Syksy ja sitä myöden laidunkauden lopettaminen on saapunut ja kuivaheinäkausi on parhaillaan menossa. Eli olemme palanneet ruokintaan jossa hepat saavat 4-5 kertaa päivässä heiniä. Osa heinistä syödään hitaammalla ruokinnalla. Meidän molemmat laidunmaat ovatkin kynnettyinä ja katsotaan mitä tapahtuu ensi keväänä niiden kanssa.
Diisakin on saanut taas aloittaa elämän ilman ihottumaloimea. Reilu viikko on nakuiltu. Pakkasöitä oli jo jokin aika sitten peräkkäin useampia ja se verotti polttiaiskannan liki nolliin. Eilen oli hieman aika laiskasti lentäviä polttiaisia havaittavissa mutta kun heppa ei huiskinut yhtään edes hännällään en usko että olisi enää syytä loimittamiseen. Karvakin alkaa olla jo hyvässä kasvussa.
Meillä kävi syksyn tapaan eläinlääkäri ja Diisan hampaat raspattiin ja kaikki saivat uusintarokotukset ja saatiin eläinlääkäriltä madotusaineita taas kotiin. Pienet onkin madotettu kolmasti tänä vuonna ja Diisa saa laidunkauden jälkeisen aikuisen hevosen madotuksena tänään. Pikkuponit joilta keväällä löydettiin molemmilta sudenhampaat menevät vielä tämänvuoden aikana Poriin klinikalle jossa ne poistetaan raspauksen yhteydessä.
Oppiakin on oltu saamassa taasen Porin raviradalla kolmen eläinlääkärin pitäessä siellä luennon joka käsitteli ähkyjä ja madotusasioita. Oli oikein mukava luento jossa oltiin parin heppatutun kanssa.
Saatiin kutsu katsomaan ensimmäistä harjoituslähtöä jonka meillä syntynyt 2014 varsa juoksi Porissa. Tuomo Ojanperä ohjasti Roosan joka siis meillä annettu kutsumani tälle lv varsalle. Varsa suoritti harjoituslähdön sallitussa aikarajassa hienosti. Upea ilmestys ja todella jo valmiissa lihaskunnossa se on.
Me olimme viime lauantaina Diisan kanssa kanssa tärkeää vapaaehtoistyötä tekemässä elikkä SEY:n ( Suomen eläinsuojeluyhdistys) tapahtumassa omalla kylällä joka oli suunnattu enemmän lapsille ja siellä oli pienimmille kepparikisat palkintoruusukkeineen ja tarjoiluineen sekä paikalla oltiin minä ja Diisa. Sey:n edustajia oli pari paikalla ja he vastailivtat yhdistyksen puolesta asioihin ja keräsivät lahjoitettavia eläintenruokia jne. Lapset saivat taputella Diisaa ja kysellä saivat kaikki hevosista ja niiden pidosta sillä hevonenhan on tämän vuoden teemaeläin SEY:n ohjelmassa. Olin mukana jo aiemmin tekemässä koostetta tiedoitteeseen johon keräsin suuntaa antavaa tietoa mitä kaikkea hevonen tarvitsee ja mitä sen ylläpito merkitsee. Tärkeää työtä tekevät ja minä ainakin koen olevan sen niin tärkeää että uhraan mielelläni aikaamme siihenkin.
Diisa sai taas kehuja ja silityksiä paljon, se kun osaa tämän homman ja on todella lunkisti kaiken hälyn keskellä. Oikea kulttuuriponi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti