tiistai 10. kesäkuuta 2014

Ei aina käy niin.....

Pihassa leijailee tervantuoksu kun aitatolpat on kaikki tervattu uutta laidunta varten.

Raskain mielin ja kovasti pohtien ja miettien olen päätynyt seuraavanlaiseen juttuun. Tänään lähti Geisli kohti uusia seikkailuja hyvään paikkaan ja osaavan ihmisen käsiin.

Ratkaisu ei suinkaan ollut helppo enkä mitenkään luovuttanut helpolla. Täytyy vaan todeta että minä en ole se oikea ihminen tuomaan varmuutta tälle herkälle hevoselle joka vaatii paljon ennemmän tukea ihmiseltä mitä minä pystyn antamaan. Meidän molepien parhaaksi tein tämän päätöksen. Ennen kuin kiintymys tulee väliin ja alkaa toivoton jossittelu oli helpompi tehdä se näin.

En halua puida asiaa enempää juuri nyt vaan katson eteenpäin ja tiedän että hevoseni on nyt osaavissa käsissä ja se tulee  toivon mukaan löytämään sen oikean ihmisen tällä tapaa.

                                         Roosa kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia.

Ollaan harjoiteltu kavioiden nostoa ja taluttelua joka alkaa jo mennä mukavasti. Roosa tykkää kovasti kun rapsuttelen sitä. Se kirmaa täyttä laukkaa isolla laitumella ja kiljuu perääni edelleen :)
Riimun turpaosaa on isonnettu jo yhdellä reijällä että kyllä se kasvaa!

6 kommenttia:

Noora kirjoitti...

Varmasti hyvin harkittu ja sitä kautta viisas päätös, ja rohkea. Geislille onnea uuteen paikkaan!

Irkku kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Irkku kirjoitti...

Kiitos Noora!

RH kirjoitti...

Voi Geisli! Mutta uskon, että sinä parhaiten sen tiedät, mikä hevoselle on hyväksi.

Roosa on niin reipas :)

Elina kirjoitti...

Varmasti teit oikean päätöksen, mitä sitä turhaam keräämään ongelmia huolia. Eikä se oli hevosenkaan kannalta reilua.

Geislille toivotan onnea uuteen kotiin täältäkin!

Irkku kirjoitti...

Kiitoksia Sanna ja Elina. Koitetaan tosiaan hevosen parhaaksi tässä toimia nyt.