Tein tänään vihreän harjoittelutarhan tontillemme. Lasikuitutolpista ja langoista ilman sähköä kylläkin mutta eihän sitä tarvita kun tässä vain harjoitellaan ja valvotusti :)
Istuin kannolla ja join päiväkahvit ja mielikuvaharjoittelin tulevaa valmennusta.
Tänään oli melko lämminkin päivä ja ajattelin josko heppa olisi eilisen virtaisuutensa hukannut. Toisin kävi! Alkuverkat pääsin tekemään kentälle kun olin ekana. Heppa liikkui aika virkeästi heti ja oli kuulolla. Tein muutamat etuosakäännökset ja siirtymisiäkin hieman.
Kun opettaja tuli kentälle aloitettiin melkein heti tölttiä työstämään. Sitä sitten tehtiinkin seuraavat reilu puolituntia. Voin sanoa että aika kyllä lensi mutta alkoihan se hiukan jo tuntua paikoissakin kun keskityin niin täysillä pohkeisiin, käsiin ja pitämään hepan reippaana ja puhdasta tölttiä hakien.
Sitten otettiin sisäohja löysänä harjoitusravia joka pyrittiin saamaan hyvin reippaaksi ja niin että myös siihen vaikeampaan suuntaan eli vasempaan heppa pysyisi uralla eikä oikoisi. Se pysyi kun pidin sisäkäden kiinni satulan etukaaressa enkä kiristänyt ohjaa vaan tuin ainoastaan ulkoohjalla ja jopa sillä yli ohjasin oikeaan jos tuntui että heppa alkoi punkeemaan sisälle. Se nosti laukkaakin siinä tiimellyksessä mutta se sai laukata minähän vaan ajoin eteenpäin kun tarkoitus olikin että punkeamalla keskelle se ei saisi yhtään helpotusta hommiin eli hidastusta ei sallittu. Niin se alkoi hakeutua kuin itsekseen uralle ja sai kehuja! Pieniä asioita joista seuraa isoja ahaa elämyksiä ja hyvää mieltä. Sain kehuja kyllä katsojinakin olleilta että olemme kehittyneet ja kuulemma tölttikin näytti hyvältä! Olimme hepan kanssa kyllä työmme tehneet ja hikisiä mutta tyytyväisiä. Diisa sai syödä pientareelta ruohoa Jaffan ollessa kentällä ja oli kyllä myös oikein hienoa katsella heitä. Jaffa on kuin eri hevonen mitä vähän aikaa sitten se osaa rentoutua ja keskittyä rauhallisesti tekemään asioita. Hyvä me ja kiitos loistavalle valmentajallemme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti