maanantai 10. heinäkuuta 2017

Heinää ja laidunta

                                                                             Heinäpellolla

Heinäpellolla oltiin sunnuntaina ja saatiin taas oikein hyvää luomuheinää. Osa jäi uupumaan sillä tänä vuonna tästä tuli aika lailla vähemmän mitä edellisvuonna. Meillä on nyt oma heinävarastomme saanut ovet jotka mies asensi siihen ihan muutamaa päivää ennen kuin haettiin pellolta heinät. Sinne menee nyt liki kaikki meidän vuotuinen kuivaheinätarpeen verran paaleja. Nyt vaan ei niitä siellä kuitenkaan niin paljoa ole. Saan varmasti kyllä luomuna sen lopun vuoden heinän mitä tarvitsen kuitenkin. On tässä lähellä heitä jo tullut tutuiksi joilta hankin  ne.

                                                   Vasemmalla olevat ovet on heinävaraston ovet

                                                                                    Laidunta


Tänään laitoin hepoille kylvetyltä laitumelta ensimmäisen vähän huonomman lohkon jossa on kosteikko kohta joka ei itänytkään edes kovin hyvin ja tässä päässä tuntuu olevan savikkaa yms. rikkaruohoa enemmän. Sopii oikein hyvin kun aloittelevat meidän laidunnusta eli noin 6-8h päivässä. Vaikka pääsivät tänään ekaaa kertaa lohkolle neljäksi tunniksi tulivat heti tarhan puolelle kun huutelin. onhan meillä annettu jo yli kuukausi niitettyä tuoretta ja ovat päässeet pikkukaistaleelle laiduntelemaan mielenvirkistykseksi. Pikkuponit oli siellä sen liki nelisen tuntia joskin liikkuivat paljon ja kävivät välillä tarhan puolella katsomassa josko Diisa jo tulisi niiden kanssa. Sillä se oli lenkillä Saiman kanssa.





                                                                                Hilla ja Diisa




Hilla varsinkin odotti Diisaa kovasti lenkiltä ja oli ihan kiinni toisessa kun sai "äitinsä" laitumelle viimein.  Meillä laidunnetaan varmasti myöhään syksyyn mutta ajallisesti aika lyhyesti päivisin.

                                                                           Männyn kerkät


Keräsin männyn kerkät talteen kun juhannuksen tienoilla puolitin kasvustoja kääpiövuorimännyistäni ja keitin niistä keitokset ja tiivisteen sakeaa mäntyuutetta. Se saa toimia heposille jos tarvetta ilmenee flunssalääkkeenä ja muutenkin piristävänä vitamiini ja hivenainepommina. Meillä ei kyllä ole koskaan nuhaisia tai flunssaisia heppoja nähty mutt jospa sellanen joskus osuu kohdalle tai jollekin tutun heppaselle ja ilmenee tarvetta niin  apuna on sitten sellaiseenkin vaivaan.

                                                                                     Hilla

Hilla saanut nyt tehostettua kaviohoitoa kun sillä vaihtuu säteet ja niiden alle irtoamisvaiheessa tuppaa menemään kaikenlaista likaa ja vuolija suositteli erästä  minulla jo aikaisemminkin heppasten kavionhoitoon olevaa tuotetta niihin laitettavaksi muutaman kerran viikossa ja silloin on aina hyvä tehdä sitten kaikkea muutakin hyödyllistä. Vaikkapa lähteä siedättymään kaikenlaisiin juttuihin asutusalueelle.



                                                        Hilla otti pajun kukinnot kutreihinsa

Olen opiskellut aika paljon nyt lisää hevosista niiden anatomiaa ja biomekaniikkaa, fysiologiaa ja  tarkoitus onkin syksyllä hankkia  mahdollisesti ravivalmennusoppia kurssimuotoisena josta saa aika tukevan paketin uuteen aluevaltaukseeni ravihevosten parissa kun kerran on kysyntää tullut ja kivaa palautetta niin mikä jottei!


tiistai 20. kesäkuuta 2017

Keskikesän aikaa



Luonto on kauniin vihreä ja vehreä koska sadettakin on kivasti saatu. Uusittu laitumemme alkaa olemaan hyvällä kasvulla ja se on itänyt onnekseni ihan tasaisesti. Heinän pituus alkaa olemaan jossakin 15cm luokkaa kohta. Harkintaan jää vielä se että milloin päästän noita heppasia sinne hieman ruokailemaan. Varmaankin loppu kesällä sitten vasta. Meillä niitetään  muualta hepoille nyt heinää jota annan jokusen kärryllisen  päivässä  Diisalle ja pikkuponeille.

                                                         
                                                                Noin viikko sitten otettu  kuva


                                                                           Niitto heinää

Eilen kun oli nätti päivä pesimme Iineksen kanssa Diisan oikein huolella. Häntään ja harjaan se sai ihottumaiselle sopivaa Vainikan aitan pesusaippuaa jonka pois huuhtominen  ei ole tarpeellista eikä niin suotavaakaan vaan se saa jäädä vaikuttamaan martoon. Kosteuttaa ja ehkäisee kutinaa ja pitäisi torjua  noita pistäviä öttiäisiäkin. Heppa pestiin hetken aikaa vaikuttamaan jätettävällä shamppoolla muuten ja sekin ihottumaiselle sopivalla tuotteella joka ei kuivata ja tuoksuu tervalta.


                                                                               Pestynä


                                                                        Luonnonantimia

Tänään keräsin hepoille pajua, koivua ja vadelmaa lisäherkkuna ja hyvin se tuntuu kaikille maistuvan. Saavat  vitamiinit ja hivenaineet talteen luonnollisella tavalla. Tänään mies niitti niittyleinikkejä heppojen tarhasta ja samalla hän kiersi tarhan ja laitumen aidan aluset leikkurilla. Nyt taas kulkee sähkö hyvin kun ei ole alalankaan / nauhaan  osumia niin paljon. Tykkään kyllä kun on siistitty nuo tarhat ja aitojen aluset. Vaikka muuten en pihaa pidä mitenkään tiptop kunnossa on heppojen paikat enempi mulla  tarkemman syynin alla. Ensi viikolla olisikin tarkoitus pestä taas pihatto kunnolla sisältä.  Samoin tallisssa varustetilaa pitää  taas paremmin siivoilla. Harjat yms. varusteita tulikin taas pestyä samalla kun Diisa pestiin.

                                                                 Siistitty tarha leinikeistä













                                                Toivotamme mukavaa Juhannusta lukijoille!














tiistai 13. kesäkuuta 2017

Diisa

                                                                          Diisa toukokuussa

Pitkästä aikaa vähän Diisastakin juttua. Diisa voi hyvin ja meillä lähti kolmas kesä kengättömänä. Talvella on  ne nastalenkkarit tarvittaessa etusissa jos on ihan jäistä. Kaviot voi oikein hyvin ja ovat parantuneet kengättömyyden ansiosta  entisestään.  Muut ratsastavat Diisalla kolmipalalla ja minä joko kuolaimettomana tai kolmipalalla. 
Diisalla käy ratsimassa Iines säännöllisemmin ja aina välillä tulee  joku muukin hiukan  käymään selässä.  Itse teen paljolti maastakäsin töitä hevosen kanssa.



Diisa toimii edelleen pikkuponien "äitihahmona" ja on tietysti pienen laumamme ehdoton auktoriteetti ja se fiksu sellainen.  Olen niin tyytyväinen ollut löytämääni toimintaan kesäihottumaisen kanssa. Diisalla on harja, häntä hyvässä kunnossa. Eikä sen lihaskunnossa ole myöskään mitään moittimista.

                                                      13.6 2017 kuvattu, Iines ratsastamassa













maanantai 12. kesäkuuta 2017

Näyttelyissä!

                                                                      


                                                                 10.6  Riste (Kokemäki)
                                                                Tuomari  Arnold Dijkstra, NL

                                                                 Canna's Goldie " Kerttu"

                                                                   II NL 2. luokassaan
                                                                     
    
                  

                     
                                                      Bäkkärillä rentoudutaan ja odotellaan


Hyvä arvostelu tuli  hollantilaiselta tuomarilta. Hän antoi melko niukasti ykkösiä joten kakkonen ei ole laatuarvostelusta mitenkään huono esitys. Päästiin ajoissa kotimatkalle ja nauttimaan kohtuu mukavasta päivästä. Paikka jossa näyttely pidettiin oli todella hieno. Vitikkalan Rustholli jossa kasvatetaan friisiläisiä.

Jatketaan myöhemmin näitä hommia tänä kesänä!





Parasta tässä hommassa on se että tuo minun mies lähti tähän mukaan ja esittää Kertun. Heillä natsaa hyvin yhteen tämä homma. Ei tarvi tätien säätää muualla kun kehän ulkopuolella. 





lauantai 27. toukokuuta 2017

Hidasta kevättä




Kevät on edennyt hitaasti. Vasta ihan muutaman päivän sisällä on kunnolla lähtenyt kasvuun puiden lehdet ja meidänkin uudelleen kynnetty ja kylvetty laitumemme vasta vihertää hentoisesti.


                                                                  Udelleen kylvetty laidun


 Diisa on jo saanut pari päivää sitten ihottumaloimen kun niitä pistäviä ja imeviä otuksia on kuitenkin jo herännyt senverran paljon että heppa oli ihan mieluusti paikoillaan kun esittelin ihottumaloimea.

                                                               Saparopää loimituksessa


Pikkuponien talvikarva on vielä kokonaisuudessaan lähtemättä ja hiukan mietityttää kun parin viikon päästä olisi tarkoitus mennä näyttelyihin Kertun kanssa että onko se säällisen näköinen sinne. Pitää katsoa nyt tilanne.


                                                                             Treenausta

Mies on kuitenkin jaksanut hiukan virkistää Kertun esiintymistä ja omaansakin siinä samalla. Kerttu liikkuu kivasti ja muutenkin näyttää homman muistavan.






Ajohommien opetteluissa mennään nyt vaiheessa missä on siedätetty joustavalla "aisalla" poni molemmilta kyljiltä tottumaan aisan kosketuksiin kaulalle, kylkiin ja jopa sinne takajalkojen alosiinkin asti sillä eihän sitä tiedä jos tulee rekikelit vielä joskus tännekin niin niiden aisat on alempana kun esim. koppakärryt. Purilaiden kanssa on menty kentällä ja kivasti on mennyt kun on otettu hyvin hissuksiin nämä hommat. Meillä ei ole edelleenkään kiire minnekään.





Vihreetäkin sentään on jo päästy maistelemaan vaikka laidunta ei meillä nyt varsinaisesti ole tarjota mitenkään isommalti. Ehkäpä vasta heinäkuun alussa päästään omalle. Tehtiin kuitenkin tarhan ja uuden kylvetyn välikaistaleesta sopiva totutus kaistale. Tänäänkin siellä olivat kolmisen varttia. Käymme pian niittämässä vihreetä poneille jota saavat sitten syödä kuivan ohella.

                                                                             Kaistalelaidun






                             
Meillä on tänä talvena ollut niin hyvää tämä kuivaheinä etten ole ainuttakaan kokonaista paalia joutunut laittamaan pois. Ihan joku yksittäinen siivu on hävitetty sen sisältämän liian ison kasvinosan aiheuttaneen homeen takia. Meillähän on tämä heinä jota syötetään niin luomuheinää ja se sisältää paljon erilaisia niittyheiniä ja kasveja. Onneksi saamme jatkossakin tätä samaa heinää. Kesällä taas haemme pellolta suoraan osan heinää joka kestää meillä vuodenvaihteeseen ja mahdollisesti nyt ylikin kunhan saadaan tilat paremmin käyttöön heinävarastossa.
Kesä mennään nytkin hyväksi havaitulla osittaisella laidunnuksella.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Treenii






Me ollaan päästy hyvin tekemään omalla kentällä hommia Diisan kanssa, kenttä on vaan niin loistokuntoinen mitä tämmöisenä talvena vaan voi olla.. Diisa on motivoitunut hyvin hommiin ja tuntuu että se jo välillä tulee katselemaan portillekin että jokos aletaan hommiin kun liikun pihalla. Se ei muuten kyllä notku portilla niinkun ei meillä kukaan muukaan notku.

Pakkasia on ollut vähän kireempiä jaksoja niin että täälläkin on päästy -18 ja meillä on laitettu pihalla pata johon laittanut tulet kun pakkasta yli 10 astetta. Saan sieltä hepoille kuumaa vettä paljuun lisäksi auttamaan sähkön kulutuksen vähentymisessä ja siinä että hepat saa kylmällä tosi lämmintä vettä. Iltaisin otan sieltä myös ämpärillisen ja laitan iltavellin heille siihen tekeentymään.

                                                                   Pata porisee


Diisalla on käynyt nyt uusi tyttö ratsastamassa ja juoksuttelemassa eli auttaa minua sen liikkumisen kanssa. Ihan mukavaa että saan apuja liikuttamiseen kun on vaan niin paljon kaikkea muutakin itsellä.

                                                                Hilla huurrepylly


Ensi viikolla on meillä taas valmennus joten kyllä ihan kiva meininki on meillä. Otan kuitenkin homman maltilla sillä tunnen jo itseni ja tiedän miten siinä voi käydä jos aletaan rutistaa liikaa. Perfektionistin vikaa kun on niin helposti hommasta häviää ilo ja tulee tilalle vain suorittamisen pakko. Olen alkanut käymään viikottain nyt myös Astangajoogassa vesijuoksun lisäksi, se on hyvin energinen laji ja antaa todella hyvää kohdennettua voimaa keskivartalolle jota ratsastus vaatii. Se on myös erittäin hyvää mielelle harjoitteena.









Olen pitänyt pihattotarhan tänäkin talvena joka päivä puhtaana lannasta. Hakkaan jäätuurasta miehen virittelemällä raudalla jäätyneet kasat ensin irti ja sitten kerännyt kaiken kärryyn. Minä nautin siitä että hepoilla on puhdas tarha. Minkäs sille perfektionisti mahtaa kun vaan jaksaa, jaksaa  hakata jäistä lantaa oli sitten pyhä tai arki.
Tänään olitiin hakemassa aamulla heinäpaaleja ja nauratti hiukan kun tulin huomannneeksi että meillä on mieheni kanssa tänään 20 vuotis kihlautumispäivä. Näin se menee ritirinnan heppahommiassa yhdessä.




Tänään oli Diisalla maastakäsittelyä ja juoksutusta kentällä. Huomenna me väännetään töltin saloja ja taivutuksia.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Satulassa vahvasti taas

                                                                            Diisa


Tässä on ollut asioita ja asioita jotka on vienyt minulta ratsastuksen pois arjesta ja nyt olen palannut takaisin sinne satulaan. En täällä enkä missään muuallakaan mitään lupaa koska mitä se ketään lämmittää tai vaikuttaa. Me tehdään päivä kerrallaan ja fiiliksellä.  Me ollaan me ja sillä on merkitystä meille ainoastaan. Nyt kuitenkin ollaan käyty valmennuksessa ja hommat sujuu. Tuttu valmentaja joka tietää tilanteen ja tutut oikeat ystävät siellä. Heitä olikin ihan ikävä. Jotenkin aika hävisi ja tuntui kuin ei olis pois oltukkaan.


                                                                 kenttä iltasella


Puitteet minulla on kohdillaan. Meidän kenttä on todella hyvässä kunnossa. Ei yhtään liukas. Nuo kuuset ovat suojanneet sen tuulelta ja jäätymiseltä.  Hienoa treenata kengättömän kanssa. Meillä etusissa nastabootsit oli valkussa koska siellä oli liukkaampi kenttä. Pitää seurata miten kaviot voi kun alkaa tulla enempi liikuntaa eli jos niin käy niin kenkään laitan.

                                                                          Diisa

Heppa on ottanut paluun töihin ihan kohtuudella. Olen toki nyt niin alussa siinä että ratsastetaan ihan oikeasti kunnolla eikä haahuilla. Joten armoa pitää antaa meille molemmille. Siihen missä ollaan oltu on matkaa ja paljon. Kesällä on varmasti tilanne ihan toinen. Tässä on nyt kaikenlainen remontti menossa oman ja hepan kunnon suhteen. Tämä on kuitenkin mun harrastus eli kivaa pitää olla suurimmaksi osaksi enkä suinkaan liikoja kuvittele vaan itseni voitan ja se riittää. Hevonenhan on loistava ja pitkällä me jo päästiin eli sinne mennään mistä joskus lopetettiin. Kovaa kuntoa se vaatii meiltä molemmilta kyllä.



Meillä kävi tänään pikkutyttö katsomassa heppasia ja syötti Kertulle porkkanaa. Aina pitääö olla aikaa sille että voimme pientä iloa ja hyvää mieltä tuottaa toisillekin. Se antaa itselle niin paljon hyvää.


                                                Tänään oltiin metsälenkillä koko perhe



                                                        Mun kaunis sotaratsuni Diisa