torstai 7. heinäkuuta 2016

Sadepäivän päivitystä

                                                                        Hilla


Täällä on nyt paneuduttu loppukesän tuleviin näyttelyihin ja mietinnässä on Hillan osallistuminen. Vielä ensi viikkoon aikaa miettiä että lähteekö pienin Hilla poni Turkuun näyttelyihin jotka on elokuun lopussa. Pikkuinen on kasvanut ja näyttää kasvunsa suhteen ihan kohtalaisen sopusuhtaiselta eli sellaiselta jonka kannattaa viedä kymmenienkilometrienkin päähän näytille. Käydään ehkäpä hieman harjoittelemassa aluviikolla matkustusta ja vieraammassa paikassa liikkumista. Teen sitten päätöksen Hillan suhteen. Tässä kuussahan meillä on tulossa Kertun osalta Ikaalinen vielä.

                                                                  Saima ja Diisa


Saima on ollut Diisan kanssa ratsastamassa ja on maastoiltu metsissä ja peltoteillä. Sain eilen hankittua Diisan lahjaksi saamaan taidemuseon keikoista taiteilijan työstä tehtyyn julisteeseen kehykset ja saatiin se ihan seinälle saakka. Tosi hieno muisto jää meille siitä.

    
                                                        Eggert Péturssonin teoksen juliste

Olen kerännyt nyt tänä vuonna taas talven varalle hepoille kerppuja joihin olen laittanut pajua, maitohorsmaa, pujoa, leppää, karrikoita, vadelmia. Kuivatan ne koiratarhan katoksen alla. Vielä olisi noin 10 kerppua tekemättä että saan alkaa marraskuussa niitä antamaan heppasille kuusien ja muiden rankojen lisänä.




Hilla oli Tyynen kanssa metsälenkillä ja hienosti pikkuinen oli vaikka pari kertaa tuli kapealla tiellä autokin meitä vastaan.

                                                             Metsälenkillä Hilla


                                                                  Hilla ja Kerttu


Olen tässä miettinyt aina välillä kun paljon kerran olen tekemisissä hevosten ja niiden omistajien kanssa ja tietysti muidenkin eläinten. Kuinka niistä saa iloa itselleen ja mitä merkitsee niiden seura minulle. Se on ollut onni lapsesta asti saada pitää eläinystävää. Vaikka tähän ikään on jo nähnyt sen kolikon kääntöpuolenkin, sairastelut, luopumisen ja muut ongelmat on silti vahvimpana tunteena ilo, riemu ja rakkaus. Minulle on tuonut ihan valtavan paljon onnea ja iloa nämä minun hevonen ja ponit. Diisan kanssa ylitin itseni monta kertaa ja näytin itselleni että minä osaan! Minä saan koulutettua hevoselle asioita ja me onnistuimme valmentajan johdolla ihan sille tasolle että olisin voinut mennä kisoihin. Siitä olen todella onnellinen.  Diisa on opettanut minulle niin paljon etten varmaan edes sitä pysty vieläkään hahmottamaan kunnolla. Elämäni ehdoton hevonen! Se on tuonut iloa monilla tavoilla. Nyt sen kanssa on astetta haastavampia juttujakin tehty kun on oltu julkisissa paikoissa ja se on näyttänyt minulle kuinka se luottaa minuun ja minä voin siihen luottaa.

                                                          2013 kun kenttää tehtiin kotiin

Nämä pienemmät ponit Kerttu ja Hilla tuli täyttämään minulle ehkäpä sitä paikkaa sen lisäksi että ovat ihania ja sydämellisiä hyväkäytöksisiä poneja niin niiden kanssa saan harrastaa niitä juttuja joita halaun eli näyttely juttuja. Kerttuhan on osoittautunut niin mahdottoman hienoksi siihen hommaan että! En voi kun olla siitäkin asiasta niin kovin kiitollinen ja onnellinen.

                                                               Turku 2015 Ip ja LV



Kaikki alkoi Turusta ja Mira esitti Kertun siellä ja saatiin Ip ja luokkavoitto. Siitä alkoi se menestys sitten. Johtaen champion titteliin Mynämäelle ja bis kehään saakka niinkuin tänäkin vuonna. Hippoksen kehässä Ikaalisissa huippupisteet arvosteluista Ypäjästä huippu saavutus ja hieno päivä. Niin paljon ilonaihetta. Nyt vielä ja edelleen olen ihan onnesta mykkyrällä kun näin tänä vuonna mieheni esittämässä Kertun Mynämäellä. Voin kertoa että olin ihan millin päässä että olisin tirauttanut kyyneleet ja ne olisi todellakin olleet onnenkyyneleitä. Niin upea tunne kun mieskin innostui aiheesta näin paljon että lähtee esittämään ponia.. Tämä on meille nyt vielä entistä enemmän yhteinen juttu! En osaa edes oikeita kiitoksen sanoja sanoa. Elämä on riittävästi näyttänyt kaikkea muuta minulle jo että tiedän minkälaisina murusina onni jaetaan. Minä nautin täysillä niistä jotka on minulle jaettu. Mikään, ei mikään himmennä sitä.Tätä kaikkea varten  jaksaa joka päivä puurtaa ja tehdä.

                                                                 Mies esittää Kertun


 Loppuun ettei ihan hehkutukseen tukehdutakkaan laitetaan eilinen Hillan ja Tyynen hyppyvideo kooste. Hilla näytti osaavansa homman. Se tyttö osaa meinaan liikkua varmaan parhaiten mitä tällä tontilla on nähty liikkeitä. Koitan saada siitä joskus kunnollisen ravipätkän tallennukseen.








Ei kommentteja: