Sunnuntaina oli sovittu Unton ja Tiian kanssa maastoilu ja lähdin pariakymmentä vaille yksi liikenteeseen. Tuota kuvan tietä tultiin toiseen suuntaan kuin kuvassa jossa mennään kotiinpäin jo.
Ilma oli vielä mennessä aurinkoinen ja unohduin haaveilemaan ja nauttimaan auringosta mennessä ja havahduin että heppa oli liki pysännyt tuijottelemaan kanssa peltoja. Otettiin sitten pätkä tölttiä ja kivasti se kulki. Päätimme mennä pitemmälle maastolle kun kummallakaan ei ollut mihinkään kiireitä. On tosi hienoa maastoilla ilman kelloa. Tiet on liukkaita ja polanteisia. Mentiin ihan kävelymaasto ja metsätiellä mentiin muutama sata metriä rauhallista ravia ja minä tölttiä kohdassa jossa on kunnolla lunta tiellä.
Metsätiellä tulikin vastaan traktori jolla oli erikoinen tukkireki perässä ja kettingit senkun kilisi. Tie on niin kapea että piti loikkia pois alta. Traktorilla oli tuhannen kiire ja saatiin vauhdilla loikkia puskiin pois alta. Hepat vain pikkasen puhisivat laitteelle. Oli kyllä niin ihana maasto taas että! Mieli lepää ja saa rentoutua. Kotiinpäin tullessa tulin pois selästä noin 100m ennen kotipihaa kun mies kaataa niitä puita siitä ratsastuskentän kohdalta.
Tänään maanantaina lähdettiinkin aamusella maneesille. Mentiin ajoissa koska mies meni iltavuoroon taas ja hänen pitää ehtiä työmaalle. Lastaus sujui melko kivuttomasti ja porkkanalla lahjoen tuli poni hyvin kyytiin. Haettiin Jaffa ja Hanna taas kavereiksi maneesille. Molemmilla hepoilla oli melko kiva päivä eli ne toimivat ihan kivasti. Tänään jopa Diisa meni useamman kierroksen ihan kohtuu kivaa reipasta tölttiä maneesissa. Jossakin kohtaa tarjosi laukkaakin neitonen kulman jälkeen kun alkoi heppa lämmetä menemiselle. Noin tunti me ratsastettiin. Loppua kohden oli meillä hiukan keskittymisvaikeuksia ja pohjeavut olivat neitosella hiukan vastahakoisia mutta vaadin muutaman kunnollisen askeleen väistöä ja sitten riitti. Hepat olivat hikisiä lauhan säänkin ansiosta. Kotona pihaan päästyä tuli vähän ohjelmaa kun Veetiä tultiin taas koeratsimaan ja Diisa lähti talutuksessani mukaan maastoon tueksi. Se sopi ihan hyvin veryttelyksikin kun noin 20 minuuttia käveltiin metsässä loimi selässä.
Laskin eilen illalla että viime viikolla olen viettänyt heppani selässä reilut seitsemän tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti