Diisa
Tässä on ollut asioita ja asioita jotka on vienyt minulta ratsastuksen pois arjesta ja nyt olen palannut takaisin sinne satulaan. En täällä enkä missään muuallakaan mitään lupaa koska mitä se ketään lämmittää tai vaikuttaa. Me tehdään päivä kerrallaan ja fiiliksellä. Me ollaan me ja sillä on merkitystä meille ainoastaan. Nyt kuitenkin ollaan käyty valmennuksessa ja hommat sujuu. Tuttu valmentaja joka tietää tilanteen ja tutut oikeat ystävät siellä. Heitä olikin ihan ikävä. Jotenkin aika hävisi ja tuntui kuin ei olis pois oltukkaan.
kenttä iltasella
Puitteet minulla on kohdillaan. Meidän kenttä on todella hyvässä kunnossa. Ei yhtään liukas. Nuo kuuset ovat suojanneet sen tuulelta ja jäätymiseltä. Hienoa treenata kengättömän kanssa. Meillä etusissa nastabootsit oli valkussa koska siellä oli liukkaampi kenttä. Pitää seurata miten kaviot voi kun alkaa tulla enempi liikuntaa eli jos niin käy niin kenkään laitan.
Diisa
Heppa on ottanut paluun töihin ihan kohtuudella. Olen toki nyt niin alussa siinä että ratsastetaan ihan oikeasti kunnolla eikä haahuilla. Joten armoa pitää antaa meille molemmille. Siihen missä ollaan oltu on matkaa ja paljon. Kesällä on varmasti tilanne ihan toinen. Tässä on nyt kaikenlainen remontti menossa oman ja hepan kunnon suhteen. Tämä on kuitenkin mun harrastus eli kivaa pitää olla suurimmaksi osaksi enkä suinkaan liikoja kuvittele vaan itseni voitan ja se riittää. Hevonenhan on loistava ja pitkällä me jo päästiin eli sinne mennään mistä joskus lopetettiin. Kovaa kuntoa se vaatii meiltä molemmilta kyllä.
Meillä kävi tänään pikkutyttö katsomassa heppasia ja syötti Kertulle porkkanaa. Aina pitääö olla aikaa sille että voimme pientä iloa ja hyvää mieltä tuottaa toisillekin. Se antaa itselle niin paljon hyvää.
Tänään oltiin metsälenkillä koko perhe
Mun kaunis sotaratsuni Diisa
sunnuntai 22. tammikuuta 2017
lauantai 14. tammikuuta 2017
Uusi vuosi
Vuosi vaihtunut ja kaikki on ihan hyvässä mallissa meillä täällä Peltolan ponipysäkillä. Olen kirjoittanut tätä blogia hyvin pitkälti omaksi iloksi ja osaksi muille pieneksi vinkiksi varsinkin pihaton perustamisen osalta joka me tehtiin silloin kun tehtiin, ilon mitta on nyt kuitenkin tarkastelussa.. Juttumme on tuolla nähtävissä projektina. Facebook on vienyt minultakin tilaa kirjoittaa tänne asioita, en ole niin kovin jaksanut päivittää tänne asioita ja kuvat yms. ovat olleet ihan niitä samoja mitä olen laittanut faceen. Nyt tuli loppuvuodesta niin paljon omaan niskaan kaikenlaista turhaa kysymystä omista tekemisistäni facetililleni ja väsyin niihin vastaamisiin ihan totaalisesti. Jos minä teen jotakin ihan omia juttuja ja ne ei jollekin sovi niin haluaisin että niitä ei tarvitsii puida minun omilla sivuillani kuitenkaan yhtään sen enempään koska jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee asiansa. En ole koskaan enkä missään väittänyt mitään muuta kuin että teen omaksi parhaaksi asoita. Jutut alkoi olemaan jokaista hevosiin liittyvää asiaa koskeavia, oli stiten kyse heinäverkonkorkeudesta,koulutuksesta, vakuutuksista, sudenhampaista, islanninhevosestani tai siitä mitä muuten tein hevosieni/ ponieni kanssa. Jos se ei sovi jollekin niin en oikeasti ymmärrä miksi pitää siitä nähdä vaivaa koska kyse on ihan vaan minun jutuistani. Ei minusta pitäisi olla ollenkaan mitenkään hirmu kiinnostavaa muille, mutta olipahan vaan. Joten en halua enään laittaa tännekään mitään kovin henkilökohtaista koska se ei vaan tunnu sopivan kaikille. Luulin ihan muuta, harrastus opetti kuitenkin ajattelemaan ihan toisella tapaa. En vielä osaa sanoa laitanko tämän salasanan taakse vai jätänkö laittamatta tänne asioita meistä. Minulla on ollut elämässäni ihan tarpeeksi ikäviä asioita eli en halua niitä harrastuksistani se on niin turhaa. En halua yhtään lisää ongelmia sillä teen tätä etupäässä vain itselleni muistoksi.
Nyt haluan laittaa muistoksi sen että meille on laitettu heinäautomaatti. Facebookin talliniksit palstalta kopsattu ja se tuli maksamaan noin 46e kun haettiin välipäivillä osat Motonetistä. Täsätäkin olisi varmaan riittänyt noottia jos olisi ennallaan facebook kaverit sillä mitä vain tein hevosille oli kommentit sitä luokkaa että en osaa enkä ymmärrä asiota , en oikeasti jaksa sellaista kun ei mun tarvitsekkaan jaksaa.. Jos kuitenkin kerron ihan lyhyesti sen että olen kait jotakin minäkin ymmärtänyt koska eläinlääkäriä ei ole tällä tontilla ( eikä lähdetty klinikallekaan ) koskaan tarvittu päivystämässä eli ehkä jotakin olen ilmeiseti kuitenkin osannut....vai mitenkä asian pitäisi ajatella, hemmetin hyvällä tuurillako on menty nämä vuodet? Onko se edes mikään mitta mutta se on ilmeisesti joillekin jokin mitta...... Riveistä on luettavissa katkeruus se on totta ja sen myönnän ehdottomasti, anteeksi heikkouteni että näin on! Korpee ihan riittävästi ja toistaalta ei merkitse yhtään mitään sille mitä kotona teen on se mikä merkitsee sillä minähän tiedän itse miten asiani hoidan ja minulla on puoliso joka tukee asiaani täysin, yhdessä mennään ihan miten me parhaaksi nähdään se jos mikä on se mikä kantaa ja merkitsee :) Some on hyvä ja some on paha ja se on nyt koettu!
Heinäautomaatin sisusta
Heinäautomaatti toimii
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)