Onnentuoja Kerttu!

Kerttu on kotiutunut todella hyvin. Asiaa on auttanut johtaja tammani Diisa joka ei turhia kohkaa. Hiukan se on nyt näyttänyt että hän ei välttämättä heti jaa ihan kaikkia heinäkasoja Kertun kanssa mutta ei miään kiusaamista esiinny. Kerttu on myös osoittanut pystyvänsä pitämään puoliaan. Roosa on saanut jo nähteni maistaa muutaman kaviollisen kun on tungetellut liian lähelle.

Lauantaina me oltiin ensimmäisellä kävelylenkillä jotta Kerttu huomaa ja tietää että tontilta poistutaan ilman kavereitakin.

Kerttu on tietenkin nuori ja häslä vielä joten on vauhtia ja malttamattomuutta paikalla olemiseen.  Lähdettiin pihasta ja poni tuli hyvin ja reippaasti perässäni ohi trailerin ja metsäpolulle jossa pieni tovi pysähdyttiin. Hänen piti tietenkin hirnua pariin kertaan ja Roosa vastasi.

Kävimme pellon laidalla kääntämässä ja siellä aukeilla piti hirnua kerran ja kovaa! Hienosti pidätteet huomioi kuitenkin hän kun narusta hiukan otin kiinni. Olimme noin 20 minuuttia pois pihasta. Hienosti se meni. Sunnuntaina olikin häntä katsomassa veljeni  avovaimonsa kanssa ja hienosti käyttäytyi Kerttu silloinkin, antoi silitellä ja oli iloinen ja utelias..

                              
                                                           Mies ruokkimassa Kerttua

Tänään olin rekisteröimässä Kertun nimiini Hippokselle raviradalla Porisssa ja haettiin samalla Kertulle ostamani Wahstenin valjaat jotka on liki uudet kun niitä on vain pari kertaa sovitettu ponille ja sain ne silti halvemmalla mitä ihan uudet ostaa.

                                             
                                             Roopea kiinnostaa tuoksut mitä valjaista tulee


Tänään oltiin vielä illemmalla tekemässä Kertun kanssa ensimmäiset näyttelyä varten treenit. Mentiin kentälle ja juoksin ainakin kolme kertaa ravissa ympäri ja sitten otettiin pätkä käyntiä ja yllätyin kyllä kun tämä pikkuinen malttoi ravata ja mennä käyntiä. Ei ryysinyt eikä vikuroinut. Ainoastaan paikallaolo jäin noin 3 sekuntiin. Eihän sitä nyt malta seisoksia. Aikaa se ottaa että se maltti sieltä löytyy. Mentiin vielä metsään ja siellä lenkki. Tulimme pätkän pyörätietä kotiin ja siinä tuli vastaan pyörällä nainen jolla oli pieni koira joka haukahteli muutaman kerran ja sitä Kerttu hämmästyi. Pysähtyi ja puhisi,  palasin Kertun viereen ja rapsutin säästä ja annoin löysää narua. Hienosti hän lähti liikkeelle ilman ryntäämistä ja ohitus meni mukavasti. Kehuja, kehuja ja juttelua. Tämä poni on niin ilontuoja minulle kyllä! Haluan tehdä parhaani tämän pikkuisen kanssa.