Satulassa vahvasti taas

                                                                            Diisa


Tässä on ollut asioita ja asioita jotka on vienyt minulta ratsastuksen pois arjesta ja nyt olen palannut takaisin sinne satulaan. En täällä enkä missään muuallakaan mitään lupaa koska mitä se ketään lämmittää tai vaikuttaa. Me tehdään päivä kerrallaan ja fiiliksellä.  Me ollaan me ja sillä on merkitystä meille ainoastaan. Nyt kuitenkin ollaan käyty valmennuksessa ja hommat sujuu. Tuttu valmentaja joka tietää tilanteen ja tutut oikeat ystävät siellä. Heitä olikin ihan ikävä. Jotenkin aika hävisi ja tuntui kuin ei olis pois oltukkaan.

                                                                 kenttä iltasella


Puitteet minulla on kohdillaan. Meidän kenttä on todella hyvässä kunnossa. Ei yhtään liukas. Nuo kuuset ovat suojanneet sen tuulelta ja jäätymiseltä.  Hienoa treenata kengättömän kanssa. Meillä etusissa nastabootsit oli valkussa koska siellä oli liukkaampi kenttä. Pitää seurata miten kaviot voi kun alkaa tulla enempi liikuntaa eli jos niin käy niin kenkään laitan.

                                                                          Diisa

Heppa on ottanut paluun töihin ihan kohtuudella. Olen toki nyt niin alussa siinä että ratsastetaan ihan oikeasti kunnolla eikä haahuilla. Joten armoa pitää antaa meille molemmille. Siihen missä ollaan oltu on matkaa ja paljon. Kesällä on varmasti tilanne ihan toinen. Tässä on nyt kaikenlainen remontti menossa oman ja hepan kunnon suhteen. Tämä on kuitenkin mun harrastus eli kivaa pitää olla suurimmaksi osaksi enkä suinkaan liikoja kuvittele vaan itseni voitan ja se riittää. Hevonenhan on loistava ja pitkällä me jo päästiin eli sinne mennään mistä joskus lopetettiin. Kovaa kuntoa se vaatii meiltä molemmilta kyllä.

Meillä kävi tänään pikkutyttö katsomassa heppasia ja syötti Kertulle porkkanaa. Aina pitääö olla aikaa sille että voimme pientä iloa ja hyvää mieltä tuottaa toisillekin. Se antaa itselle niin paljon hyvää.

                                                Tänään oltiin metsälenkillä koko perhe

                                                        Mun kaunis sotaratsuni Diisa

Uusi vuosi

Vuosi vaihtunut ja kaikki on ihan hyvässä mallissa meillä täällä Peltolan ponipysäkillä. Olen kirjoittanut tätä blogia hyvin pitkälti omaksi iloksi ja osaksi muille pieneksi vinkiksi varsinkin pihaton perustamisen osalta joka me tehtiin silloin kun tehtiin, ilon mitta on nyt  kuitenkin tarkastelussa.. Juttumme on tuolla nähtävissä projektina. Facebook on vienyt minultakin tilaa kirjoittaa tänne asioita, en ole niin kovin jaksanut päivittää tänne asioita ja kuvat yms. ovat olleet ihan niitä samoja mitä olen laittanut faceen. Nyt tuli loppuvuodesta niin paljon omaan niskaan kaikenlaista turhaa kysymystä omista tekemisistäni facetililleni ja väsyin niihin vastaamisiin ihan totaalisesti. Jos minä teen jotakin ihan omia juttuja ja ne ei jollekin sovi niin haluaisin että niitä ei tarvitsii puida minun omilla sivuillani kuitenkaan yhtään sen enempään koska jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee asiansa. En ole koskaan enkä missään väittänyt mitään muuta kuin että teen omaksi parhaaksi asoita. Jutut alkoi olemaan jokaista hevosiin liittyvää asiaa koskeavia, oli stiten kyse heinäverkonkorkeudesta,koulutuksesta, vakuutuksista, sudenhampaista, islanninhevosestani tai siitä mitä muuten tein hevosieni/ ponieni kanssa. Jos se ei sovi jollekin niin en oikeasti ymmärrä miksi pitää siitä nähdä vaivaa koska kyse on ihan vaan minun jutuistani. Ei minusta pitäisi olla ollenkaan mitenkään hirmu kiinnostavaa muille, mutta olipahan vaan. Joten en halua enään laittaa tännekään mitään kovin henkilökohtaista koska se ei vaan tunnu sopivan kaikille. Luulin ihan muuta, harrastus opetti kuitenkin ajattelemaan ihan toisella tapaa. En vielä osaa sanoa laitanko tämän salasanan taakse vai jätänkö laittamatta tänne asioita meistä. Minulla on ollut elämässäni ihan tarpeeksi ikäviä asioita eli en halua niitä harrastuksistani se on niin turhaa. En halua yhtään lisää ongelmia sillä teen tätä etupäässä vain itselleni muistoksi.


Nyt haluan laittaa muistoksi sen että meille on laitettu heinäautomaatti. Facebookin talliniksit palstalta kopsattu ja se tuli maksamaan noin 46e kun haettiin välipäivillä osat Motonetistä. Täsätäkin olisi varmaan riittänyt noottia jos olisi ennallaan facebook kaverit sillä mitä vain tein hevosille oli kommentit sitä luokkaa että en osaa enkä ymmärrä asiota , en oikeasti jaksa sellaista kun ei mun tarvitsekkaan jaksaa.. Jos kuitenkin kerron ihan lyhyesti sen että olen kait jotakin minäkin ymmärtänyt koska eläinlääkäriä ei ole tällä tontilla ( eikä lähdetty klinikallekaan ) koskaan tarvittu päivystämässä eli ehkä jotakin olen ilmeiseti kuitenkin osannut....vai mitenkä  asian pitäisi ajatella, hemmetin hyvällä tuurillako on menty nämä vuodet? Onko se edes mikään mitta mutta se on ilmeisesti joillekin jokin mitta...... Riveistä on luettavissa katkeruus se on totta ja sen myönnän ehdottomasti, anteeksi heikkouteni että näin on! Korpee ihan riittävästi ja toistaalta ei merkitse yhtään mitään sille mitä kotona teen on se mikä merkitsee sillä minähän tiedän itse miten asiani hoidan ja minulla on  puoliso joka tukee asiaani täysin, yhdessä mennään ihan miten me parhaaksi nähdään se jos mikä on se mikä kantaa ja merkitsee :) Some on hyvä ja some on paha ja se on nyt koettu!

                                                                Heinäautomaatin sisusta

                                                                Heinäautomaatti toimii

Jouluja!

                                                                    Kerttu

Meidän jouluponi tempauspäivä oli erittäin onnistunut ja HIENO! Vaikka edeltäneet päivät olivat työntäyteisiä niin täällä meillä kun virallisen tarjoiluista vastaavan henkilönkin luona oli kakiki vaiva sen arvoista. Nähtiin lasten ,aikuisten riemu kaikkine toimineen tuona sunnuntaipäivänä jolloin melko kipakka pakkanen meitä hieman nipistelikin.

                                                         Pehmolelujen orpokoti Nukkavieru

Me järjestettiin heinävarastoon Pehmoleuille orpokotia jonne tuli olkisohvaa, keinutuolia, räsymattoa ja tietenkin joulukuusikin koristeieen kaikkineen. Joulukuuseen laitettiin myös lapsille syötäviä juttuja joita saivat hakea. teimme kahdestaan miehen kanssa kaikki meillä valmiiksi lauantaina aamuvarhaisesta iltaan saakka.

                                                  Pehmojen tarinoita tehtiin porukalla

Hevosten varustelu katokseen tehtiin vielä paikka luku- ja kaverikoira Aidalle ohjaajineen ja lapsille paikka missä voi istua ja kuunnella satuja. Tämä paikka siirrettiin kyllä sisälle autotalliin koska oli hieman liian vilpoista olla ulkona liian pitkiä aikoja paikoillaan. Onneksi olimme varautuneet ja tehneet tilaa sinne.

       

                                                             Aida kuva Kirsi V

                                                 Aida ja Kirsi tutustuvat Diisaan Kuva Sari.V

        Grillikodassamme oli tarjoilut ja siellä hääräsi Minna, Virpi ja talon isäntä grillaten makkaroita.

                                                                Kuva Minna .A

                                                                  Kuva Minna A

                                 Perheiden paketit joihin tuli nuo kuivakaakut päälimmäisiksi.

 Kaikille lapsille oli omat paketit odottamassa joulupukkia jonka apulaisena minä sain toimia.

Ennen kuin Joulupukki tuli me lasten kanssa mentiin keppareilla pitkin pihaa että pysyimme lämpiminä!

 Meidän päivä oli kyllä niin onnistunut. Lapset nauttivat Diisan ja Muffe shettiksen kyydityksestä. kaikki pääsisvtä niin paljon talutukseen kun halusivat. Saima ja Iines hoitivat hommat hienosti. Sari oli nukkavierussa ja kertoili orpojen pehmojen tarinoita jotka niillä oli jokaisella mukanaan lappusessa. Nukkavieru tyhjeni melkein kokonaan kun lapset adoptoivat liki kaikki pehmot. Se oli kyllä niin suuren suosion saavuttanut että eipä tullut turhaan sitä keksineeksi saunassa meikäläisen. Toimittaja tuli paikallislehdestä ja vietti meidän kanssa aikaa ja haastatteli yhtä perhettä ja sitten minuakin tietysti haastatteli ja esitin kaikkea kuinka homma lähti käyntiin että kuinka halusin tämän jo aikaisemmin toteuttaa mutta tuli laki ja pyrokratia vastaan. Näin me se nyt tehtiin ja olen ihan äärettömän tyytyväinen ja onnellinen kun sain näin ihania ihmisiä tähän mukaan. Tuli uusia tuttavuuksia jotka lupasivat tulla toistekin talkoilemaan.Kauempana asuvia ihmisä lähti avustamaan ihan rahallisesti että sain hankkia lapsille lahjoja ja tarjottavia. Kaikki ne yritykset paikallisesta K- Supermarketista, kirjakaupasta, lähtien isompiin Bronto Skylift, SOKOS tavaratalon henkilökunta, Pomarfin ja sitten meidän oma paikallinen SPR osasto tuki perheitä lahjakortein. Minä sain iloisen tehtävän olla se kerrankin mieluisa välikäsi ja jakaa sen ilon. Kyyneleiltäkään ei vältytty niin oli herkistäviä hetkiä kun ojensin vanhemmille perheiden paketit.

Palautetta on saatu ja onneksi se on ollut lähes vallan positiivista mutta ainahan pitää olla soraääniä joukossa niinkuin nytkin. Tarkoitusperiäni on kyseenalaistettu että tahtoisin vain nostaa itseni esille. Voin kyllä sanoa näille kadehtijoille että työnmäärä on senverran kova että hulluahan olisi vain itsensä pönkittämisen takia ryhtyä tähän puuhaan, eiköhän pelkällä omakehulla pääsisi aikalialla helpommalla, eipä minua moinen jaksa liikuttaa, puhujia on aina piisannut ja tulee piisaamaan, tekijöitä minä arvostan ja onneksi heitä on innallani ja he tietävät minkälainen ihminen minä oikeasti olenkin ja sillä on vain merkitystä. Kyllä se on ilon ja jakamisen halu kun tähän touhuun ajaa.  Lapsille oli kotitehtävänä perheiden paketissa palautuskirjekuoressa pyyntö että piirtäisivät jotakin mitä jäi päivästä mieleen ja postittaisivat ne minulle tänne että saan niitä muistoiksi laittaa tallin seinällekin. Tässä Aadan taidonnäytteet.

 

          Tahdomme toivottaa kaikille oikein ihanaa Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2017

Jouluponi

                                                              Diisa, kuva Sari.V

Meillä järjestetään hyväntekeväisyys tapahtuma nimellä Jouluponi ja senhän innoittaja on tietysti hevoseni Diisa joka on niin varma lasten kanssa ja siitähän riittää iloa monelle muullekin kuin vain minulle. Koitin järjestää kyseistä tapahtumaa jo viime vuonna. Olin kuitenkin niin myöhään liikkeellä että kaikenlainen asioiden selvittely vei niin paljon aikaa ja joulu vaan läheni ja läheni. Se kaatui sitten mahdttomuuksiin järjestää sosiaalitoimen avustuksella niin saamani vinkin perusteella toteutan homman tänä jouluna!

Laitoin facebookissa kolmeen eri paikkaan missä tarjotaan ja tarvitaan apuja ja tehdään tämänkaltaisia pyyteettömiä juttuja. Minulle tuli neljä perhettä jotka valitsin sitten meille kutsutuiksi. Laitoin asiasta juttua omille sivuille, pysin joulupukkia ja mahdollisia sponsoreita hommaa mukaan. Kohta alkoikin viestittelyt ja hirveä draivi kun monta asiaa lähti liikkeelle.

                                                                  Kerttu ja Hilla

Me saatiin joulupukiksi mieheni tuttu, yhden perheen kuljettmamiseen lähti eräs omalta kylältä, toiseksi talutushepaksi lähti kaveri shetlanninponinsa kanssa. Äitini tukee rahallisesti, veljeni hommaa tapahtuma ajankohtana tarjottavat karkit, paikallinen K-kauppias tarjoaa makkarat joita mies grillaa. Minun ystävät ja tuttavat ovat monet lähtenee mukaan  kuka kutoo sukkia perheille, kuka tuo konvehtirasiat, ketä tarjoaa kahvit, glögit. Lasten joululahjapussukat sain joita tulee kahdeksan niin niihin hankin ystävän lähettämillä rahoilla puuleluja pojille, tytöille muovieläinsetit, tikkareita, kyniä ja piirustuspaperia. Perheille joita siis neljä kootaan vielä jokaiselle omat lahjalaatikot joihin tulee perhekohtaisa lahjoituksia. Kahvia, glögiä, keksejä, suklaata, lakua, rusinoita, leivonnaisia, kosmetiikkaa nin miehille kuin naisillekin, perheille kimble pelit. Nämä on jo nyt koossa ja lisää on vielä luvassa muutamilta.

Paikallislehden toimittajakin saapuu ensi viikon sunnuntaina meille tekemään asiasta juttua. Paikalle saapuu joulupukin lisäksi luku- ja kaverikoira Aida ohjaajansa kanssa ja lapsille pidetään olkipaaleille tehdyssä paikassa pieniä lukutuokioita ja Aida on siinä heidän kanssaan. Lahjoitetuille pehmoleluille tulee orpokoti nukkavieru ( tämä minun oma ideani) jossa on vetäjänä Diisan ratsastajan äiti joka on luvannut tulla orpokodin vetäjäksi. Jokaisella pehmolla on tarina miksi ne ovat joutuneet orvoiksi, kenet on hylätty uuden pehmon tieltä, kuka jäänyt linja-autoon hylättynä jne.. Lapset saavat kuunnella tarinaa heistä ja ottaa haluamansa pehmot uusiin rakastaviin koteihin. Meidän kodassa on jatkuva tarjoilu, kuumaa marjamehua, makkaraa, kahvia, pillimehua, kaakkuja, torttuja, pipareita, keksejä, piiraita, karkkia koko tapahtuman ajan joka kestää 11-14.00 päättyen pukin vierailuun joka jakaa kaikille omat lahjapussukat. Perheet saavat lahjalaatikot lähtiessään. Päivä aloitetaan toivottamalla kaikki meille tervetulleiksi ja sitten kiitän tukijoita, sponsoreita, vapaaehtoisia jne. Talutusratsastus on heti alkuun ja kodassa alkaa tietysti myös tarjoilu. Kodassahan häärää mieheni lisäksi kaksi iloista reipasta köksää. Heppojen talutuksesta huolehtivat tytöt. Päivä soljuu varmasti ihan mukavasti ja lapset saavat hakea koristellusta ulkokuusesta suklaata oksilta, kirmata lisäksi keppihevosilla kentällä talutusratsastuksen jälkeen ja Aida viihdyttää meitä kaikkia  läsnäolollaan. Pieni helppo ulkoaskartelukin on mahdollista tehdä jos haluaa. Lapsille on varmasti huipennus mainion joulupukin vierailu!

Kovasti on vielä puuhaa mutta me odotamme ilolla tulevaa tapahtumaa ja olemme kiitollisia tästä kaikesta tuesta ja avunmäärästä mikä osui kohdallemme.

Talvi ehti tulla ja mennäkin

                                                                   Metsälenkillä

Kuivat pakkaskelit ja pieni määrä lunta ehdittiin saamaan ja kun lunta tuli hieman lisää muuttui se sitten jo seuraavana päivänä rännäksi ja kohta olikin maa taas musta. Torstaina ei enää ollut maassa juurikaan mitään ja synkkä musta marraskuu näytti taas oikein kyntensä. Tosin kuivaa on ollut tämä syksynä / alkutalvena joten siitä ei voi moittia säitä.

Tänään käytiin kaupoilla ja haettiin kentälle yhden pimenneen valon tilalle nyt 50w heitin kun siellä on ollut 6 x 30W jos näitä laitettais seuraavien sammuvien tilalle , kenttä on senverran iso ja metsän saartama joten lumeton aika on se niin kovin pimeä.  Tallin kulmalle laitetaan tuo liiketunnistinvalaisin.

                                                                  Hilla ja mies

Eilen meillä olikin jännä päivä. Heti aamusella pakattiin pienet ponit traileriin ja suunta oli kohti Poria ja siellä raviradan hevosklinikkaa. Molemmilla pienillä kun löytyi kesän korvalla sudenhampaat, Hillalla tosin kovin pienet vasta puhjenneet.  Kerttu otettiin ensin käsittelyyn ja se sai rauhotuksen ja karvat ajaletiin molempien kaulalta pienenltä alueelta jotta saadaan antaa kipulääke sinne paremmin. Kerttu rauhottuu tosi hyvin ja se sai puudutukset ylähampaisiin ja sitten alkoi niiden irrotus. Toinen lähti kohtuu nopeasti mutta toisen kanssa olikin työ. Se tuli kahdessa osassa. Hillalle sama homma ja ihan samantyylisesti meni. Eka hammas aika nopeasti irti ja se toinen sitten antoi itseään odotuttaa että irtos kokonaisesna. molemmat ponit oli niin hienosti sekä matkat että paikanpäällä että kyllä näiden kanssa vaan kelpaa lähteä reissuun!

                                                          2 X  Sudenhampaat

Vain Hillan hampaita täytyi hieman raspata kun oli pari piikkiä. Kertulla oli moitteeton suu muuten, onhan ne tosiaan melkein kesäkuussa viimeksi raspattu.

Meidän reissu kesti matkoineen noin 3 tuntia. Kotiin tultua laitoin molemmat karsinaan säteilylämmittimen alle huilailemaan villaloimet selässään kun satoikin aamulla aika lailla ja ponien karva oli kosteaa.

Pari tuntia kun olivat huilineet vein melassivettä ja sitä molemmat hiukan joivatkin. Päästin ponit syömään heinää reilun kolmen tunnin karsinalevon päälle.

Ponit olivat ihan reippaita ja kun näin että söivät ihan mieluusti ja joivat niin ei ollut mitään isompia murheita. Iltasella katselin vielä tarkemmin ponien suupielet ettei mitään kovasti kuolaa tai verta olisi näkösällä ja ei mitään merkkiä sellaisesta ollutkaan. Lääkäri suositteli suun huuhtomista jokusen päivän operaation jälkeen ja niinhän me haettiin perjantaina pienkone osastolta oljyimupumpun jolla huuhtelinkin heti kotiin tultuamme ponien suut. Hyvin antoivat sen tehdä.

                                                                   Pakkasella

                                                                  Pahnaa

Haettiin pahnoja 70 paalia ja olen nyt laittanut kutterin päälle aluksi ihan muutaman siivun paalista ja toki ponit niitä maistelevat ja syövät. Pahna on kauranolkea ja se on ns. luomua joten sillämielin uskaltaa antaa syödä ja se on todella kuivaa ja näin ollen puhdasta. Reilu viikko meni niin pahna ei enää niin kiinnosta. Tykkään että saavat pötkötellä lämpimässä pahnapedissä talvella. Se toimii myös lisänä jos on oikein kova pakkanen niin saavat sitä hiukan yöllä hamuilla lämmikkeeksi vatsaansakin.

                                                                              Diisa

                                                   

Syksyn kuulumiset

Syksy ja sitä myöden laidunkauden lopettaminen on saapunut ja kuivaheinäkausi on parhaillaan menossa. Eli olemme palanneet ruokintaan jossa hepat saavat 4-5 kertaa päivässä heiniä. Osa heinistä syödään hitaammalla ruokinnalla. Meidän molemmat laidunmaat ovatkin kynnettyinä ja katsotaan mitä tapahtuu ensi keväänä niiden kanssa.

                                                    Diisa ihottumaloimettomana

Diisakin on saanut taas aloittaa elämän ilman ihottumaloimea. Reilu viikko on nakuiltu. Pakkasöitä oli jo jokin aika sitten peräkkäin useampia ja se verotti polttiaiskannan liki nolliin. Eilen oli hieman aika laiskasti lentäviä polttiaisia havaittavissa mutta kun heppa ei huiskinut yhtään edes hännällään en usko että olisi enää syytä loimittamiseen. Karvakin alkaa olla jo hyvässä kasvussa.

Meillä kävi syksyn tapaan eläinlääkäri ja Diisan hampaat raspattiin ja kaikki saivat uusintarokotukset ja saatiin eläinlääkäriltä madotusaineita taas kotiin. Pienet onkin madotettu kolmasti tänä vuonna ja Diisa saa laidunkauden jälkeisen aikuisen hevosen madotuksena tänään. Pikkuponit joilta keväällä löydettiin molemmilta sudenhampaat menevät vielä tämänvuoden aikana Poriin klinikalle jossa ne poistetaan raspauksen yhteydessä.

 Oppiakin on oltu saamassa taasen Porin raviradalla kolmen eläinlääkärin pitäessä siellä luennon joka käsitteli ähkyjä ja madotusasioita. Oli oikein mukava luento jossa oltiin parin heppatutun kanssa.

                                                            30.9 Porin ravirata

Saatiin kutsu katsomaan ensimmäistä harjoituslähtöä jonka meillä syntynyt 2014 varsa juoksi Porissa. Tuomo Ojanperä ohjasti Roosan joka siis meillä annettu kutsumani tälle lv varsalle. Varsa suoritti harjoituslähdön sallitussa aikarajassa hienosti. Upea ilmestys ja todella jo valmiissa lihaskunnossa se on.

                                                                    valmiina



Me olimme  viime lauantaina Diisan kanssa kanssa tärkeää vapaaehtoistyötä tekemässä elikkä SEY:n ( Suomen eläinsuojeluyhdistys) tapahtumassa omalla kylällä joka oli suunnattu enemmän lapsille ja siellä oli pienimmille kepparikisat palkintoruusukkeineen ja tarjoiluineen sekä paikalla oltiin minä ja Diisa. Sey:n edustajia oli pari paikalla ja he vastailivtat yhdistyksen puolesta asioihin ja keräsivät lahjoitettavia eläintenruokia jne. Lapset saivat taputella Diisaa ja kysellä saivat kaikki hevosista ja niiden pidosta sillä hevonenhan on tämän vuoden teemaeläin SEY:n ohjelmassa. Olin mukana jo aiemmin tekemässä koostetta tiedoitteeseen johon keräsin suuntaa antavaa tietoa mitä kaikkea hevonen tarvitsee ja mitä sen ylläpito merkitsee. Tärkeää työtä tekevät ja minä ainakin koen olevan sen niin tärkeää että uhraan mielelläni aikaamme siihenkin.

                                                    Diisa otti rennosti hommansa



Diisa sai taas kehuja ja silityksiä paljon, se kun osaa tämän homman ja on todella lunkisti kaiken hälyn keskellä. Oikea kulttuuriponi!