Olen jynssännyt viikon verran liki päivittäin huolelle varsinkin Diisasta karvaa kun se ensi lauantain tapahtuma vaan lähenee ja lähenee. Hepan on oltava sentään kuosissa jos sattuukin että joutuu ihan parrasvaloihin!
Päästin eilen kaikki laitsalle juoksemaan ja sitten koko porukka sai sieltä etsiä jokusia vihertäviä korsia. Kaikki ponit haisivat jo ihan ruoholta kun otin ne tarhaan.
Kertun kanssa on menty pari kertaa ilman avustajaa ohjasajoa kentällä ja se tuntuu hoksaavan nopeasti uudet asiat. Sen hyvinä puolina on rauhallisuus. Se ei sättää eikä rynni. Se miettii selvästi painetta ja ratkaisee hienosti tilanteet lähes aina oikeeaan suuntaa ja sitä on helppo sitten kehua ja rohkaista eteenpäin. Ollaan tehty ihan perusjuttuja, pysähdyksiä joissa se osoittaa myös hienosti rauhallista odottavaa mieltään ja jää tyynesti odottamaan seuraavaa siirtoa.
Tänään kokeiltiin Globuksen kuolaimettomia Kertulla ohjasajoon ja se toimi oikein hyvin myös niillä kun huomasin rasvata erityisen hyvin nuo ristiin menevät hihnat jotta ne luistavat renkaista ja näin ollen paine tulee ja poistuu nopeammin. Tänään mentiin jopa ensimmäiset peruutusaskeleet.
Kenttä on lanattu tänään ja huomenna meille tulee islanninhevosvalmentaja ja pihaan taas monta issikkaa joten huomenna on vilskettä ja vipinää meillä.
Diisa on maastoillut Saiman kanssa ja kivaahan meillä oli tänäänkin tunnin maastolla. Upea keväinen ilma. Reipas positiivinen heppa ja kivoja reittejä.
Hillan kanssa ollaan tehty viime viikko paljon talutusharjoituksia ja menty mukavuusalueen ulkopuolelle ensin vain hetkeksi niin että kaverit ovat hävinneet näkyvistä ja siitä asteittain pidennetty aikaa. Hilla kun on astetta temperamenttisempi mitä Kerttu ja se osoittaa herkästi mieltään pysähtymällä ja tekemällä täydellisen stopin etenemiselle. Tähän puutun tietenkin rauhallisesti huomauttamalla raipalla jolla kosketan ponia takaosaan ja jos se ei heti auta maiskuttelen ja kovemman astetta napsutusta kun poni ottaa ajatuksenkin eteenpäin ja siirtää painoaan menosuuntaan loppuu hätistely ja kehuja sataa. Tällä keinolla päästiin jo viikolla hyvin etenemään. Kun tulee jotakin jännää ja pelottavampaa eteen tulee pysähdys helpolla ponille. Sain kovasti kehumalla ja käsittelemällä paljon päivittän poniin kasvatettua sen luottamusta ja kehuilla ja iloisella mielellä ja riittävän lyhyillä harjoitukerroilla sen tulemaan jo innokkaasti kanssani pois tarhasta mitä ei tapahtunut aluksi.
Hillan ekat metsäkuvat kun poni malttoi olla paikoillaan ja rauhallinen
Tässä alla nyt video jossa Hilla poni lastataan ensimmäisen kerran meillä traileriin joulun jälkeenhän Hilla on lastattu kasvattajan luona ensimmäisen kerran kun tuotiin tänne meille. Video on tietenkin koostettu pätkistä mutta se on todellakin autenttinen ja Hilla tuli kanssani traileriin jossakin 5 minuutin kohdalla ensimmäisen kerran ja minulle tärkeää on se että se tuli sinne itse ilman riimunnarun kiristämistä tai kenenkään paineistamatta sitä takaa tai sivusta. Jos mietitte miksi näin menettelen enkä pyytänyt miestäni tulemaan taakse paineistamaan ponia vaan hän kuvasi.Minulle merkitsee se paljon enemmän kun poni tulee itse minun kanssa johonkin mikä on hiukan jännittävä ja se että se on RENTO ihan siitä ensimmäisestä kerrasta lähtien! Silloin minusta opitaan ja saadaan paras tulos. Tämä on minun tapani ja näitä on monia hyviä tapoja. Sain kouluttajalta jolle videoni näytin muutaman vinkin mutta kehut sain rennosta ponista ja poninlukutaidostani kiitosta. Koulutttaja on positiivisen koulutuksen kannattaja niinkuin minä myös. Teen asiat niinkuin minusta oikealta tuntuu, tässä on nyt vaan pakko ollut tunnustaa todella pitkälti tekemiset tunteen varassa ja ilmeisesti näkövammastani johtuen minulla on annettu herkkyyttä enemmän lukea tunnetiloja ja minun ei tarvitse katsoa eläintä kohti, en lue pelkästään kehonkieltä vaan aistin sen tunteen ihan omalla kehollani. Olen tämän asian havainnut noin 5 vuotta sitten kun aloin olemaan päivittäin hevosten kanssa. Luulin aluksi sen olevan vain minun kuvittelemaani mutta nyt on tullut eteen jo niin monta tapausta etten epäile enää.
4 kommenttia:
miksi sä annat Hillan kääntyä itse trailerissa ja tulla itsekseen ulos? se on sitten kiva vanhempana, kun nuorena opitut asiat jää mieleen niin, että sieltä traikusta saa tulla ulos vaikka rynnimällä ja sillonku ite haluaa. turvallista!
Minosta on nuorempana paineistettu takaa, kun on lastattu kyytiin. siis sen kerran, kun se puolivuotiaana mulle tuli. Tammikuussa sen ollessa vuoden kun muutettiin meiän nykyiseen majapaikkaan, sitä paineistettiin myös ihan hiukan takaa, kertaakaan ei harjoteltu tässä välissä traileriin menoa. Nykyään tuo kävelee traileriin suoraan, sillä löysällä narulla kyselemättä, matkustaa erittäin nätisti yksinkin, ja lastautuu ulos rauhallisesti yhtään pelleilemättä. ja taas löysällä narulla.
miksi ohjasajossa on ok käyttää painetta, muttei lastaamisessa?
ensin tasamaalla se talutus kuntoon, ennenkuin ruetaan harjottelemaan lastaamista, imo.
Jos huomasit se ei itse tullut traikusta ilman minun menemistä edelle pois kunnolla...se jäi tavallaan odottamaan ja vasta kun olin menossa sen ohi lähti seuraamaan. Kääntyi kyllä ja sitä vahdin jatkossa tarkemmin. Tämänkaltaisen palautteen sain juuri kouluttajalta että vahtii tuota poistumista ja niin meinaan tehdäkin. Enkä usko että enään mennäänkään traileriin tuolla tapaa vaan sinne mennään jo reippaasti niinkuin viimeisenä tuossa videollakin nähtiin. Ohjasajossa on pkako paineella kertoa suunta koska ponin on silloin etumaisena ja joutuu kuuntelemaan ohjeita takaa enkä voi sille näyttää kulkemalla sen vierellä suuntaa. Paineen määrää sitten tietysti säädellään eli mahdollisimman vähällä ne oppii käätymiset ja käytän pysähtymisessä ja liikkeelle lähdössä ääniapuja lisänä joten ne tukevat ohjas merkkejä myös. Hillan kanssa sujuu taluttaminen jo ihan tasamaalla hyvin ja reippaasti ilman paineistamista ja sen jälkeen mentiinkin traikkuun kun tiesin että se olisi valmis minua sinne seuraamaan. Kertun kanssa on voinut heti alusta alkaen mennä traleriin toisella tapaa. sille käytetään paineistamista. hilla on tempperamenttisempi ja en halua sen kanssa alkaa käyttämään enempää painetta lastauksessa ja ajattelin toteuttaa tämän jutun tällä tapaa. Mikä tässä tavassa on huonompaa kuin siinä toisessa? Minusta on plussaa jos on käyttää erilaisia keinoja kun kouluttaa varsaa sillä niistä on jokainen yksilö ja luonteeltaan hyvinkin erilainen ja näin ollen on kurjaa jos oppia pitää samalla muotilla kaikkien jos se sattuu vaan kouluttajalle sopimaan. Meille ihmisillekin on erilaisia tapoja ottaa vastaan uusia asioita, miksei sitten eläimilläkin.
jaa, musta toi vaan näyttää siltä, että Hilla on päättänyt, että koska sieltä traikusta lähetään pihalle.
en sanonut, etteikö asioita voisi tehdä eri tavalla, ja että paineistaminen on ainut ja oikea tapa. Minos vaikuttaa yhtä herkältä ja tempperamenttiselta tapaukselta kuin Hilla, eikä sen kanssa ole ollut ainuttakaan ongelmaa lastauksessa.
sen sijaan Poni on nuorempana ollut vähän vaikeampi lastattava, mutta kun se kerran on sinne traileriin kannettu sisään, niin loppuivat ongelmat siihen ja nykyään kävellään löysällä narulla traikkuun sisälle.
Ei meilläkään mitään ongelmaa ole varmaankaan lastauksessa kun tämäkin homma oli tuolla taputeltu. Sehän menee sinne jo ihan kävellen ja ilman painetta. Pitää koittaa taas joku päivä ja lastata se sinne ihan kunnolla ja käydä vaikka ajelemassa kierros. Hilla laittaa aika helposti juuri stopin jos on hänestä epämiellyttävä juttu ja siksi trailerista koitan tehdä mielenkiintoisen jonne tullaan heti alusta lähtien vapaaehtoisesti. Kertulle voi tosiaan jos tarvii niin painetta lisätä jos se jumittaa hieman lastautumista niinkun muistaakseni teki siellä Loimaalla. Se ei ota siitä herneitä nenuun.Viimeksi kun lastattiin Kerttu kyytiin tässä meillä ja maneesilta pois lähtiessä se tuli perässä kun koira. Hillan uskon olevan aika lailla erilaisempi. Siksi koitan sen kanssa edetä hiukan eritavalla. Kertulle kun muutenkin tuntuu sopivan lähes kaikki niin tämä kyselee varmaan sitten Kertunkin edestä. Ainakin nyt vaikuttaa siltä. Toki se on ihan kakara vasta että kuuluu ikäänkin kysellä kaikenlaista mitä pieneen mieleensä juolahtaa.
Lähetä kommentti