tuollaista kirjavaa jossa sini vihreää.

Paketista löytyi vielä rintaheijastin, tilsakumit, hevosen painomittanauha ja jouluratsastusta varten pehmoiset punaiset fleece/keinokarva reunuksella olevat jalka somisteet joita on 4kpl.

Tänään tuli Suvi ratsastamaan Diisalla ja menimme vielä kun oli valoisampaa niin maastoon siten että minä olin jalkaisin ja mentiin pari pätkää niin että minä hölkkäsin ja tytöt tuli takana ravia ja tölttiä. Diisan kanssa on nyt käyty pari kertaa jo tosi pimeällä metsässä ja hienosti se kulkee siellä. Ei mitään hötkyile eikä säpsyile. Viime kerralla minulla oli otsalamppukin nyt ei ollut. Kun tultiin pihaan otettiin satula pois ja Suvi ratsasti loppukäynnit vielä ilman satulaa. Meillä oli ainakin kivaa, naureskeltiin kun hiukan sätättiin tiukkojen rintaheijastin solkien kanssa mutta heppa ei moisesta piitannut vaan seisoi nätisti paikoillaan ja odotti että mitä tässä nyt vielä oikeen tapahtuukaan.
Vietiin Diisa tarhaan ja annettiin niille heinät ja saihan porkkanatkin siinä samalla.
Suunniteltiin hiukan tulevaisuuttakin jos minä hankin toisen oman hepan niin minulla on ainakin sitten vakituinen liikuttaja sille, sillä ei itsellä ole aikaa eikä ehkä voimiakaan liikuttaa kahta hevosta kunnolla kun on fyysinen työkin ja tallihommat tehtävänä. Siitä sitten paremmin kunhan muutama olennainen asia sitä ennen on selvinnyt.

Paketteja!

Sain noutaa tänään pari pakettia postista ja huomenna tulee vielä lisää!! Hööksin paketista tulivat kaipaamani sade chapsit jotka saa pikalukolla kiinni vyötärölle ja vaikuttavat melko vahvoilta että on varmasti tuulenkin pitoa hyvin.. Ohuet hanskat kun on yhdet hanskat jo liki kuluneet puhki eikä vielä ole kaivannut ihan paksumpia hanskoja joita löytyy. Pari flexpinteliä jos tulee jossakin kohtaa tarve tehdä erilaisia kääreitä, hauteita.Pari ihan törkeen pinkkiä heinäpussin virkaa hoitavia isoja kasseja.
Kolmipiikkinaulakko ja loimen kyllästysaine. Kuvasta puuttuu vielä musta poncho mallinen sadetakki.

Tämä ötökkäloimi tuli ostettua netistä ihan yksityiseltä jolle jäänyt täysin käyttämättömäksi ja sain sen tosi edullisesti. Pakkaus sisältää vielä kunnollisen korva/päähupunkin jonka saa kiinni kaulakappaleeseen. Meillä kun ilmeni muutamana päivänä kun tuli isompi polttiaisinvaasio niin harjan totaalista hankausta. Onneksi mitään muita kesäihottuma oireita ei tullut. Pioneer öljyhoidolla ja shampooolla sain hillittyä kutinaa mutta harjan Diisa ehti hinkata aika kurjaan kuntoon muutamassa päivässä. Olin itsekin niinä päivinä allergialääkkeiden varassa ja tuskissani eli meillä on samaan polttiaiskantaan oireita hepan kanssa. Jos ensi kesänä ilmenee moista loimitan heti.

Tämä ensimmäinen sadeloimeni Diisalle on jo kestänyt useampia pesuja ja sen kyky pitää heppa kuivana on alentunut selvästi. Pesin loimen ja nyt kuivatuksen jälkeen suihkuttelin sen ulkona heti kyllästeaineella. Se tuntuu heti paljon napakammalta pinnaltaan. Toivotaan että aine toimisi kun loimi on muuten hyvässä kunnossa.

Meillä pidetään tänään vapaata ja huomenna tulee Diisalla jo reilun vuoden  käynyt hoitaja tyttö taas ratsastamaan. Tässä viime kesän muistoja heistä :)

Yksi hevospäiväni ja esittelyä.

                                                Ville ja Diisa

Ajattelin kirjoittaa hieman yhdestä päivästäni heppojen parissa ja samalla hieman tulee esiteltyä paikkoja. Aamuni alkaa yleensä 6.30 kun nousen pikaisesti ylös ja kahmaisen tallivaatetta niskaan ja painelen pihalle. Talomme pari koiraa ulkoilevat satunnaisesti siinä samalla tai kääntävät kylkeään kun poistun pihalle.

Noudan heinäkassin jonka laitan illalla jo valmiiksi ja otan mennessäni ehkäpä vesisangonkin             ( pakkasella kuumaa vettä) ja vien heinäkaukaloon heinät ja veden nyt talveksi laitettuun pehmeämuoviseen sankoon joka kestää jäätymistä.  Meillä syötetään nyt säilöheinää joka tuotetaan ihan muutamien kilometrien päässä ja siitä on analyysit tehty koska haluan tietää mitä hepat syö. Taaempana näkyy vielä kuivaheinäpaalikin ja pahnapaali.Katokseen tulee aina avattu säilöheinäpaali ettei se ole säiden armoilla. Siirto onnistuu traktorilla ja pyöröpaalit on aina valmiina trukkilavojen päällä joten niiden siirtely helpompaa.

Hepat pääsee siis ulos ennen seitsemää. Laitan niille riimut ja saavat kumpikin kourallisen kauraa kippaansa ja sitten pääsevät heinien kimppuun. Jos sataa oikein reilusti vettä voin antaa heinät sisälle ja päästää ne vasta 8 maissa ulos loimitettuina jos sade on runsasta. Ruokin hevoset 5 kertaa heinällä ulos ja yöksi tulee omat kasat kummallekin + muut rehut. Päivän aikana tarjoilen porkkanaa ja omenoita nyt syksyllä.

Pihaton etummainen osa on isohko noin 16 neliöinen tila jossa on vesisanko, ruokakuppi sekä luonnon suolakivi. Pihatossa on maalattia soran ja hiekansekaisella tontillamme ei juurikaan ole vesiongelmaa se olisi jo koettu näillä sateilla! Kuivituksessa on vielä sirkkelistä tullutta purua ja kauranolkea. Harkinnassa olkikuivikepelletti.

Oma hevoseni Diisa viettää yönsä takimmaisessa yli 11 neliön karsinassa jossa on myös vesisanko, ruokakuppi ja suolakivi. Ikkunoissa on kalterit ja katossa on eläinsuojiin tarkoitettu säteilylämmitin.Hankin sen ihan siitäkin syystä että lakihan velvoittaa osoittamaan tilan sairastapauksissa eläimelle jonka voi eristää muista ja lämmityskin pitää olla kunnossa. Pihattomme on melko lämmin kuitenkin rakenteeltaan vahvojen seinämateriaalien ja tuplaikkunoiden ansiosta joten uskon että lämmitin toimii riittävänä tässä tapauksessa ja ainakin eläinlääkäriltä sain hyväksyvän arvion tiloista kun hän kävi raspaamassa ja rokottamassa hepat ekaa kertaa täällä.

Yöksi saa pariovet kiinni joko vain alimmaisen lämpimällä tai sitten molemmat näin kylmempänä aikana. Oviaukossa on pvc muoviliuskat estämässä tuulen, sateen ja ötököiden pääsyn sisälle.Ulkovalo joka toimii hämäräkytkimellä antaa mukavuutta pimeällä. Pihattoon saa sisälle myös kaksi valoa ja sähköä muutenkin otettua ylhäältä pistorasiasta tarvittaessa.

 Tänään lähdimme aamulla parin tunnin maastolenkille Diisan kanssa ja menimme noutamaan kaverin ja hänen hevosensa mukaan lähitallilta Alkumatkasta oli tytöllä kovasti menohaluja ja mentiinkin kovalla soratiellä kun oli täysin hiljaista niin keskellä tietä hyvää reipasta tölttiä ja pienemmällä peltojen halki menevällä suoralla osuudella pätkän laukkaakin ja ravia jossa voin jo nykyään keventää kun heppani ei ole mennyt ravia vielä kovinkaan hyvin pyydettäessä tai ravi ei ole ollut mitenkään miellyttävää vaan hyvin  epätasapainoisen tuntuista hölkyttelyä. Maastoiltiin kaverin kera metsätiellä ja hänenkin kanssaan otettiin ravipätkä.. Kun tulin kotiin oli vuorossa kuivuneiden sadeloimien harjaus kurasta ja tuuletus puomilla jossa satuloin ja hoidan hepat.

Harjauspuomi on lähellä autotalliamme jossa minulla on hevosten varusteet ja muut ruuat. Varusteet on autotallin nurkassa ja tilaa saa lämmitettyä ilmalämpöpumpulla. Loimia varten virittelen tankoja että saan ne kuivattua. Minulla on kaksi suurehkoa puulaatikkoa jossa säilytän puhtaat loimet, satulahuovat, harvemmin tarvittavat suojat, riimut, pintelit yms. Tavaraa on kertynyt aika reilusti ja lisää on tullut tilattua taas parista paikasta! Ostaessani Diisan puolitoistavuotta sitten ei kauppaan kuulunut kuin hevonen.

Laitan heppojen ruuat jo päivällä valmiiksi ämpäreihin. Meillä syödään kauraa ja sitäkin aika vähän sillä hyvälaatuinen heinä on riittävää kunhan tietää mitä se sisältää. Diisa on kuitenkin melko vähällä käytöllä ollut nyt kesän jälkeen kun muutimme tänne kotiin. Teemme kyllä pitkiä maastoja ja tarhassa se on ollut hyvin aktiivinen ja käyttää tarhaa melko mukavasti hyödykseen.

Diisan menu on tällä erää noin 3,5 dl kauraa, 0,5 dl pellavarouhe ja kuivattua nokkosta ja alle 20g luonnonmukaista kivennäisainetta. Nämä kaikki hepan parhaaksi kuivana jotta se kunnolla erittää syljen ja siten myös pureskelee kauransa.

Päivällä siivoilin tarhaa vielä ja syötin hepoille päiväporkkanat ja muuten vain seurustelin niiden kanssa. Hepat vien sisälle pihattoon noin 20.00-21.00 ilmasta riippuen. Pääsääntönä kuitenkin se että kellon ympäri vähintään ovat ulkona ja useammin sen 13-14h.

Uusi kaveri!

                                                                          Ville

Eilen illalla vaihtui Diisan kaveri. Veeti lähtee ensimmäiseen ratsukoulutukseensa ja Diisan kaveriksi meille tuli saman omistajan vanhempi kasvatti. Ville joka on  5 vuotias islanninheppa ruuna. Ville tuli viettämään ansaittua lomaa kun on käynyt valmennuksissa ja ollut ratsun tehtävissä muutenkin.

Hepat ovat tulleet hyvin toimeen keskenään. Diisakin on saanut olla vapaalla nyt vielä kun oli juuri raspaus ja rokotus joten huomenna vasta menen maastoilemaan kaverin kanssa jonka heppa on tässä parin kilometrin päässä meistä ja menen hakemaan heitä ihan tallilta Diisan kanssa. Ollaan käyty yhdessä maastoilemassa jo muutamia kertoja tämän parin kuukauden aikana mitä ollaan tunnettu.. He tulivat meidän paikalle sinne talliin missä Diisa oli vuoden verran ennenkuin muutimme omaan pihaan.

Diisa ja Veeti

                                    Diisa ja Veeti blogin nimeä kantavan pysäkin äärellä.

Aloitan nyt kokoamaan blogiin pihattoelämää viettävien islanninhevosten touhuista ja kaikesta muusta hevosenpitoon ja harrastukseeen liittyen juttuja. Pihaton rakentamisesta tulee tarkemipi sivusto jossa esittelen rakennusvaiheita yms. Pihattomme valmistui syyskuussa 2012 ja sinne muutti oman islanninhevoseni Diisan lisäksi toinen tuttavani islanninhevonen. Blogin nimi juontaa tilamme nimestä joka on Peltola ja sitten hevosten tarhassa on vanha linja-autopysäkki joka on löytänyt uusiokäytön toimien heinäkatoksena. Projekti jatkuu ensivuonna jolloin ainakin on tarkoitus saada kesälaidun käyttöön vuokraamallani viereisellä peltolohkolla ja ratsastuskentän tekemisellä tilallamme. Suunnitelmissa on myös jossakin kohtaa tehdä 2-3 hevosen pieni talli. Olen suunnitellut pihaton itse ja mieheni on sen rakentanut kesän aikana. Minä osallistuin kykyjeni mukaan hommiin ja siivoilin ja kunnostin hevosten pihattotarhaksi tullutta peltolohkoa.

Aloitan kuitenkin jo pohdinnat ja alustavat piirustukset tulevasta tallista sillä asia pitää huolella miettiä että saa toimivan hyvän ratkaisun joka on myös taloudellisesti järkevä kokonaisuus.

                                         Pihatto mäntyjen ympäröimänä ja tarhaa