lauantai 22. elokuuta 2015

Paluuta näyttelyhumusta

             
                                               Bonnie ja Peppi ovat vielä laitumella.

Kun kaikki tämä suuri näyttelyhumu alkaa pikkuhiljaa asettua vaikka mitä hienoimpia kuviakin on tullut katseltua muiden kuvaajien toimesta netistä ja tuloksia on kertailtu ja katseltu uudelleen ja uudelleen alkaa pikkuhiljaa arki ja ne normaalimmat touhut taas pyöriä täällä kotonurkissakin.

Bonnie ja Peppi saattavat tänään tulla tuolta toiselta laitumelta tähän Diisan ja Kertun kanssa kun Tyyne lähtee jo omaan kotiinsa tänään.

                            
                                                           Postia Hippokselta

Vielä pitää kuitenkin aiheeseen palata senverran että posti toi torstaina kirjeen jossa oli tuo palkintotodistus Ikaalisten laatuarvosteluista. Täytynee se kait seinälle sitten oikein laittaa. Ei näitä ole ennen tässä taloudessa nähtykkään.







Mies teki meille uusia estetolppiakin ja nyt saadaan ihan kunnolla hypyttää sitten ja tarkoitushan on että tässä saattaa käydä  muitakin nuoria heppoja hyppäämässä.




                                
                                              Niitähän sitten testattiin heti torstaina.



                                                                  Tyyne




Eilen lähdin Kertun kanssa kä'ymään ensimmäistä kertaa viereisellä entisellä soranottopaikalla. Mentiin kuopan pohjalle toista polkua ja tultiin ylös leveämpää tietä. Poni sai maistella ruohoja matkalla ja mentiin ihan rauhassa lenkki. Noin puolitoistakilometriä mittasi puhelimen kunto-ohjelma matkaksemme.





Meillä kävi eilen tutustumassa äiti ja tytär joka osasi kysellä meiltä mahdollista paikkaa päästä ratsastamaan, hoitamaan ja puuhailemaan heppojen kanssa kun meillä sattui olemaan yhteinen tuttu jonka hevosta olen käynyt hieromassa. Vaikka ikää ei paljon ole vaikuttaa että asenne on reipas ja tomera joten aloitamme maanantaina tutustumaan Diisan kanssa työskentelyyn. Diisa kyllä jo tuntuukin kaipaavan toimintaa  ja kun en itse vielä ainakaan selkäänkään pääse niin olisi todella hienoa jos Diisalle tulisi mukava kaveri liikuttamaan. Menen itse ensi viikon perjantaina viimein päiväkirurgiaan jossa minulta poistetaan nilkasta liikettä rajoittava ruuvi. Toivottavasti selviän lyhyellä toipumisella siitä. Tikkien ajan nyt ainakin pitää olla rauhallisemmin ja kuulemma se turpoaa ensin jonkinverran kyllä rasituksesta joten pitää ottaa sitten taas hiukan rauhallisemmin. Suunta olisi toivottavasti kuitenkin toipumiseen päin.

                                              Kuva Seija Paananen



Ei kommentteja: