Suunnitelmia ja kesäjuttuja

Kulttuuriponi Diisa valmistautuu .21 päivä oleviin Museoiden yö tapahtumaan ja tänään on julkistettu virallinen ohjelma ja voin kertoa että tämänkertainen työpaja on nimeltään "Ponipotretti" vaikka kyse on hevosesta sopii tuo poni hyvin tälle hepsukalle, sen itsetunto ei kärsi siitä. Tämä tarkoittaa sitä että valokuvaajana toimii kuvataiteilija Anne Roininen ja lapset, miksei aikuisetkin saa kuvauttaa itsensä Diisan kanssa ja taas saa tehdä Diisa aiheiusia rintanappeja toisessa pajassa. Kuvan ja napit saa tietenkin mukaan vain 2 euron panosksella. Materiaalikuluja siinä otetaan hieman museolle.


Diisa oli tänään Suvin kanssa tunnin maastolla ja me mentiin hiukan mäkitreenejä ja minä olin juoksemassa mukana.

                                                                     Kerttu

Kertun ilmoitin tänään Mynämäen näyttelyihin jotka ovat ensi kuussa. Sain esittäjän varmistettua tänään kun emme ole päässeet treenaamaan yksiinkään mätsäreihin ponini kanssa joten en halua mokailla itse sitä. Koska poni on hyvä niin sen voin itse mokata omalla tumpeloinnillani ja ei viitsi kuljettaa ponia pitkiä matkoja ja mokata. Ei tämä kuitenkaan ilmaista hupia ole kuskailla ja näyttää ponia kunnon näyttelyissä.

Tänään on muutenkin hiukan sivuutettu Kertun varalle tehtyjä suunnitelmia. Ajatuksissa sen mahdollinen astuttaminen ensi kesänä ( 2017 siis ). Kasvattajan kanssa hiukan vaihdettu ajatusta siltä osalta. Ori vaihtoehtoja pitää alkaa miettiä ja muita asioita myös.

Tänään on meillä hoidettu toipilasta eli Pertta oli eilen toimenpiteessä jossa eläinlääkäri poisti rasvakasvaimen ja paiseen koiran kainalosta ja antibiotit ja kipulääke on tänään mennyt. Koira on aika väsy ja hetkittäin näkee että on kipujakin. Parin viikon päästä mennään kontrolliin. Pertan alkuvuosi on ollut aika rankka. Se steriloitiin ja poistettiin aika monta nisää nisäkasvainten johdosta.

Mies on tehnyt meille kesäkeittiötä takapihalle metsään ja se on tänään valmis huopakaton laittamista vaille ja pari pientä ikkunaakin siihen katon osalta tulee. Ne on jo mietitty ja hankittu eli tulevat polykarbonaatista joka on paljon lasia vahvempaa ja turvallista. Mies on kyllä taitava ja ahkera, kun palkkatöitä tekee ihan samalla ja touhuaa tuonlaista ihan itsekseen ja puut kaikki on itse vielä metsästä kaatanut, kuorinut, tapuloinut, sahannut.

Kevät on viimein kunnolla täällä!

Hento vihreys on vallannut tienoot ja hyönteiset ja linnut ovat niin hereillä kunhan ne vaan voivat olla! Lämpötilat ovat nyt olleet jokusia päiviä yli 20 asteen ja yölläkin ollaan pysytelty hyvin yli 6 asteen. Hepat on harjoitelleet vihreän syömistä jo noin viikon päivät.

En ole vielä aloittanut Diisan ihottumaloimitusta kun polttiaisia ei ole ollut paljoa ja se ei ole hinkannut juurikaan itseään normaalista enempää. Hyttyset sitä ärsyttävät niinkuin pikkuponejakin. Olenkin laittanut kaikille jo ruokaöljy/pikiöljy seosta joka auttaa.

                           
                                                         Varuste pyykkipäivä

Tänään on ollut hirmu lämmin päivä ja pesinkin heppojen varusteita osan koska nyt ne saa kuivaksi helpolla.

Diisa oli tänään Saiman ja Sarin kanssa lenkillä maastossa ja kävivätpähän he tuossa asutusalueella kyläilemässäkin tuttavaiensa luona.

                                                        Minä ratsailla yli vuoteen

Minähän loukkasin viime huhtikuussa jalkani pahasti ja se oli kipsissä ja ruuvattuna aina elokuulle asti. Pääsin vasta aloittamaan kunnolla syyskuussa sen käytön kun ruuvi oli poistettu ja haava taas sen jälkeen parantunut. Nilkka oli todella jäykkä ja samalla minulle valkeni kuinka kehoni lihastasapaino normaalin muun tasapainon lisäksi oli ihan vinksallaan. En ala sen enempiä selvittää sairauksiani ja vammojani koska tämä on hevosieni blogi mutta minulla on vaikea näkövamma ja sen suurin syyllinen on juuri tasapainoelimessä joten minulla on normaalia heikompi jo tasapainokin ja se nyt on heikentynyt ja se johti suurimmaksi osaksi siihen etten halunnut mennä hevosen selkään siinä kunnossa. Asian pitkittyminen tietysti vaikeutti asioita vaan entisestään. Eilen sitten otin ja menin ratsaille mieheni tullessa tueksi minulle. Minä voin kertoa sen että selkään meno tapahtumana jännitti minua ihan todella paljon. Minä kun en muuten oikeastaan jännitä pahemmin mitään. Esimerkiski nämä kaikki leikkaukset mitä minullekin on elämäini varrella tehty ei ole aiheuttanut juurikaan mitään sen kummmepia mutta eilen en tahtonut sanaa saada suusta kun suu oli niin kuiva. Onneksi muistin hengittää! Kun pääsin hevoseni selkään ja lähdettiin liikkeelle unohtui jännitys ja tuli aika uskomaton olo. Jotenkin se vuosi hävisi jonnekin vaikka todellakin tiedän että pois on oltu selästä. Molemmat aika ruosteessa. Tästä ei ole kuin tie ylös ja eteen!

Kiloja on vielä tiputtamatta ja kuntoa nostettava entisestään niin eiköhän se siitä lähde nousuun tämäkin asia!

Olin kuvaamassa ystävän Hannan ja Lastun kisoja Jokioisilla Kuuman kartanolla sunnuntaina myös ja oli tosi hienoa seurata upeita hevosia baanalla. Siitä taisi minunkin ajatus sitten lähteä nousuun ja sinne selkään menin viimein.

                                                      
                                                                         Hanna ja Lastu                                                       

                                                                      Hanna  ja Lastu

                                 
   Tein tänään laitumelle jo valmiiksi pienemmän lohkon mistä aloitellaan sitten laidun kautta.

 Lauantaina oltiin Saiman synttäri laavuretkellä jonne hän otti kaverinsa mukaan ja meitä oli myös Saiman äiti ja minä Roopen kanssa mukana matkassa. ilma taas todella hieno ja kyykin tuli matkan varrella vastaan. onneksi Roope ei saanut kyyltä pusua ku se jo sähisi ja oli valmiina kyllä iskemään mutta koira perääntyi onneksi ja minäkin huomasin sen äänestä joten kiskoin koiraa nopeasti pois. Mentiin laavulle evästelemään ilman nuotiota kun on ruohikkopalovaroitus joten oli vain muita eväitä meillä matkassa. Päivä oli mukava.

Sain tänään Saimalta kirjan kiitoksena laavuretken mahdollisuudesta. Voisinko sanoa että ihanaiselle tytölle se on ilo tarjota!

Estekuja treenit alkoivat ulkona

                                         
                                                                Kerttu ja tukka!

Tänään tein kentälle tulevan syksyn tähtäimenä olevan estekujan joka pitää esittää Laatuponikilpailuissa Hämeenlinnassa.

                                                                Kujan kasaamista

Kujaan tulee maapuomi, ristikko, pysty ja okseri. Poneilla on tietenkin omat välit ja korkeudet menee iän mukaan. Me treenataan 40-50cm

Mentiin kävellen ja narussa ensin kujalle. Kerttu on kuitenkin vielä aika noviisi yksin kujalla. Sillähän oli viime kesänä Tyyne hyvänä vetoapuna. Nyt pitää mennä ihan itse, joten menimme yhdessä. Puomit on maassa ja poni saa katsoa esteet. Viimeksihän oltiin helmikuulla  maneesilla joten ei tätä ole nyt hetkeen tehty.
Kertulla tuli hirmuinen virtapiikki ja se  pukitteli ja riekkui joten annoin sen tehdä sitä ensin ihan omiin nimiinsä ja jätin kujalle yrittämisen väliin.

Kun isompi virta oli saatu purettua otettiin ohjat niinsanotusti minun käsiin ja opastin ponin juoksutuspiiskalla kujalle. Teen homman yksin koska ei ole useinkaan ketään apuna niin tarkoitus on tehdä asiat niin että ne voin tehdä yksin. Pitää olla varma että se poni sitten menee sinne kujaan eikä yritä kääntyä Itse pitää olla nopea ja lukea jos poni meinaa epäröidä tai kääntyä.. Kerttu aika hienosti kyllä sinne minusta on aina mennyt. Pientä epäröintiä oli pariin kertaan havaittavissa mutta siitä päästiin menemällä lähemmäs ponia ja voimallisella maiskutuksella tsemppasin ja kehuin tietysti ponia hyvästä reippaasta suorittamisesta.

                                         Kerttu tuli hakemaan kiitos rapsutukset suoritusten välillä



Hienosti meni ekat treenit ulkona tänä vuonna ja tästä ne sitten lähtevät pyörimään. Mies oli kuvaamassa meitä ja otti se hiukan videoitakin. Pitää hiukan miettiä suunnitelmaa että tuleeko esteitä jaksoissa ja sitten taas välillä ohjasajoa yms.

Museo keikkaa pukkaa!

Tässä on taas käyty keskusteluja museon kanssa Diisan toukokuun vierailusta jälleen Porissa. Meillä on siellä taas hommia 21.5 kun on kansainvälinen Museoiden yö tapahtuma ja olemme alkuillasta lasten pajalla jälleen hieman eri teemalla  josta en kuitenkaan voi vielä paljastaa enempää kun museo  tekee tilaisuudesta ihan omat mainoksensa taas. Kivaa on kuitenkin luvassa jälleen.

Samoin on alustavasti jo juteltu että ensi syksynä mahdollisesti omalla paikkakunnalla teemme hyväntekeväisyyttä ja olemme lasten ilona täälläkin. Tämä heppa on niin hienoluonteinen ja sopii tämänkaltaisiin juttuihin kun tiedän nyt jo että meidän yhteinen luottamus toimii ja hepan hermo pitää niin loistavasti kaikki pienten lasten metkut. Se ei myöskään säiky mitään mitä nyt vain ihmisten keskellä ja kaupungissa vastaan tulee.

Ei voi olla muuta kuin iloinen ja onnellinen tästä hepasta ja siitä työstä mitä on tehty nämä vuodet. Kohta tuleekin viisi vuotta meidän yhteistä taivalta Diisan kanssa.

Nautinnollista hetkeä on viettää iltasella kun vie yöheinät hepoille ja saa olla näiden murusien keskellä ihan vaan hiljaa ja kuunnella yön ääniä ja heinää pureskelevaa heppaa.

                                                                       Kerttu

                                                                            Hilla

Taidemuseoon islanninhevosen kanssa

                                                                   Diisaa puunataan

Eilen aloitettiin pesemällä hevosen häntä ja muualtakin sienen kanssa käytiin läpi Diisaa. Karvaa irrotin taas aika lailla ja nypein pitkiä jäljellä olevia karvoja pois. Harjaa ja häntää selvitysaineella kävin läpi ja laitoin kassia ja tarviketta valmiiksi tälle päivälle..

                                                            Lasikäytävä, portaat tehtävänä

Tänään tuli Saima aamulla ja alettiin laittamaan poni juhlakuntoon. Karva sai kiiltoa ja kaviotkin pestiin. Eväskassit niin meille kun hepallekin mukaan ja sitten vaan heppa koppiin ja kohti Poria ja siellä etelärannassa olevaa taidemuseota.  Tilaisuus on lasten taidepaja pörröpensselit järjestämä tapahtuma jossa lapset saavat piirtää ja tulla myös silittämään ja koskettamaan mallina olevaa eläintä.  Alueen lehti Satakunnan kansa kertoi tapahtumasta näin Juttu tapahtumasta 

 Mentiin kuvassa näkyvään lasikäytävään portaita joissa annoin Diisalle pitkän narun jotta se saa rauhassa katsoa mihin astuu ja se kulki perässäni rauhallisesti hieman liukkaan käytävän poikki toisesta ovesta sisäpihalle. Diisa tulee hyvin minun mukanani aika pelottaviinkin paikkoihin kyselemättä sen enempää kun olen paljon meidän alkuajoilla tehnyt sen kanssa näitä harjoituksia missä vahvistettiin luottamusta. Diisa ei todellakaan ollut minulle tullessaan viilipytty vaan herkästi säpsähtävä hevonen. Aika ja rauhallinen käsittely auttaa kummasti.

Tutkittiin pihaa rauhassa. Oltiin paikalla hyvissä ajoin ennen kahtatoista kun tilaisuuden oli tarkitus alkaa. Diisa sai tottua lintujen syöksähtelyihin jotka varmsti pelkäsivät pesäpaikkojensa puolesta ja raatihuoneen viereinen kello kilahteli sekä tuuli pyöritti suljetun pihan kuivia lehtiä ja aurinko toi omat kiiltävät heijastukset lasikäytävästä.

Diisan luotettava hoitaja ja ratsastaja oli mukana ja meillä oli kyllä oikein mukava päivä. Samoin mieheni oli kyyditsemässä ja kantamassa tavaroita yms.

Lapsia tuli jo hieman aikaisemmin ja niinhän me aloitettiin mallina olo. Diisa jaksoi aivan upeasti olla siliteltävänä ja mallina tässä hommassaan. Ei edes aiheuttanut puuskaisen tuulen lennättämät solumuovialustat mitään kaaosta vaikka liki hevonen sai ne jalkoihinsa.

Diisasta aikaisemmin lähettämäni kuvatkin olivat tarpeen sillä museolla oli henkilö pitämässä rintaneula pajaa ja lapset saivat tehdä joko valmiista kuvista Diisa rintaneulan tai värittää haluamansa kuvan jonka joku oli hienosti piirtänyt Diisan kuvista.

Pitihän sellainen saada itsellenikin muistoksi. Saima kävi tekemässä meille kaikille niitä. Saatiin vielä museon omaa tuotantoa Street art hupparit valita myymälästä kaikki me kolme joten kyllä meillä oli antoisa päivä kaikinpuolin. Hevonen sulatti niin pienten kuin isojenkin ihmisten sydämet. Sain vastailla kysymyksiin ja kertoa hevosesta ja rodusta.

Me saimme kutsun ensi kuussa uudelleen museolle kansainvälisille museoiden yö tapahtumaan iltapäivällä joten hevonen jatkaa heinärahojensa ansaitsemista näin kulttuurin muodossa.

 

                                                

Karvaa ja vielä vaan karvaa!

                                                                   Kerttu

Olen jynssännyt viikon verran liki päivittäin huolelle varsinkin Diisasta karvaa kun se ensi lauantain tapahtuma vaan lähenee ja lähenee. Hepan on oltava sentään kuosissa jos sattuukin että joutuu ihan parrasvaloihin!

                                                                      Diisa

Päästin eilen kaikki laitsalle juoksemaan ja sitten koko porukka sai sieltä etsiä jokusia vihertäviä korsia. Kaikki ponit haisivat jo ihan ruoholta kun otin ne tarhaan.

                                                                        Kerttu

                                                                         

Kertun kanssa on menty pari kertaa ilman avustajaa ohjasajoa kentällä ja se tuntuu hoksaavan nopeasti uudet asiat. Sen hyvinä puolina on rauhallisuus. Se ei sättää eikä rynni. Se miettii selvästi painetta ja ratkaisee hienosti tilanteet lähes aina oikeeaan suuntaa ja sitä on helppo sitten kehua ja rohkaista eteenpäin. Ollaan tehty ihan perusjuttuja, pysähdyksiä joissa se osoittaa myös hienosti rauhallista odottavaa mieltään ja jää tyynesti odottamaan seuraavaa siirtoa.

                                                           Oppiin valmiina Kerttu

Tänään kokeiltiin Globuksen kuolaimettomia Kertulla ohjasajoon ja se toimi oikein hyvin myös niillä kun huomasin rasvata erityisen hyvin nuo ristiin menevät hihnat jotta ne luistavat renkaista ja näin ollen paine tulee ja poistuu nopeammin. Tänään mentiin jopa ensimmäiset peruutusaskeleet.

Kenttä on lanattu tänään ja huomenna meille tulee islanninhevosvalmentaja ja pihaan taas monta issikkaa joten huomenna on vilskettä ja vipinää meillä.

                                                        Diisa päikkareillä ikkunasta tiirailtuna

Diisa on maastoillut Saiman kanssa ja kivaahan meillä oli tänäänkin tunnin maastolla. Upea keväinen ilma. Reipas positiivinen heppa ja kivoja reittejä.

Hillan kanssa ollaan tehty viime viikko paljon talutusharjoituksia ja menty mukavuusalueen ulkopuolelle ensin vain hetkeksi niin että kaverit ovat hävinneet näkyvistä ja siitä asteittain pidennetty aikaa. Hilla kun on astetta temperamenttisempi mitä Kerttu ja se osoittaa herkästi mieltään pysähtymällä ja tekemällä täydellisen stopin etenemiselle. Tähän puutun tietenkin rauhallisesti huomauttamalla raipalla jolla kosketan ponia takaosaan ja jos se ei heti auta maiskuttelen ja kovemman astetta napsutusta kun poni ottaa ajatuksenkin eteenpäin ja siirtää painoaan menosuuntaan loppuu hätistely ja kehuja sataa. Tällä keinolla päästiin jo viikolla hyvin etenemään. Kun tulee jotakin jännää ja pelottavampaa eteen tulee pysähdys helpolla ponille. Sain kovasti kehumalla ja käsittelemällä paljon päivittän poniin kasvatettua sen luottamusta  ja kehuilla ja iloisella mielellä ja riittävän lyhyillä harjoitukerroilla sen tulemaan jo innokkaasti kanssani pois tarhasta mitä ei tapahtunut aluksi.

Hillan ekat metsäkuvat kun poni malttoi olla paikoillaan ja rauhallinen

Tässä alla nyt video jossa Hilla poni lastataan ensimmäisen kerran meillä traileriin  joulun jälkeenhän Hilla on lastattu kasvattajan luona ensimmäisen kerran kun tuotiin tänne meille.  Video on tietenkin koostettu pätkistä mutta se on todellakin autenttinen ja Hilla tuli kanssani traileriin jossakin 5 minuutin kohdalla ensimmäisen kerran ja minulle tärkeää on se että se tuli sinne itse ilman riimunnarun kiristämistä tai kenenkään paineistamatta sitä takaa tai sivusta. Jos mietitte miksi näin menettelen enkä pyytänyt miestäni tulemaan taakse paineistamaan ponia vaan hän kuvasi.Minulle merkitsee se paljon enemmän kun poni tulee itse minun kanssa johonkin mikä on hiukan jännittävä ja se että se on RENTO ihan siitä ensimmäisestä kerrasta lähtien! Silloin minusta opitaan ja saadaan paras tulos. Tämä on minun tapani ja näitä on monia hyviä tapoja. Sain kouluttajalta jolle videoni näytin muutaman vinkin mutta kehut sain rennosta ponista ja poninlukutaidostani kiitosta. Koulutttaja on positiivisen koulutuksen kannattaja niinkuin minä myös. Teen asiat niinkuin minusta oikealta tuntuu, tässä on nyt vaan pakko ollut tunnustaa todella pitkälti tekemiset tunteen varassa ja ilmeisesti näkövammastani johtuen minulla on annettu herkkyyttä enemmän lukea tunnetiloja ja minun ei  tarvitse katsoa eläintä kohti, en lue pelkästään kehonkieltä vaan aistin sen tunteen ihan omalla kehollani. Olen tämän asian havainnut noin 5 vuotta sitten kun aloin olemaan päivittäin hevosten kanssa. Luulin aluksi sen olevan vain minun kuvittelemaani mutta nyt on tullut eteen jo niin monta tapausta etten epäile enää.