Pimeneviä iltoja

Illat tuntuvat nyt olevan kyllä jo niin pimeitä kun on vielä pilvistä ja sateistakin. Kellojen siirto teki vielä oman lisänsä pimeyteen.
Maanantaina ratsastettiin iltapäivällä ja kentällä oli Heidi ja Iksukin. Menin noin 40 minuuttisen ja olin todella iloinen kun minulla oli erittäin rento ja kuuliainen heppa. Pohkeet tuntuivat olevan hyvin kuulolla ja sain mielestäni koottua heppaa hyvin. Heppa oli rento ja kevyt edestä ja teki kunnolla takaosallaan töitä. Menin tölttiä ja käyntiä ja keksin ottaa tiukat siirtymistreenit kun kerta heppa oli niin hyvin kuulolla. menin summamutikassa ettei heppa päässyt ennakoimaan erilaisia pätkiä tölttiä ja sitten muutaman askeleen käyntiä ja taas tölttiä.
Olin todella mielissäni kun Diisa toimi näin hyvin. Ainoa oli että ravin löytyminen kunnolliseksi oli hieman hakusissa. Laukka taas vasempaan kierrokseen kulki tosi hienosti ja se on alkanut olla todella pyörivää!

Tiistaina mentiin taas kentälle ja tein muovitötsistä hieman pujottelua meille ja  parit puomit toiselle pitkälle sivulle pohkeenväistöjä ajatellen. Heppa toimi edelleen hienosti. Pohkeenväistöt nyt eivät olleet tietenkään mitään koulukisaesityksiä kun meillä tahtoo hiukan unohtua jommankumman etu tai takajalkojen kunnollinen väistäminen ja heppa on tässä hommassa hiven kaksiosaisen oloinen. Silti olin tyytyväinen kun sain kevyillä avuilla hepan tekemään asioita taas pitkästä aikaa. Pitää itse olla hyvin tarkkana ja keskittyä tekemään liki askel kerrallaan tätä hommaa. Etuosakäännöskin meni heti toisella kertaa kuin vettä vaan. Onkohan uudella satulalla osaa tähän hyvään toimivuuteen?

Keskiviikko oli meillä vapaata ja hepat laiduntelivat nyt toisiksi viimeistä päivää. Kävin kuvailemassa Diisaa siellä.

Tänään tuli Suvi ratsastamaan Diisalla. Vaikka vettä tihkutteli menivät he reilun tunnin kentällä. Loppukäynnit ilman satulaa. Juteltiin Suvin kanssa että molemmat ovat huomanneet seikan mikä miltei naurattaa jo minua. Minullahan oli hevonen jonka vasenkierros oli sille hankala, nyt sen laukka on paljon pyörivämpi vasempaan ja tuntuu muutenkin toimivan paremmin siihen kierrokseen. On ilmeisesti työstäminen mennyt läpi ja nyt olisi vissiin aihetta alkaa työstää paremmin siihen "parempaan" eli oikeaan kierrokseen sitä laukkaa että saadaan siitä pyörivämpi myös :)

Huomenna tulee aamulla kengittäjä ja saadaan hokkikengät.

Lokakuun loppua

Meillä on ollut hyvin kiireistä kun meidän on pitänyt tyhjentään nyt kuun loppuun mennessä äitini omakotitalo jossa on asunut sukua yli 60v joten voitte vaan arvailla onko siellä ollut tavaraa. Aika ja voimat on menneet ihan siinä puuhassa ja vain hevosten päivittäinen hoito on saanut osansa joten ei kummempia kertomisia ole nyt tältä kuluneelta viikolta. torstaina ratsastettiin kera Heidin ja Iksun kentällä liki tunti. Tein ihan tölttitreeniä ja siirtymisä. käynti, töltti, ravi. Heppa toimi kivasti ja oli rento. Satula tuntuu tosi hyvältä kerta kerralta.

Tänään olisi mahdollisesti ratsastusta luvassa kenbtällä iltapäivällä jos ei ala mikään kaatosade. Diisa on kasvatellut jo hyvin itselleen paksua karvaa ja sen jalka ja lauan aluskarvat on jo melkoisen muhkeat. Vaikka lämmintä on nyt ollutkin on ilmat tietenkin muuten syksyisen koleat ja kosteat. huomiselle lupailee jotakin myrskynkin tapaista.
Hepat saavat laiduntaa vielä tämän kuun loppuun sitten laidun jää talvilepoon. puoli vuotta laidunnusta ja puoli lepoa on hyvä määrä laitumelle.

Loppuviikolla saadaan hokkikengät alle. Odottelen myös tilaamaani talviratsastushaalaria postissa saapuvaksi.

                                                            Roope 7 vko

Oltiin eilen katsomassa Roopea ja hänelle vietiin pyyhe jotta saamme sitten kotiin mukaan tutulta tuoksuvan "lohtduttavan" pedin. Tiistaina 5.11 on kotiinhaku ja edellisenä päivänä saavat vesselit sirut ja lääkärintarkastuksen. Roope on hieman alle 9 viikkoinen kun tulee meille. Sopii hyvin kun on kiireitä ollut ja kun kotona on jo isompi koira niin toinen on saanut hiukan kasvaa. Onneksi kasvattipaikassa on  iso koira johon pennut ovat saaneet tutustua ja elävät väljästi isossa huoneessa normaalissa kodissa. Kasvattaja on kertonut että Roope on edelleen hyvin tomera ja tietoinen omasta egostaan. Roopesta tuntuu tulevan karkeakarvainen russeli niinkuin äidistään, niiden isä on sileäkarvainen.

Maastoiluja ja kuivike asioita

Meille on tehty pihaton viereen katos vahvasta pressusta ja puusta johon on nyt tuotu noin 7 kuutiota puruja kuivikkeeksi. Pari isoa pahnapyöröpaaliakin on haettu kotiin joten ensi talven kuivike asiat on hoidossa. minua helpottaa tuo että purut on ihan vieressä eikä tarvitse niitä kärrätä pitkältä enää. Laitoin kahvat tuohon nauhojen päihin jotka saa pihaton seinässä oleviin koukkuihin jotteivat hepat mene omin lupineen tutustumaan puruvarastoon :)

Diisan rokotusloma loppui lauantaina ja mentiinkin kera Heidin ja Iksun maastoilemaan ja mentiin pitkä noin 8 kilometrin lenkki takametsän kautta peltojen halki isoon metsään. Siellä olikin kivasti tuulelta suojaa kun eilen oli aika kova tuuli. Mentiin vaan kävelyä eilen kun hepat oli hiukan puuskittaisesta tuulesta varuillaan ja me mietittiin metsästäjiä joita olisi voinut olla tuolla isossa metsässä. Niitä emme kuitenkaan nähneet. Takastullessa aiheutti kaksi kovaäänistä mopoa hiukan turhaa jännitystä kun vastavaloon pojat tulivat ja hepat eivät nähneet niinkuin emme mekään kunnolla että mikä tulee ja mistä mutta hirveä ääni niistä lähti!  Puolitoista tuntia meni aikaa.

                                                             Lauantaina maastoilemassa

Tänään oltiin myös maastossa ja mentiin eri maisemissa. Aamulla oli -5 astetta pakkasta ja metsässäkin oli paikotellen liukasta. Mentiin peltojen liki menevät tiet ja joen rantaa kohti missä on soratietä. Päästiin ravailemaan ja laukkaakin mentiin pätkät. Hepoilla oli virtaa reilusti. Tunti oltiin tänään liikkeellä.

Meillä on nyt käytössä jo 65 litran saavi jossa on lämmitys. Valmistaja lupaa -20 asteessakin vielä sulan veden. Yksi murhe vähemmän heppojen pidossa. Näinä aikoina kun lunta ei vielä ole mutta pakkasta niin vesiastiat ovat jäässä ja hepat eivät mielellään muutenkaan juo liki jäistä vettä. Huomannut hyvin että tykkäävät juoda nyt paljon enemmän kun vesi on lämpöisempää kun se pari astetta.

                   Neljä päivää jo ilman ihottumaloimea. Diisa nauttii auringosta laitumella.

Pihattotarhassa on nyt kolme verkkoa eli jokaiselle omansa heinien hitaampaan syöttöön. Laitan osan heinistä kaukaloon ja osan verkkoihin pitkin päivää. Näin riittää puuhaa pitemmäksi aikaa ja kylmiä ilmoja ajatellen on sitä "lämmikettäkin" sitten tarjolla pitempään.

Satula ja rokotuslomalle

Päätin ostaa sitten kokeilussa olleen satulan. Ratsastettin eilen kentällä kolme varttia ja pääsin pidennetyillä jalkkareilla hyvään tuntumaan ja sain hyvää tölttiä. Satula on napakammin paikoillaankin mitä edellinen, meillä on tuo satulan liukuminen ollut aina riesana joko sivulle tai liian eteen.. Meinaan pitää kuitenkin toistaiseksi vielä vanhankin satulan jos tulisi jotakin ongelmaa.

Tänään menin kahdestaan Diisan kanssa takametsän kautta peltotielle ja sieltä tien kautta jälleen takametsään ja kotiin. Reissu oli reilu 40 minuuttia kun mentiin pari pitkää pätkää tölttiä. Heppa oli niin ihana rohkea ja rauhallinen vaikka tehdasalueella oli trukkia, kaivinkonetta yms. kolinaa ja kilinää. Diisa sai sitten rokotukset kuntoon taas ja kuulemma se tetanus on hevosillakin nyt pidentynyt jopa 2 vuoteen niinkuin koirilla kolmeen. Flunssarokote on sen vuoden voimassa.
Nyt Diisa viettää kolmisen päivää rokotuslomaa ja minä saan haravoida lehtiä pihalta!

Sai  hyvää mieltä ja uskoa tähän puuhaan kun lääkäri kehui taas kaikkia paikkoja meillä siisteiksi, asiallisiksi ja aitoja turvallisiksi ja kunnollisiksi. Sellaisiksi ne on koitettukin tehdä ja tuntuu hyvältä saada eläinlääkäriltä vahvistusta asiaan. Eipä ole koskaan kyllä tarvinnutkaan hävetä jos joku hevosalan ihminen tulee käymään yllättäen että en tee koskaan mitään siivouksia sen tähden että joku tulee..En talossa enkä pihalla, aina pitää paikat kestää tarkastuksen, se on hiukan minun pikkutarkaksikin "haukutun" ihmisen motto! itse pidän myös kunnia asiana pitää vieraidenkin hevosista niin hyvää huolta etteivät heidänkään tarvitse murehtia selkeiden puutteiden takia hevostensa turvallisuutta yms. Ainahan voi näiden kanssa sattua mutta kun tietää tehneensä parhaansa voi hiukan armahtaakin itseään :)

Maastoiluja ja Satulan sovitusta

                                        Ihanat loisteliaat syyspäivät ovat meitä suosineet.

keskiviikkona ratsastettiin kentällä reilu kolme varttia ja samaan aikaan oli Heidi ja Iksu kanssa kentällä. Torstaina me mentiinkin maastoon samalla porukalla ja näytin uuden reitin eli menimme nyt  takametsän kautta pellon halki seuraavalle metsäalueelle. Oli tosi kiva maasto ja laukattiinkin oikeen reippaasti. Pitkästä aikaa minä olin kevyessä istunnassa kädet Diisan harjassa ja päästeltiin melko haipakkaa. Iksu oli tosi hienosti uudessa ympäristössä.

Perjantaina tuli eläinlääkäri ja raspasi Diisan hampaat ja sain itsekin kurkkia raspauksen jälkeen sinne suuhun taas. Hampaat olivat siistit ja niinkuin lääkärikin totesi on vuoden väli riittävä sillä piikkejä ei pahemmin ollut ja rivistö on muutenkin tasainen ja hyvä. Hän oli unohtanut laittaa rokotuksista merkintää ja lupasi tulla tiistaina laittamaan rokotukset. Hän kehui taas heppani kiiltävää karvaa ja sen muutenkin terveen ja hyvänvointisen oloista olemusta. Diisa oli aika tokkurainen rauhotuksesta mutta se virkosi puolen tunnin jälkeen minkä seisoi pihatossa itsekseen. Voin päästää sitten hepat keskenään jatkamaan laiduntamistaan. Lauantain Diisa vietti raspausvapaata.

Tänään sunnuntain kunniaksi mentiin taas eri maastolenkille. Heidi on saanut tutustua nyt niihin eri suuntiin meneville reiteille. Oltiin tunnin liikenteessä ja mentiin vain reipasta käyntiä. Tultiin takaisinpäin meidän isomman peltolohkon kautta jonka näytin Heidillekin kun siellä mahdollisesti ensi kesänä laiduntavat nämä kaksi heppaa ainakin keskenään. Oli tosi hienoa maastoilla.
Olin hieromassa hevosta päivällä ja sitten piti alkaa sovittamaan satulaa jonka mies oli käynyt hakemassa sovitulta paikalta sovitukseen.

Satula on Stübbenin issikkasatula ja Focus mallinen eli oikein askellajikilpailuihin erikoisesti valmistettu malli. Satula on penkiltään 18" ja tuntuikin tosi väljältä vaikka on vain ½ tuumaa omaani suurempi. Satula istuu hyvin hepalleni ja näyttää kyllä hyvältä. Tein noin 20 minuutin käynti ja töltti treenin. Saan ehkä pidentää jalustinta hieman. Huomasin että kipristelin hieman nilkkojani erilailla johtuen mahdollisesti liian lyhyistä jalkkareista ja erilaisesta asennosta. Satulassa on aika isot polvituet. Penkki oli kuppimainen ja hiven kovankin tuntuinen. Silti alkutuntuma on hyvä. Koitan huomenna vielä kunnollisen kenttätunnin ja teen päätöksen vasta sitten.

Perjantaina saatiin sepeliäkin puomin eteen ja tarhan portille joten syksyn vesisateet eivät nyt kiusaa meitä siltä osin kuranmuodossa ainakaan. Lauantaina mies teki pihaton viereen hevosten ulottumattomiin kuitenkin puruvarastoksi katoksen joten niiden kuskausmatka on nyt ihan minimissä ja helpottaa mukavasti hommia. Heinääkin tulee taas huomenna.

Iksun omistajat tuntevat porkkanaviljelijän ja he hankkivat meidän hepoille talveksi porkkanat jotka menivät maakellariin säilytykseen. Saavillinen tuli jo meille että saadaan alkaa niitäkin antamaan kun omena sesonki on ohi pian.

Valmennuksessa

Maanantaina lähdettiin valkkuun ja hiukan jäi Diisalta heinien syönti kesken niin sai evästä mukaan.
Haettiin Hanna ja Jaffa mukaan ja saavuttiin hyvissä ajoissa valmennuspaikkaan. Ilma oli tosi kaunis.

Hepat laitettiin pienen jaloittelun jälkeen kahdestaan pyöröaitaukseen. Siellä he saivat rapsutella toisiaan. On niin kiva katsoa näitä kahta jotka ovat kyllä hyvät kaverukset olleet heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien.

Puolituntinen valkussa meni kohtalaisesti. Tosin välillä oli tunne kun alkeistunnilla. Enhän minä saanut hevosta ympyrällä kulkemaan haluamassani temmossa ja muodossa vaan heppa vei minua kyllä välillä ihan sieltä missä aita on matalin...korjausta ja korjausta. Saatiin sieltä sentään sellaistakin ratsastusta mitä jo pitäisi olla meillä. Tölttiä kun mentiin oli lopussa jo tosi kevyt ja koottu heppa. Nyt harjoitellaan huolellisempaa ympyrällätyöskentelyä kotona.

Sain Diisalle perjntaiksi raspauksen ja rokotuksen joten tulee viikonloppu hepalle vapaata. Lauantaina taidan hakea yhden satulan sovitukseen josko saisin paremman penkin missä olisi hieman syvempi istuinosa mitä nykyisessä satulassani on. Valmentajan suosittelema satula kyseessä joten katsotaan mitä tuleman pitää. Tänään olisi tarkoitus ratsastaa vielä iltapäivällä jos ei hirmuisesti sada.

Sain eilen ystävältäni pihkavoidetta jota hän teki ihan hiljakkoin ja lupasi minulle erän. Tässä on lisäksi oliiviöljyä ja mehiläisvahaa ja tietenkin sitä pihkaa. Tuoksuu makelta ja pihkalta. Tätä laitoin heti itsellekin kun poltin eilen kämmenselkää uunissa. Hepoille monikäyttöinen kaiknelaisiin hiertymiin ja nirhaumiin.

                                                              Kuva Julia. L

Tässä viisiviikkoinen pikkui Jack russelterrieri poika joka meille on tulossa uudeksi hevoskoiraksi ja mamman mussukaksi :) Nimi on vielä mietinnässä.

Iksu tottuu

Tänään on ollut tosi hieno päivä. Lähdettiin Heidin kanssa kera hevostemme metsälenkkiä tekemään. Iksu on jo ollut takametsän lyhyen lenkin  tekemässä ratsain ja ihan yksin vielä ja sehän meni tuonne maastoon kuin vanha tekijä konsanaan. Ei tämä ruuna turhia kyttäile eikä kuhni. Menee niin reippaasti ja silti rauhallisesti hötkyilemättä. Tänään oli hieno huomata mitä tuollainen varma heppa saa aikaan Diisassakin joka on ollut lähes aina se ensimmäinen heppa kun on maastoiltu. Diisa sai mennä korvat rennosti sivuille lepsuttaen kun oli etunenässä Iksu joka meni rohkeasti eteenpäin.
Mentiin reilu puolituntinen reipasta käyntiä. Ohitettiin pellonpientareelle tullut perunalava ja tiellä tuli autokin takanamme mutta eipä tuo korvaansa edes tuosta heilauttanut. Hehkutin Heidille että on kyllä löytynyt todellinen maastoiluheppa jota hän kertoikin lähinnä hakeneensa ja sellainen varmasti on nyt löytynytkin.

Torstaina oli Suvi ratsastamassa Diisalla ja kun Iksukin oli sopivasti kentällä pääsi Suvi kokeilemaan Iksuakin ja hienosti tuo kulkee. Reipas mutta ei kaahottava on ravi ja laukka. Jarrut löytyy hyvin eikä hermoile kaverista joka suhaa kentällä sivuitse tai edestä yms.

Diisa ja Iksu nukkuvat pihaton isolla puolella vieretysten ja Bonnie suljetaan omaan yksiöönsä viereiseen karsinaan ja nyt on rauha tullut laumaan jo siinämäärin että Bonnie saattaa antaa Iksun syödä myös samalla kasalla kun hänkin. Laitumella ovat jo tiiviisti rinnakkain koko kolmikko.
Bonnien hampaat raspattiin tänään ja huomenna meillä on Diisan kanssa taas valkku ja haemme Hannan ja Jaffan kyytiin.
Tänään aloitettiin myös säilöheinän totuttelu hepoille.

Huomenna soittelen eläinlääkärille ja tilaan Diisalle raspauksen ja rokotuksen.