Sunnuntain maasto

Laitettiin kaikessa rauhassa heppoja kuntoon ja karvojen lähdettämiseenkin meni aikaa kun niitä nyt ihan varisee. Diisa torkkui mukavasti lämpimässä auringonpaisteessa puomilla.

Mentiin isompaa soratietä pitkin ja päästiin ravailemaan ja minä tölttäämään pitemmät pätkät pitkästä aikaa. Tie oli jo sulanut ja ihan kohtuu kuivakin eli ei ollut lätäköitä. Takaa tuli joku aika hurjillla äänillä varustettu innokas mopoilijakin ja se meni ohitsemme melkoista vauhtia. Korvat vain heilahtivat kun karmea pärinä hujahti takaa ohi. Onneksi ei Lahjakaan mopoista piitannut. Niitä ei vielä tänä vuonna ole muita vastaan tullutkaan.
Mentiin pitemmälle johtavalle metsätielle ja siellä oli paikotellen liukasta ja päätimmekin sitten kääntyä aikaisemmin takaisinpäin.

                              Tässä kohtaa tie oli vielä luminen ja hyvä kulkuinen

Oli kiva yllätys kun erään talon kohdalla jossa olemmekin nähneet suokin tarhassa  tuli nainen hevosen selässä ja tuli peräämme ja pysättiin juttelemaan toviksi ja hän lähti kanssamme takametsän maastoa kohti ja tuli tekemään lenkin seurassamme. Juteltiin hiukan matkan aikana kaikenlaista.
Meidän reissu kesti puolitoista tuntia.

                                    Kuva kertoo neitosten töppösten koossa oelvasta erosta.

Nyt kesäaikaan siirryttäessä on vielä liki kahdeksalta näinkin valoisaa. Vein hepoille hiukan ylimääräistä heinää tarhaan kun ne saavat olla kymmeneen asti ulkona kun on mukava tuuleton ilmakin.