tiistai 12. marraskuuta 2013

Edistymistä havaittu ja heinäjuttuja.

                                                Maanantaina  tunnin jälkeen

Sunnuntaina oltiin mielenkiintoisessa kelissä maastoilemassa noin tunnin. Tuli vettä, räntää ja aurinkokin yritti pilkistellä välillä. Keli oli aika hyytävän kylmänkostea. Heidi ja Iksu oli seurana. Mentiin reipas käyntimaasto. Takaisin kun tultiin mentiin kentälle ja siellä otin laukat.

Maanantina mentiin vasta iltasemmalla ratsastamaan kentälle ja mukana olivat Iksu ja Heidi.

                                    Karmea kännykkälaatu! Iksu puomilla eilisen tunnin loputtua.

Eilinen tunti oli oikein hyvä! Tein samaa käynnistä koottua ja pidentyvää askelta, harjoitusta ja nyt heppa oivalsi sen paremmin joskin oli aika virtainen ja pidennyksessä meinasi alkaa hakea töltille.
Sain olla äärettömän herkkä ja kevyesti vain pyytää eteen ja kun heppa oivalsi että pitikin vaan mennä pidempää käynti oli se rento ja juuri halutun mukainen pitkä ja energinen askelissa ja käytti takaosaa hyvin. Hienoa oli huomata miten herkästi heppa reagoi puolipidätteen alkuvaiheessa jo siihen kun keskivartaloa käyttäen jarrutin liikettä vastaan ja se vastasi siihen jo ennen ohjista tulevaa pientä puristusta.
Töltti lähti siitä tosi kauniisti ja rauhallisesti. Menin monta kierrosta ja säätelin vauhtiakin ja huolehdin kulmissa ettei mene ravitahtiseksi. Tölttihän parani tietysti vaan loppua kohden. Kun sitten  menin ravia toiseen kierrokseen oli se taas hiukan arpapeliä ja takkuamista mutta tuli sieltä pätkä ihan raviakin. Laukka lähti sitten hyvin siitä perään käynnistä. Kun käänsin suuntaa ja olisin ravia pyydellyt tuli heti laukkaa vain ja muutamat yritykset ravia oli tuloksena vain laukka. Laukka lähti ihan kivasti kyllä mutta otin käynnille ja uudestaan. Sain ravitahtista tölttiä ja mitälie askellajiasta mena jossa on kylläkin ihan hyvä istua mutta ravia se ei kuitenkaan ollut. Heppa tarjosi laukkaa ja päätin sitten että laukatkoon ja se meni monen monta kierrosta laukkaa ja minä vain istuin ja tulin mukana. Se meni kivaa laukkaa ei mitään kaahimista. Huomasin laukkojen jälkeen että heppa ei edes hengästynyt juurikaan, muutama syvempi hengähdys ja sitten rentoa käyntiä. 
Otin uudelleen raviyrityksen ja lopetin heti siihen kun sain yhden pitkänsivun ravia ja kehuin. Pitkät loppukäynnit tulin tekemään maastakäsin. Tähän ratsastukseen olin hirmu tyytyväinen sillä meille on alkanut tulla parempi yhteinen rentous hommaan. Huomaan että muutos on selvästi positiivinen, kevyemmät avut ja raippaa ei juurikaan ole enää tarvittu. Ääni riittää kehoitukseksi ja heppa on kuuliaisempi pohkeelle kuin pitkään aikaan ja se on nyt säilynyt sellaisena. Ratsastettavuus on kutakuinkin ollut nyt tasalaatuisempaa jos näin voidaan sanoa. Uuden satulan piikkiin pitää kyllä osa tästä parannuksestakin laittaa. Istuntani on varmaan jotenkin parempi ja vakaampi, saan myös pohkeet jotenkin tiiviimmin paikoilleen. Pieni askelia mutta upeaa huomata että edistymme :)

                                                     Roope testaa verkkojen lujuutta.

Vainikan aitan slow feeding verkot tulivat tänään. Näistä rakennellaan hevosille muovisäilön pohjasta tehtyyn ruokinta-altaaseen hidastavat jutut jotta heinää voi laittaa kerralla enemmän ja näin ollen vähentää omaa työtä ja taata että hepoilla riittää puuhaa vaikka ei olisikaan kotona aina antamassa heiniä. Verkot ovat kooltaan 2.5 x 2.5 metriä molemmat ja silmäkoot ovat 30mm ja 45mm.

 Nämä verkot ovat osoittautuneet toimiviksi myös. Heinä kestää useamman tunnin näissä kun vapaana se menisi reilussa puolessa tunnissa Tämä systeemi säästää myös heinää, se syödään verkon alta eikä sotketa niinkuin vapaana antaessa. Kaikki kolme ovat oppineet syömään hermostumatta heinää näistä. Näistä myös syödään kimpassa eli kaksi mahtuu per verkko ruokailemaan.
Tänään Diisa viettää vapaata. Ilmakin niin synkeä ja vettä tihkuttelee.



1 kommentti:

Maija kirjoitti...

Hei! Ovatko nämä verkot kestäneet ehjinä?