Hento vihreys on vallannut tienoot ja hyönteiset ja linnut ovat niin hereillä kunhan ne vaan voivat olla! Lämpötilat ovat nyt olleet jokusia päiviä yli 20 asteen ja yölläkin ollaan pysytelty hyvin yli 6 asteen. Hepat on harjoitelleet vihreän syömistä jo noin viikon päivät.
En ole vielä aloittanut Diisan ihottumaloimitusta kun polttiaisia ei ole ollut paljoa ja se ei ole hinkannut juurikaan itseään normaalista enempää. Hyttyset sitä ärsyttävät niinkuin pikkuponejakin. Olenkin laittanut kaikille jo ruokaöljy/pikiöljy seosta joka auttaa.
Varuste pyykkipäivä
Tänään on ollut hirmu lämmin päivä ja pesinkin heppojen varusteita osan koska nyt ne saa kuivaksi helpolla.
Diisa oli tänään Saiman ja Sarin kanssa lenkillä maastossa ja kävivätpähän he tuossa asutusalueella kyläilemässäkin tuttavaiensa luona.
Minä ratsailla yli vuoteen
Minähän loukkasin viime huhtikuussa jalkani pahasti ja se oli kipsissä ja ruuvattuna aina elokuulle asti. Pääsin vasta aloittamaan kunnolla syyskuussa sen käytön kun ruuvi oli poistettu ja haava taas sen jälkeen parantunut. Nilkka oli todella jäykkä ja samalla minulle valkeni kuinka kehoni lihastasapaino normaalin muun tasapainon lisäksi oli ihan vinksallaan. En ala sen enempiä selvittää sairauksiani ja vammojani koska tämä on hevosieni blogi mutta minulla on vaikea näkövamma ja sen suurin syyllinen on juuri tasapainoelimessä joten minulla on normaalia heikompi jo tasapainokin ja se nyt on heikentynyt ja se johti suurimmaksi osaksi siihen etten halunnut mennä hevosen selkään siinä kunnossa. Asian pitkittyminen tietysti vaikeutti asioita vaan entisestään. Eilen sitten otin ja menin ratsaille mieheni tullessa tueksi minulle. Minä voin kertoa sen että selkään meno tapahtumana jännitti minua ihan todella paljon. Minä kun en muuten oikeastaan jännitä pahemmin mitään. Esimerkiski nämä kaikki leikkaukset mitä minullekin on elämäini varrella tehty ei ole aiheuttanut juurikaan mitään sen kummmepia mutta eilen en tahtonut sanaa saada suusta kun suu oli niin kuiva. Onneksi muistin hengittää! Kun pääsin hevoseni selkään ja lähdettiin liikkeelle unohtui jännitys ja tuli aika uskomaton olo. Jotenkin se vuosi hävisi jonnekin vaikka todellakin tiedän että pois on oltu selästä. Molemmat aika ruosteessa. Tästä ei ole kuin tie ylös ja eteen!
Kiloja on vielä tiputtamatta ja kuntoa nostettava entisestään niin eiköhän se siitä lähde nousuun tämäkin asia!
Olin kuvaamassa ystävän Hannan ja Lastun kisoja Jokioisilla Kuuman kartanolla sunnuntaina myös ja oli tosi hienoa seurata upeita hevosia baanalla. Siitä taisi minunkin ajatus sitten lähteä nousuun ja sinne selkään menin viimein.
Hanna ja Lastu
Hanna ja Lastu
Tein tänään laitumelle jo valmiiksi pienemmän lohkon mistä aloitellaan sitten laidun kautta.
Lauantaina oltiin Saiman synttäri laavuretkellä jonne hän otti kaverinsa mukaan ja meitä oli myös Saiman äiti ja minä Roopen kanssa mukana matkassa. ilma taas todella hieno ja kyykin tuli matkan varrella vastaan. onneksi Roope ei saanut kyyltä pusua ku se jo sähisi ja oli valmiina kyllä iskemään mutta koira perääntyi onneksi ja minäkin huomasin sen äänestä joten kiskoin koiraa nopeasti pois. Mentiin laavulle evästelemään ilman nuotiota kun on ruohikkopalovaroitus joten oli vain muita eväitä meillä matkassa. Päivä oli mukava.
Sain tänään Saimalta kirjan kiitoksena laavuretken mahdollisuudesta. Voisinko sanoa että ihanaiselle tytölle se on ilo tarjota!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti