Tässä on ollut asioita ja asioita jotka on vienyt minulta ratsastuksen pois arjesta ja nyt olen palannut takaisin sinne satulaan. En täällä enkä missään muuallakaan mitään lupaa koska mitä se ketään lämmittää tai vaikuttaa. Me tehdään päivä kerrallaan ja fiiliksellä. Me ollaan me ja sillä on merkitystä meille ainoastaan. Nyt kuitenkin ollaan käyty valmennuksessa ja hommat sujuu. Tuttu valmentaja joka tietää tilanteen ja tutut oikeat ystävät siellä. Heitä olikin ihan ikävä. Jotenkin aika hävisi ja tuntui kuin ei olis pois oltukkaan.
Puitteet minulla on kohdillaan. Meidän kenttä on todella hyvässä kunnossa. Ei yhtään liukas. Nuo kuuset ovat suojanneet sen tuulelta ja jäätymiseltä. Hienoa treenata kengättömän kanssa. Meillä etusissa nastabootsit oli valkussa koska siellä oli liukkaampi kenttä. Pitää seurata miten kaviot voi kun alkaa tulla enempi liikuntaa eli jos niin käy niin kenkään laitan.
Heppa on ottanut paluun töihin ihan kohtuudella. Olen toki nyt niin alussa siinä että ratsastetaan ihan oikeasti kunnolla eikä haahuilla. Joten armoa pitää antaa meille molemmille. Siihen missä ollaan oltu on matkaa ja paljon. Kesällä on varmasti tilanne ihan toinen. Tässä on nyt kaikenlainen remontti menossa oman ja hepan kunnon suhteen. Tämä on kuitenkin mun harrastus eli kivaa pitää olla suurimmaksi osaksi enkä suinkaan liikoja kuvittele vaan itseni voitan ja se riittää. Hevonenhan on loistava ja pitkällä me jo päästiin eli sinne mennään mistä joskus lopetettiin. Kovaa kuntoa se vaatii meiltä molemmilta kyllä.
Meillä kävi tänään pikkutyttö katsomassa heppasia ja syötti Kertulle porkkanaa. Aina pitääö olla aikaa sille että voimme pientä iloa ja hyvää mieltä tuottaa toisillekin. Se antaa itselle niin paljon hyvää.
Tänään oltiin metsälenkillä koko perhe
2 kommenttia:
Tsemppiä treeniin! Me myös ollaan päästy säännöllisen liikunnan pariin valaistun kentän myötä ja on kyllä ollut huippua päästä rytmiin takaisin kiinni :)
Juu, karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Pääasia on, että teillä on asiat mallillaan!
Lähetä kommentti