Lunta tulla tuiskuttaa ja se on melko kastelevaa kun pakkasta on vain pari astetta. Tänään sunnuntaina hepat viettävät vapaata. Eilen oltiinkin taas maastoilemassa Unton ja Anun kanssa. Ennen yhtä lähdin liikkeelle ja noutamaan heitä tallilta. Diisa oli heti alkumatkasta hieman höntti. kyttäili hiukan kainelaista ja mutkittelikin peltotiellä kun mikäkin. Erään talon kohdalla joka on sellainen remontinalla oleva vanha talo on ollut syksystä asti lepattavia muoveja jotka oli osittain uusien räystäiden suojana mutta tuuli ja lumi on ne irroittaneet ja ne liehuvat pitkin mata ja tuuli niitä kahisuttelee, niitä piti nyt pelätä ja mennä liki ojaaan etteivät ne vain syö pientä ponia.
Kun tultiin Unton ja Anun kamssa kyseisen talon ohi taas niin minä ajattelin että kaverin kanssa ei olisi varmaan nyt enään ongelmaa ja olin tapani mukaan hiukan turhankin rentona ja ohjat melko löysällä. Heppahan teki täyskäännöksen salamanopeasti ja silloin huomasinkin jo olevani maassa, ohjat käsissä joista päästin kuitenkin irti kun näin vieressäni vilistävän kavioita. Heppa pysäsi liki samantein ja kääntyi minuunpäin. En edes tuntenut missään kohtaa mitään , kun en olisi tippunutkaan. Se oli taas niin puskista tullut juttu. Talutin sitten hepan liki niitä muoveja ja siinä tönötettiin hetki ja todettiin paikka täysin turvalliseksi. Nousin selkään ja matka jatkui. Nähtiin kärryjen edessä oleva suokkikin joka tuli pellolla meitä vastaan, hepat olivat tarkkaavaisina mutta ei mitään kummempaa. Mentiin metsässä lenkki ja kahlailtiin pellollakin. Liki parituntinen meni taas aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti