Kiireistä elokuuta!

Eilen kun oli niin hieno päivä pesin pihaton viimein katosta lähtien. Harjailin ensin kuivana hämähäkinseitit yms. ja sen jälkeen kuurasin vesivaneriseinät kunnolla harjaa ja luutia käyttäen. Mäntysuopa tuoksuu nyt! Tulipa pestyä nuo oviverholiuskatkin ja siinä oli oikea loppurutistus kun olikin aiottua hankalampi kohde. Sai huuhdella kolmasti että sai niihin tulleen harmauden edes jotenkuten pois.

Viikko on ollut melko kiireinen johtuen siitä että olemme laittaneet myyntiin äitini omakotitalon jossa hän ei ole enää asunut pariin vuoteen ja siellä on paljon tyhjentämistä ja muuta siihen liittyvää kun äitini ei pysty itse enää niitä asioita hoitamaan ovat ne kontolleni sitten langenneet joten aikani on hieman nyt kortilla kun on kuitenkin tämä arkikin pyöritettävänä.

Suvi on käynyt ratsastamassa viime viikon torstaina  Diisalla. Olen juoksuttanut pari kertaa  ja sitten olen  myös ratsastanut kentällä. Viime viikon tiistaina josta täytyy kertoa että silloin tuli koettua oikeasti miltä tuntuu kun hevonen todella yrittää parhaansa. Koin sen tunteen niin vahvana että luotan että se on oikea tunne. Menin laukkaympyrää ja ensin siihen helpompaan suuntaan ja nämä ympyräthän on meille nyt vielä melko uusi juttu joten jostain kumman syystä päätin koittaa ympyrää ihan ensimmäistä kertaa siihen vaikeampaan suuntaan eli vasempaan. Käänsin hepan ja otin ravia ympyrällä joka sekään ei ole puhdasta. Pyysin laukkaa ja olin aivan varautunut että saan pukin palkakseni mutta sitä ei tullut! Vaan ravi muuttui entistä sekavammaksi ja hevonen alkoi hakea laukkaa. Pyysin uudelleen, hevonen haki ja haki askeliaan sopiviksi se hapuili selkeästi laukkaa etuosallaan ja välillä takaosallaan sillä oli selkeästi yritystä ja se ei ollut mikään helppo rasti sille. Olin rauhassa ja juttelin muutaman sanan hepalle enkä alkanut paukuttaa pohkeilla tai raipalla. Pyysin varmaan vielä kolmannen kerran rauhallisesti laukkaa ja kun se pienen hapuroinnin jälkeen nousi sieltä selkeäksi laukaksi, kehuin ja juttelin. Saatiin melkein kokonainen ympyrä siihen vaikeaan suuntaan ja minä olin niin iloinen ja onnellinen...että piti ihan kumartua halaamaan heppaa kaulalta. Lopetin työt siihen ja kehuin kehumasta päästyäni. Se tunne kun tiesin että hevoseni yritti oikeasti kaikkensa pinnistäen oli suurin kiitos minulle siitä hyvästä tahdosta ja luottamuksesta minua kohtaan että melkein vedet silmissä tulin pois hevosen selästä ja taluttelin loppukäynnit  ja puomilla varusteita riisuessani palkkasin vielä omenoilla.

Perjantaina ratsastettiin puolituntinen Anun ja Lahjan kera kentällä ensin ja sitten mentiin käymään sorakuopan pohjalla. Siellä me hassuteltiin että maisema on kuin mikäkin kakkosluokan länkkärifilmin näyttämö ja tuossa kun Diisa korvat hörössä kuuntelee yläpuolelta töyräältä kuuluvia ääniä me naureskeltiin että sieltähän tulee kohta pari inkkaria ja sitten me karautetaan täysillä ylös montusta harjat hulmuten :) Parasta on saada olla hepan kanssa tuolla luonnossa ja naureskella ja hullutella, tulee niin hyvä mieli ja pää tyhjenee kaikesta arkisesta.

Eilen laitettiin tarhan väliaikainen lasikuitutolpista tehty väliaita kunnollisesti puutolpista ja nauhasta pysyväksi.

                              Isommalla lohkolla on hyvää ruohoa loppu kesäksi hepoille.