Ohjasajo oppitunti 2.

Eilen oli vapaata hepoilla. Saatiin sovittua askellajivalmennus alkaen 6.3 samassa paikassa missä oltiin viime kesälläkin oppimassa. Opettaja on nyt eri mutta asiansa osaava ihminen. Valmenneuksesta olisi tarkoitus tulla säännöllisempi noin kahden viikon välein tapahtuva juttu ja meitä on ilmeisesti noin neljä ratsukkoa,  pareittain olemme tunnilla. Odotan innolla ja pienellä jännityksellä.

Eilen tuli huollettua satulakin ja kiiteltyä miehen tekemää satulapukkia, ei tarvitse vääristellä turhaan.

Tänään käytiin kaverin kanssa kaupungilla ja hain hokkeja kun kengitys on vielä loppuviikolla. Ostin uuden suolakiven ja kunnollisen pitkän juoksutuspiiskan sitten ostin satulatelineen ja parit suitsitelineet. Loppu viikosta onkin kerrottavaa kun vahvuuteen tulee uusi heppa. Kaverien ostama Tinkeri tamma. Aiheesta lisää kun heppa on täällä.

Tänään otettiin Diisan kanssa ohjasajon toinen oppitunti. Minulla ei ollut avustajaa tänään niin päätin pienen pihakierroksen jälkeen mennä metsäpolulle. Jossa polku itsessään veisi mukavasti hepan oikealle reitille eikä tarvitsisi niin paljon käännellä. Heppa lähti reippaasti metsään ja kokeilin ottaa äänikäskyllä ja kevyellä pidätteellä ( kuolaimettomat edelleen)  pysähdykset ja heppa totteli tosi hienosti ja jäi heti paikoilleen. Kävin viemässä palan leipää ja palasin takaisin taakse. Heppa käänsi päätään suuntaani mutta seisoi paikallaan. Sitten maiskutuksella ja kevyellä ohjien heilautuksella liikkeelle. Mentiin se noin  700m kierros ja se meni tosi hyvin. Otin jopa parit pätkät ravia. Heppa nosti ravi tosi hyvin, maiskutuksia ja napakammat ohjien heilatukset selällä ja johan mentiin...

hiljentäminen käyntiin kävi äänellä,  matala hoooo jolla muutenkin rauhoitan selästä tai maastakäsin Diisaa.  Kun oltiin kääntymässä kotiinpäin heppa menikin ohi kotipolun ja pysin pysäämään, se totteli ja sitten pidätin ohjia vielä ja pyysin taakse käskyllä sen peruuttamaan jota on tullut hoettua myös maastakäsin opettaessa sille peruutus ja niimpä hepan ottaessa ekan askeleen aloin kehutulvan ja pyysin lisää ja heppa peruutteli askel kerrallaan kunnes käänsin kotiinpäin ja maiskutin....En voi kun hämmästellä hepan toimia, miten se ymmärtää jo näin hyvin. Minähän en osaa ajaa hevosta...enkä tiedä miten opetetaan mutta tiedän että asioissa eteneminen rauhallisesti ja olemalla itse rauhallinen ja toimia aina itse täsmällisesti ja johdonmukaisesti hevonen pystyy oppimaan. seuraan paljon hevosta , miten se reagoi, rauhallinen ilme ja olotila kertoo että se on vastaanottavainen ja hommassa mukana...aina rauhotetaan tilanne jos muuta ilmenee.

Jos tästä joskus kärryjen eteen on...niin silloin pyydän apua siihen joltakin osaavalta ja minun tietooni tulevalta rauhalliselta ihmiseltä joka osaa opettaa maltilla meitä molempia. Itseni pitää myös ensin oppia sitten valjastus yms....ettei tule vahinkoja. Mutta tässä nyt vaan harjoitellaan ja pidetään vaihtelua yllä. Tavoite ei ole muuten kun että saan saumattoman hyvän ja rennon homman tästä heppani kanssa. Mahdollisimman pienillä avuilla toimivan yhteistyön. Enkä tiedä tarvitaanko tässä sitten ollenkaan kuolaimiakaan kun näinkin kerran toimii :)

 Kello oli noin puoli kuusi kun vein hepan takaisin tarhaan ja on kyllä ilo huomata päivän piteneminen. nyt voi jo alkaa puuhailemaan hepan kanssa iltasemmallakin eikä heti ole pussipimeää.